Olen koonnut tänne jouluaaton kunniaksi erilaisia jouluaiheisia kuvituksia BL-mangakoilta. Suurin osa on peräisin kalenterin aikana esitellyiltä tekijöiltä, mutta mukana on myös pari vanhaa tuttua (kuten Nakamura Asumiko tuossa yläpuolella olevassa kuvassa).

Midoriyama Youko

Yamashita Tomoko – Koi no hanashi ga shitai

Kusama Sakae

Morozumi Sumitomo
(ok kuva ei ole jouluaiheinen mutta kaulahuivit ja vesisade tuovat mukavasti mieleen tämänvuotisen joulusään)

Ono Natsume/Basso

Kumota Haruko

Ishino Aya

Katou Setsuko
(Säästin tämän viimeiseksi, koska AASDLDSDFS MITÄ TÄSSÄ EDES TAPAHTUU)

Kiitos kaikille jotka olette kalenteria olleet mukana seuraamassa. Tämän myötä haluan toivottaa ihanan lämpöistä ja kimaltavaa joulua kaikille blogin lukijoille, sekä kiittää kaikkia jotka ovat olleet kalenteria mukana seuraamassa! Itse ainakin tiedän että tulen viettämään jotkut joulupyhien parhaimmista hetkistä hillittömän herkkukasan ja jonkin homoaiheisen luettavan äärellä, ja toivon että teillä muillakin on luvassa yhtä antoisia hetkiä. Nähdään ensi vuonna! (Ellen sitten innostu blogaamaan taas jostain jo välipäivinä, mikä kyllä kuulostaa hieman epätodennäköiseltä…)

Mangaka: Moto Haruko
Kotisivut: -
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Jostain syystä olin unohtanut Moto Harukon pitkäksi aikaa, mutta joulukalenterivalmistelujen ohessa löysin hänet uudestaan. Hänen tarinansa eivät ehkä ole kovin syvällisiä tai genren konventioita rikkovia, mutta ehdottoman söpöä ja miellyttävää luettavaa kuitenkin. Tätä tukee myös Moton piirrostyyli, joka on sujuvaa ja kaunista. Hahmojen hienovaraisista ilmeistä voi lukea paljon, ja esimerkiksi Sagatte omachi kudasai -mangan hiljaisen, kosketusta pelkäävän päähenkilön ahdistuksen ja muut mielialat näkee selkeästi hänen kasvoiltaan.

Hug, Kiss and Shake Hands

Amai kimi ga suki

Muita esittelemisen arvoisia Moton tarinoita ovat Hug, Kiss and Shake Hands, joka kertoo useammastakin opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta. Oma ykkössuosikkini on kuitenkin ehdottomasti Amai kimi ga suki, eli oneshot-tarina jonka päähenkilöistä toinen rakastaa donitseja melkein yhtä paljon, ellei enemmänkin, kuin poikaystäväänsä. Donitsinmakuisia pusuja! Tuore donitsi on niin hyvää että itkettää! Voi ei, donitsi tippui maahan! Tätä ei taatusti voi suositella diabeetikoille, keliaakikoille tai karppaajille. Mutta jos minulta kysytään, Moto ansaitsisi kyseisestä mangasta jonkinlaisen palkinnon parhaasta herkkuaiheisesta tarinasta. Ainakin hän on ansainnut sillä lopullisesti paikan sydämessäni.

Mangaka: Yoneda Kou
Kotisivut: http://rawonline.blog.fc2.com/
Englanniksi julkaistu: No Touching At All
Miksi: Jostain syystä Yoneda Kou on ollut itselleni aina mangaka, jonka töitä on kiva lukea, mutta josta on syystä tai toisesta vaikea saada sanottua mitään. Keskinkertaisuudesta tai tylsyydestä ei todellakaan ole kyse, sillä Yoneda kirjoittaa mielenkiintoisia hahmokemioita ja tutkailee aina välillä ihmisluonnon pimeämpiä puolia väkivallan ja perversioiden kautta. Lisäksi hänen piirrostyylinsä on tunnistettava ja muistettava aina hahmojen nenänpäitä ja liukuvärjättyjä rastereita myöten.

Tadayoedo shizumazu, saredo naki mo sezu

Yorube naki mono

Yoneda itse on maininnut, että hänestä on helpompi ilmaista tunteita piirtämällä kuin kirjoittamalla. Silti hänen tarinankerronnassaan ei ole muuta vikaa kuin ajoittaiset puhuvat päät (mikä sekin on toki makukysymys), sekä hieman sekavat puhekuplat. Teemallisesti häntä tuntuvat kiinnostavan erityisesti erilaiset alamaailmat yakuzoista Edo-kauden palkkatappajiin, ja hän on tehtaillut doujinsheja mm. Crows Zero -elokuvasta ja erityisesti Katekyo Hitman Rebornista. Yksi henkilökohtaisia tarinasuosikkejani on Tadayoedo shizumazu, saredo naki mo sezu, jossa masokistinen ja rajuista perheoloista tuleva poika muodostaa kummallisen suhteen koulukaveriinsa. Monet Yonedan tarinoista tuovat myös hämmentävän paljon mieleen muut lempimangani: Yorube naki mono muistuttaa hieman muutenkin kuin aikakautensa puolesta House of Five Leavesia, ja No Touching At All koskettaa osin samoja teemoja kuin Cornered Mouse Dreams of Cheese. Toisaalta Yonedan draamantaju on hieman erilainen kuin itselläni, eli vaikka hänen tarinoistaan koskettavia kohtia löytyykin, ne eivät ole onnistuneet jättämään minuun samanlaista vaikutusta kuin vaikka edellämainitut tapaukset. Tunnen kuitenkin ihmisiä joiden ehdoton suosikkimangaka on Yoneda Kou, eli kyse on puhtaasti makuasiasta, ei mistään objektiivisesta viasta hänen töissään.

Mangaka: Shoowa
Kotisivut: http://yaplog.jp/monimonika/
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Piirrostyylinsä perusteella Shoowa voi näyttää hieman epäammattimaiselta, mutta paikoittain haparoivan ja luonnosmaisen tyylin ei kannata antaa hämätä. Niiden alta paljastuu nimittäin kyky luoda hiljaisen haikeita tarinoita joissa on paikoitain mukana myös scifin suuntaan taittuvia ideoita. Silloin ei niin haittaa, vaikka käsien piirtäminen näyttäisikin välillä ylivoimaisen vaikealta tehtävältä.

Wipe It

Koujitsuei no tobira

Yksi mielenkiintoisimmista Shoowan tarinoista on Koujitsuei no tobira, jossa yksin asuva mies saa äkisti vaivoikseen edesmenneen veljensä adoptiopojan. Pojalla tuntuu olevan kasa salaisuuksia takataskussaan, ja kun vielä käy ilmi että velivainaa työskenteli muistia ja muistoja koskevan lääketieteen kanssa, voi olla varma ettei tarinassa mikään ole pian enää sitä miltä aluksi näytti. Pienimuotoisempi tarina Non Tea Room kertoo kahden aloittelevan bändin jäsenistä, joiden suhdetta leimaa hahmojen halu olla lopulta muutakin kuin toisen ihmisen korvike. Kiintoisa, vaikkakin lyhyt, on myös Wipe It, jossa nähdään robottitehtaalla työskentelevän miehen ja klooni/androidi/kyborgin välinen suhde. Shoowan tarinat eivät ehkä aiheuta elämää suurempia tunteita tai hillitöntä fanittamista, mutta se ei missään nimessä tarkoita etteivät tarinat olisi lukemisen ja tykkäämisen arvoisia.

Mangaka: Midoriyama Youko
Kotisivut: http://loop.oops.jp/F/TOP.htm
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Midoriyama Youkon kanssa kävi aika perinteiset, eli EN EDES TIENNYT ETTÄ PIDÄN JUURI TÄSTÄ MANGAKASTA. Selailin random sarjoja joista muistin tykänneeni, ja äkkiä huomasin että kahdella kivalla, vaikkakin hyvin erilaisella mangalla on ihan sama tekijä. Selkeästi esittelemisen arvoinen tapaus siis. Piirrostyyliltään Midoriyama ei ehkä ole kovin hienostunut, mutta pidän silti tavasta jolla hän piirtää koulupoikansa ja pukumiehensä – ja erityisesti näiden hiukset.

Boku no kichiku megane

Boku no kichiku megane

Tarinallisesti Midoriyama taitaa niin surumielisen haikailun kuin keveämmän huumorinkin. Silloin kun lukijan naurattaminen ei ole pääasia, täyttymätön tai väärinymmärretty rakkaus on ikuinen kertomusten lähde josta hän ammentaa yhä uudestaan lyhyisiin tarinoihinsa. Joidenkin makuun Midoriyaman hahmot saattavat tuntua liian vässyköiltä tai vaihtoehtoisesti yliaggressiivisilta, sillä “otan sut nyt väkisin koska rakastan mutta en osaa artikuloida sitä” ei ole mitenkään harvinainen tropee hänen töissään. Silti tarinoissa ja etenkin hahmoissa on mukana sellaista sielua joka usein tuon tyylisistä tarinoista puuttuu, ja siksi ne ovat ainakin itselleni mielekästä luettavaa kaikesta huolimatta.

Mangaka: Tagura Tohru
Kotisivut: http://radio.padfoot.info/
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Tagura Tohru ei toistaiseksi ole ollut kovin tuottelias mangaka ainakaan BL-puolella, mutta haluan ottaa hänet tänne mukaan myös tulevaisuutta ajatellen. Minulla on nimittäin fiilis, tai ainakin suuret toiveet siitä että hänen uraansa kannattaa seurata jatkossakin. Olen myös käyttänyt Taguran taidetta blogin tämänhetkisessä otsikkokuvassa, joten tuntuisi vähän huijaukselta jättää hänet esittelemättä.

Cello Mellow

Dear Brother

Taguran piirrostyyli on samaan aikaan kulmikas ja kuitenkin pyöreä. Hän on teknisesti lahjakas piirtäjä, joka osaa tarvittaessa leikitellä perspektiivillä ja sommitelmilla. Hänen tarinansa ovat pienimuotoisia mutta söpöjä. Cello Mellow -kokoelmassa ilmestynyt tarina Her Carrier kertoo pojasta jonka unelmana on kuljettaa tyttöystävänsä kouluun pyöränsä tarakalla. Mutta miten käy parhaan ystävän, joka tähän asti on ollut kyydittävänä? Dear Brother kertoo puolestaan kotiin pitkän ajan jälkeen palaavasta isoveljestä, joka on vuosien ajan kommunikoinut pikkuveljensä kanssa vain kirjeillä. Tarinaa voi lukea viattomana veljesrakkauden kuvauksena, mutta voi olla että myöhemmissä osissaan se lipsuu jonnekin broconin puolelle. En yleensä ole erityisen innoissani insestistä, mutta tässä tapauksessa ei niin kauheasti edes harmita vaikka tarinan sävy vähän muuttuisi. Sen verran taitavasti Tagura on onnistunut mangan toteutuksessa.

Mangaka: Kumota Haruko
Kotisivut: http://kumorihare.web.fc2.com/kumo.html
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Kumota Haruko on niitä mangakoita jotka eivät englanninkielisessä fandomissa ole kovinkaan tunnettuja, mutta jotka kyllä ansaitsisivat enemmän huomiota. Jostain syystä Kumotalta on kuitenkin fanikäännetty vain kaksi tarinaa eikä toista edes kokonaan. Kumota on kuitenkin jo taiteensa takia huomionarvoisa mangaka, jonka pehmeä ja joustava viiva ja suurisilmäiset hahmot tuovat hieman mieleen kasarishoujon joka yhdistyy modernimpaan tyyliin. Mangan piirtämisen lisäksi Kumota on kunnostautunut HOMMヨ -nimisen bändin julisteiden ja kotisivujen kuvittajana.

Nobara

Mimi-kun no boy no kisetsu

Kumota ei ole kiinnostava kuitenkaan pelkästään taiteensa takia, vaan hänellä on tapana veistellä tarinoita muista kuin niistä kaikkein tavanomaisimmista lähtökohdista. Nobara on suloinen tarina avioeroa läpikäyvästä yksinhuoltajaisästä joka potee syyllisyyttä siitä että pilasi morsiamensa elämän paljastamalla homoutensa. Mimi-kun no boy no kisetsu -nimisen tarinan ehdin puolestaan aiemmin jo haukkua maan rakoon, koska siinä päähenkilö, transtyttö Mimi, päättää ryhtyä jälleen mieheksi jotta voisi olla rakastamansa miehen kanssa. Tarinalle on kuitenkin olemassa jatkoa, jossa kuuleman mukaan korjataan ensimmäisen luvun älyttömät kämmäilyt. Tämä on jokseenkin huojentava tieto, sillä kyseinen tarina varjosti pitkään suhtautumista Kumota Harukoon. Nyt kaikki on kuitenkin hyvin!

Mangaka: Ishino Aya
Kotisivut: http://www2.odn.ne.jp/~b_isino72/
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Ishino Ayalla jos kenellä on helposti tunnistettava ja omalaatuinen piirrostyyli. Hänen tavaramerkkejään ovat hauskat vaatteet ja tyttötukkaiset mieshahmot, ja hän käyttää kansikuvissaan värejä ja erilaisia tehosteita todella upeasti.  Hänen tarinansa ovat muutenkin täynnä ilahduttavia yksityiskohtia, niin taiteellisesti kuin tarinallisestikin. Ishino osaa myös luoda sekä hellyttäviä, sosiaalisesti hieman rajoittuneita että leikkisiä ja suorasukaisiakin hahmoja, joiden elämästä hän näyttää lukijalle pieniä mutta tärkeitä hetkiä.

Tsubaki Biyori

Yume Mita Shuumatsu

Monia Ishinon tarinoita voi kutsua ennen kaikkea söpöiksi, vaikka ne eivät ulkoisesti tavallista BL-söpöilyä niin paljon muistuttaisikaan. Yume mita shuumatsussa tärkeää roolia näyttelee pari antiikkisia teddykarhuja jotka tarinan lopussa tuodaan yhteen. Samalla päästään seuraamaan, kuinka ihmissuhteita välttelevä, rutiineista viimeiseen asti pitävä päähenkilö heittää lopulta tottumuksensa nurkkaan naapuriin muuttavan erikoisen miehen takia. Tsubaki biyorin tähtenä on neulomisella ja ompelemisella itsensä elättävä mies, joka tutustuu uudelleen entiseen koulukaveriinsa. Tämä tosin sattuu nykyään olemaan yksinhuoltajaisä, jolla on maailman suloisin tytär. Tarinoissa tunnnelmalla ja juonella on usein suurempi merkitys kuin varsinaisella BL-sisällöllä, ja onkin mielenkiintoista miten hyvin Ishino onnistuu toteuttamaan hahmojen välisiä suhteita näyttämättä paljonkaan fyysistä kontaktia. Silloinkin kun seksiä näkyy, se ei ole koskaan itsetarkoitus vaan yksi luonnollinen osa tarinaa. Niin paljon kuin seksikohtauksista pidänkin, on hauska nähdä että on olemassa mangakoita joiden kerronnassa aivan muunlaiset asiat tuntuvat odottamisen arvoisilta.

Mangaka: Nekota Yonezou, piirtää doujinsheja nimellä Komeya
Kotisivut: http://komeya.sub.jp/
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Nekota Yonezu on niitä mangakoita, joiden kanssa voi olla lähes aina varma siitä että luvassa on pornoa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään täysin aivottomasta jyystämisestä (vaikka ei siinäkään mitään vikaa ole!), sillä Nekotan persoonalliset hahmot ja kutkuttavat juonenkäänteet erottavat hänet aika tehokkaasti monista pornomangakoista, joiden tarinoissa tapahtumat ja hahmojen luonteet ovat loppupeleissä aika yhdentekeviä. Nekotan tarinoissa hahmojen toilailut ovat sen sijaan varsin viihdyttävää seurattavaa, ja juonenkäänteitä seuraa mielellään muunkin kuin seuraavan seksikohtauksen takia (vaikka kyllä nekin tärkeitä ovat).

Otona keikenchi

Elektel Delusion

Yksi virkistävimmistä asioista Nekotan tarinoissa on se, että monien hahmojen suhde seksiin ja seurusteluun on yllättävän monisyinen, eikä kaiken motivaationa tarvitse aina olla sitä puhdasta tosirakkautta. Otona keikenchissä päähenkilö päätyy poikaystävänsä kanssa yhteen, koska on kaikkien muiden kanssa käytännössä impotentti. Samalla hän kuitenkin pohtii, onko suhteessa mitään järkeä jos heillä ei ole muuta yhteistä kuin seksi. Elektel Delusionissa koulun ainoat homot alkavat seurustella keskenään, koska eivät usko saavansa vastakaikua heteroilta ihastuksiltaan. Kuvio tietysti mutkistuu nopeasti kun mukaan sotketaan mustasukkainen paras ystävä, eikä järkisuhde lopulta kestä kauaa. Vaikka mistään liian syvällisestä draamasta ei ole kyse, on virkistävää nähdä, miten Nekota osaa ottaa huomioon homoudesta koituvia käytännön ongelmia. Seksikohtaukset eivät myöskään ole vain ja ainoastaan penetraatiota, koska on sitä muitakin tapoja harrastaa homoseksiä. Juuri tällaiset pienet mutta tärkeät yksityiskohdat saavat Nekotan erottumaan edukseen monista muista mangakoista.

Mangaka: Inoue Nawo
Kotisivut: http://www.ne.jp/asahi/jamco/nawo/
Englanniksi julkaistu: -
Miksi: Inoue Nawon helposti tunnistettava mustavalkoinen taide ja pienieleiset tarinat tekivät minuun vaikutuksen jo ensikohtaamisella. Harvoin tulee vastaan mangakoita jotka voivat jättää rasterien käytön täydellisesti pois ja saada silti taiteensa näyttämään pehmeältä ja sulavalta. Inoue kuitenkin tuntuu tekevän sen vaivattomasti, ja mustan ja valkoisen kontrastit tuovat tarinoihin oman tunnelmansa. Myös hänen kuvakerrontansa ansaitsee maininnan: vaikka sarjakuvaruudut ovat yleensä tarkkarajaisia, ei kerronta silti tunnu staattiselta.

Mimi ni nokoru kimi no koe wa

Kata kutsushita no otoko

Olen jo aiemmin kirjoittanut Inouen vampyyritarinasta Suteneko no ie, joten tyydyn nyt vain toteamaan että siinä on aivan mieletön tunnelma ja upeita vaatteita. Lyhyemmistä tarinoista mainitsemisen arvoisia ovat ainakin Kata kutsushita no otoko (The Man With One Sock) ja Mimi no nokoru kimi no koe wa (Your Voice Remains in My Ears). Molemmissa on kyse pienistä teoista syntyvästä ymmärryksestä ja ihastuksesta, joka ei vielä ehdi kehittyä varsinaiseksi suhteeksi vaikka siihen potentiaalia olisikin. Joidenkin kirjoittamana tuollaiset tarinankulut saattaisivat olla pettymys, mutta Inouen käsittelyssä se ei haittaa. Toivottavasti hän jatkaa mangan tehtailua jatkossa ahkerasti, sillä olen kovasti jäänyt kaipaamaan lisää hänen tyylisiään tarinoita.