21/06/2015

Kohti uutta

Tämän blogin aktiivisuusaste on viime vuosien ajan pysytellyt pakkasen puolella. Ei siis liene kellekään yllätys kun ilmoitan, että en aio enää jatkaa My thoughts on yaoin päivittämistä. Aikansa kutakin, kiitos näistä vuosista jne jne.

Viime aikoina mielessäni on kuitenkin pyörinyt yhä enemmän BL-blogaamisen jatkaminen tavalla tai toisella. Onhan hieman ironista (ja ennen kaikkea surullista), että mitä enemmän tietoa ja uusia tapoja harrastaa minulle on kertynyt, sitä vähemmän olen päätynyt puhumaan niistä julkisesti. Lopulta juhannustaikojen ja hyvän, tähänkin blogiin muutaman vierailevan kirjoituksen tehneen fujoshitoverini myötävaikutuksesta kypsyi ajatus uuden yhteisen blogin perustamisesta.

Mutta miksi kokonaan uusi blogi? Miksi en vain jatkaisi vanhaan kirjoittamista?
Vastauksia on muutamia. Ensinnäkin tähän blogiin vuosien varrella kertyneet sekalaiset kirjoitukset eivät enää kaikilta osin edusta nykyisiä näkemyksiäni ja asenteitani, ja vaikka en missään nimessä halua kieltää entisiä tekstejäni, tuntuu paremmalta aloittaa kokonaan puhtaalta pöydältä ilman menneisyyden painolastia.

Samalla pääsen eroon myös blogin nimestä, joka on niin ikään muodostunut pieneksi riippakiveksi. Vaikka kyseessä onkin klassikkomeemuun perustuva vitsi, en enää tahtoisi edes piloillani jatkaa vanhentuneen yaoi-termin viljelyä.

Toivonkin uuden, kahden hengen voimin kirjoitetun blogin antavan BL-mangasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä ajankohtaisemman ja elinvoimaisemman kuvan kuin mihin tässä blogissa ikinä pystyin. Aion kuitenkin jättää myös My thoughtsin arkiston selattavaksi, osittain siksikin että voin uudessa blogissa kirjoitella jostain vanhoista teksteistäni päivitettyjä versioita.

Uuteen blogiin pääset tästä linkistä:

fujoshiluola.wordpress.com

Fujoshiluola

Mainokset
17/02/2014

Re: Desucon Frostbite

Frostbite tuli ja meni, kirjoitellaan nyt tuoreeltaan muutamista jutuista jotka jäivät conista päällimmäisenä mieleen.

Ensimmäisenä tietysti keskustelupiiri, kiitos kaikille osallistujille! Pienemmässä ryhmässä oli helpompi jutella, mutta epäonnistuin ehkä hiukan puheenjohtajan roolissa enkä osannut jakaa puheenvuoroja tarpeeksi tasaisesti kaikkien kesken. Myös aika kului ihan tajuttoman nopeasti, joten monenlaisia asioita jäi käsittelemättä. Pahoittelen kovasti jos joku koki jäävänsä ilman suunvuoroa, mutta toivon että saitte keskustelusta edes jotain mielenkiintoista ajateltavaa.

En oikein tiedä onko tällainen ohjelmamuoto lopulta edes kovin toimiva, koska keskustelijoiden määrä pitäisi oikeasti olla jotain 5-6 hengen luokkaa jotta voisi samalla syntyä aitoa keskustelua ja silti pitää jonkun tasapainon siinä ettei kukaan jäisi nurkkaan hiljaa. Myös puheenvuorosysteemiä pitäisi vähän kehittää. Ringissä vuorotellen kunkin mielipiteen läpi käyminen tuntuu ehkä vähän epäorgaaniselta, mutta ainakin sillä tavalla kaikki pääsisivät puhumaan. Perinteinen viittaamalla pyydetty suunvuoro on tietysti yksi toimiva ratkaisu, en vain tiedä tuntuuko se ihmisistä kovin luontevalta tällaisessa tilanteessa. Itselleni jäi muutenkin ehkä vähän epävarmaksi, olisiko hedelmällisempää antaa keskustelun vain rönsyillä niin kauan kuin kuitenkin pysytään aiheessa eli BL:ssä, vai pitäisikö keskustelua ohjata systemaattisemmin eteenpäin.  Kaiken kaikkiaan en ole ihan varma siitä, tarjosiko keskustelupiiri osallistujille tai edes minulle ihan sitä mitä siltä alun perin odotti (vaikka se sujuikin paljon paremmin kuin edellisessä Desuconissa). Voi siis olla että jatkossa en kyseistä ohjelmaa tule pitämään jos en jotain taikaratkaisua sen onnistumiseksi saa kyhättyä. Tietysti kuulisin mielelläni osallistujien (tai osallistumattomien) mietteitä aiheesta, jos tätä joku sellainen henkilö sattuu lukemaan.

Lauantaina pitämäni vaihtoehtomangaluento oli minulle antoisa, ja toivottavasti myös yleisölle. Kiitokset Madulle mielenkiintoisista kysymyksistä ja kommenteista! Taisin tosin jäädä fiilistelemään Nakamura Asumikon ja est emin hienoutta vähän liian pitkäksi aikaa, sillä loppua kohden aika meinasi loppua kesken, vaikka sainkin onneksi kaikki haluamani sarjat esiteltyä. 75-80 minuutin ohjelma-aika tuntui koko conin ajan sekä ohjelmia pitäessä että katsoessa ihan naurettavan lyheltä; ensimmäiset 45 minuuttia sujuvat hujauksessa ja siinä vaiheessa ollaan yleensä päästy vasta alkuun, eli viimeinen puolituntinen menee melkoiseksi pikajuoksuksi. Kehitysehdotukseni tuleviin Desuihin onkin siis TL;DR kahden tunnin ohjelma-aika, joka mahdollistaa äärimmäisen burgeroinnin! En tosin ole varma jaksaisiko kukaan oikeasti keskittyä ohjelmaan ihan niin pitkään… ja ehkä eniten vikaa löytyy ihan omista kellonkatsomistaidoista heh heh. Laitan tähän esille käyttämäni diat, jos joku haluaa tarkistaa esittelemieni sarjojen ja mangakoiden nimiä. Tein esityksestä kuitenkin sen verran kuvapainotteisen, että asiasisältö siitä ei juuri välity ilman puhetta.

Viimeisenä on pakko ottaa puheeksi sunnuntaina Perhon pitämä Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mustavalkokuvina -luento, jota odotin innolla mutta joka osoittautui vähän pettymykseksi. Tässä ei nyt ole mitään henkilökohtaista biiffiä taustalla, Perho vaikuttaa tosi mukavalta ja fiksulta (jos luet tätä niin laita viestiä, jutellaan mangasta yhdessä joskus!). Ohjelma ei vain ollut yhtään sitä mitä kuvauksen perusteella olin odottanut. Luulin saavani vähän harkitumpaa analyysiä tavoista joilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä mangassa esitetään, mutta ohjelma olikin pitkälti melko irrallisia esittelyjä erilaisista BL- ja yurimangoista. Jos ohjelman otsikko olisi ollut toinen, olisin tietysti suhtautunut siihen täysin eri tavalla. Ymmärrän toki itsekin ohjelmia pitkään tehneenä, että monesti suunnitelmat menevät uusiksi ja aika loppuu ohjelman tekemisessä aina kesken, eli suunnitteluasteella ohjelma on voinut näyttää hyvinkin erilaiselta. Tällaisenaan ohjelma jätti kuitenkin paljon kysymyksiä, kommentoitavaa ja kritisoitavaakin. Ennen kaikkea kuitenkin jäin pohtimaan, mitä kaikkea tällaiselta ohjelmalta itse olisin halunnut.

Sukupuolivähemmistöt oli jätetty ohjelmasta pois aikataulusyiden takia, mikä oli mielestäni järkevä ratkaisu, koska aiheen rajaaminen ja tiivistäminen on aina fiksua, ja kuten aiemmin mainitsin, 75 minuuttia ei koskaan meinaa riittää vaikka kuinka kelaisi että eihän mulla tätä matskua ole kuin muutamaksi hetkeksi. Olisi myös voinut olla järkevää jättää BL-hommat kokonaan pois ja keskittyä siihen mistä ohjelmanpitäjällä oikeasti oli eniten tietoa kasassa, eli yuriin. Ei nimittäin tuntunut kovin vuodelta 2014, että minulle kerrotaan Desuconissa kuinka perus-BL-juonikuvio on yleensä sitä että homomies raiskaa heterojäbän ja siitä se sitten lähtee. Yleistyksiä on toki pakko tehdä, mutta tässä tilanteessa yleistys oli vähän outo, sillä otanta jonka perusteella päätelmät oli tehty on aika pieni, eikä suurin osa esitellyistä BL-mangoista edes ollut sitä raiskailusettiä.

Yuripuolella tuli vinkkejä sarjoista joita en ole lukenut ja otin ne ilomielin vastaan, mutta sielläkään ei päästy kovin syvälliselle tasolle nimenomaan seksuaalivähemmistöjen esittämistä koskevan analyysin kanssa. Olin myös aika yllättynyt kun Shimura Takakon Aoi hana ohitettiin unohdettavana koulutyttötarinana muiden joukossa, vaikka oman kokemukseni (olen lukenut mangaa ensimmäisen pokkarin verran) ja muiden sen lukeneiden mukaan tarinassa nimenomaan osataan ottaa huomioon ja käsitellä hienovaraisesti sellaisia oikean elämän homoseksuaalisuuteen liittyviä asioita, joita monissa yuri- tai bl-sarjoissa ei muisteta tai haluta edes ajatella. Toki osaan sympata sitä että sarjojen juonet pyyhkiytyvät mielestä aivan totaalisesti, voin itsekin tunnustaa etten vieläkään muista Yoneda Koun Doushitemo furetakunaista yhtään mitään vaikka olen lukenut sen useampaankin otteeeen.

Olisi voinut olla hedelmällistä tarkastella kaikkia mukaan valikoituja sarjoja muutaman fiksatun kysymyksen valossa, jolloin sarjoista olisi tullut helpommin vertailtavia keskenään ja niistä olisi voinut yrittää tehdä jotain johtopäätöksiä. Toimivia kysymyksenasetteluja olisivat voineet olla esimerkiksi tällaiset: Miten päähenkilöt suhtautuvat omaan ja toistensa seksuaalisuuteen? Määritelläänkö hahmojen seksuaalisuutta ylipäätään? Miten lähipiiri tai ulkomaailma suhtautuu siihen? Millaisina homoiksi identifioituvat hahmot esitetään verrattuna heterohahmoihin? Onko biseksuaaleja olemassa? jne jne.Vastauksia näihin kaikkiin kysymyksiin tuli kyllä välillä esiin eri sarjojen kohdalla, mutta hyvin vaihtelevasti.

Olisi myös voinut tuottaa mielenkiintoisempia tuloksia, jos olisi tarkasteltu enemmän muissa kuin BL-sarjoissa esiintyvää homoseksuaalisuuden kuvausta, sillä BL on täysin oma maailmansa sen suhteen. Ohjelmassa oli mukana lyhyt osuus jossa mainittiin animesarjoissa mukana olevia seksuaalivähemmistöjä edustavia sivuhahmoja, mutta siihenkin aiheeseen olisi voinut syventyä tarkemmin vaikka kokonaisen luennon verran. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista analysoida sitä, mitä valtavirtaviihteen homokuvaukset kertovat  japanilaisten asenteista ja yhteiskunnasta. Ylipäätään luennosta jäi ehkä puuttumaan sellainen punainen lanka jonka avulla ohjelma olisi muotoutunut eheäksi kokonaisuudeksi. Tällaisenaan se jäi sarjaksi sinänsä hauskoja mangaesittelyjä ja joitain mielenkiintoisia huomioita aiheesta.

Haluan loppuun vielä heittää kotimatkalla keksimäni kommentin luennolla esitettyyn kysymykseen siitä, miksei BL:stä löydy tarinoita jotka kertoisivat kahden aikuisen homomiehen suhteesta, eikä aina vaan homon ja heteron. On toki totta, että silloin kun homoseksuaalisuus otetaan BL-tarinoissa puheeksi, on hyvin yleinen kuvio, että vain toinen päähenkilöistä identifioi itsensä homoksi.

Oma teoriani aiheesta on, että vaikka modernissa BL:ssä homoseksuaalisen identiteetin mainitseminen tai kevyt pohdiskelu voi jo olla normaalia, suuri osa lukijoista on silti heteroita, ja saattaisi tuntea jossain määrin vieraannuttavaksi, jos tarinat kertoisivat nimenomaan kahden eksplisiittisesti homoksi identifioituvan hahmon suhteesta. Kun hahmojen seksuaalinen suuntautuminen jätetään mainitsematta kokonaan tai vain toinen hahmoista on homo, jätetään tarinaan tavallaan tarttumapintaa laajemmalle yleisölle.

Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, sillä nimenomaan homoromansseista BL:ssä kuitenkin on kyse ja kyllä kaikki sitä lukevat tietävät sen varsin hyvin. On kuitenkin eri asia lukea ~kahden ihmisen (miehen) välisestä puhtaasta rakkaudesta~ jossa on kyse pelkästään rakkaudesta ja ihmissuhteista, kuin joutua edes alitajuisesti samalla pohtimaan että hahmoissa on jotain vierasta ja outoa (eli homoseksuaalinen identiteetti). Erottelu homoseksuaalisen identiteetin ja tekojen välillä elää Japanissa nimittäin edelleen vahvana, ja niin kauan kuin pallit eivät koske tai kukaan ei sano ääneen olevansa homo, niin eihän se sitten homoa ole. Tilanne on tietysti aivan toinen silloin kun BL:ää lukee ihminen joka itsekin kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin, mutta BL-mangan tärkein kohderyhmä ovat japanilaiset heteroseksuaaliset tytöt/ naiset, eli asiaa pitää tutkia heidän näkökulmastaan.

Asetelma, jossa heteromies rakastuu kaikesta huolimatta homomieheen voi monesti myös näyttäytyä erityisen romanttisena, sillä siinähän rakkaus voittaa kaikki esteet ja on siis puhtaimmillaan. :D Se on myös helppo tapa luoda draamaa ja konfliktia, joita jokainen kunnon tarina kaipaa ollakseen kiinnostava. Kuvio on todella yleinen ja monesti toimii kyllä hyvin, kuten vaikka Hideyoshicon Ringo ni hachimitsussa, Setona Mizushiron Mouse/Carp -sarjassa tai Kumota Harukon Itoshi no nekokkessa. Jouduin itsekin hetken miettimään, ennen kuin keksin muutamia sarjoja joissa molemmat hahmot ovat selkeästi homoja alusta alkaen. Lasken tässä nyt selkeästi homoksi myös sen, jos kaksi miestä kohtaavat toisensa homobaarissa eivätkä ole joutuneet sinne mitenkään sattumalta vaan selvästi etsivät miesseuraa. Sarjoja ei nyt näin väsyneenä ja omaa mangahyllyä tuijottelemalla tullut liian montaa mieleen, mutta tässä kuitenkin muutama. Lisäilen jos tulee mieleen lisää:

  • Nakamura Asumiko: Sora to Hara
  • Setona Mizushiro: Dousei ai
  • Aniya Yuiji: Men of Tattoos
  • Miyamoto Kano: Vanilla Star
  • Est emin monissa tarinoissa hahmot tuntuvat sen verran varmoilta haluissaan ja teoissaan, että heitä voi oletusarvoisesti pitää homoina tai biseksuaaleina ellei heteroutta erikseen mainita.
  • Bonuksena Yoshinaga Fumin What Did You Eat Yesterday? joka ei ole BL vaan seinen-sarja, mutta kertoo yhdessä elävän homopariskunnan elämästä ja ruuanlaitosta. Sarja muuten ilmestyy keväällä englanniksi Verticalilta, suosittelen lämpimästi!
19/01/2014

Frostbiten keskustelupiiri täynnä

Desucon Frostbitessa alle kuukauden päästä(!) pidettävään BL-keskustelupiirin kaikki paikat ovat nyt täynnä, ja ilmoittautuminen on siis suljettu. Kiitos kaikille ilmoittautuneille!

Keskusteluun ei tällä kertaa oteta mukaan muita kuin ennakkoon ilmoittautuneita. Pidän kuitenkin lauantai-iltana ohjelmaa vaihtoehtoisesta mangasta (luvassa myös muutamia BL-suosituksia!), joten tulkaa moikkaamaan tänne:

La 18-19:30 Vaihtoehtomangaa aloittelijoille ja edistyneille

Minut saattaa myös bongata conista ainakin näiden ohjelmien yleisöstä:

La 10-11:30 Kiyoku, Tadashiku, Utsukushiku! Takarazuka-teatteri ja sen vaikutus populaarikulttuuriin
La 12:30-14 Kirsikankukkia uima-altaassa: kriittisen rakastava sukellus Free!:n syövereihin
Su 13-14:30 Down in Tokyo I made out with a robot – DRAMAtical Murder ja tarinankerronta
Su 14:30-16 Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mustavalkokuvina

aobrow

Conissa nähdään!

18/12/2013

Keskustelupiirin ilmoittautuminen

BL-keskustelupiiristä kiinnostuneet huomio! Ilmoittautuminen Frostbiten keskustelu- ja työpajaohjelmiin on nyt alkanut.

Voit ilmoittautua BL-keskustelupiiriin suoraan tällä lomakkeella: Ilmoittautuminen on päättynyt

Lisätietoa eri ohjelmista löytyy Desuconin blogista: Työpajat ja keskustelupiirit

Conissa tavataan, toivottavasti! Samanhenkisten kanssa on aina kiva päästä purkamaan sydäntään rakkaasta aiheesta.

Aniya Yuiji - Bloom! Otomen Cram School

Vertaistuki on aina hyvästä!

15/12/2013

Frostbite ja BL-keskustelupiirin paluu

Olen viimeisen ~viiden vuoden aikana pitänyt coneissa monenlaista puheohjelmaa perinteisellä esitelmä- tai luentotyylillä. Viime kesän Desuconissa päätin kuitenkin kokeilla jotain uutta ja interaktiivisempaa, ettei pelkästään minun tarvitsisi aina olla äänessä. Ko. conissa järjestämäni BL-keskustelupiiri oli hauska kokemus, mutta ensikertalaiselle tyypillisesti ongelmiakin nousi esiin. Osallistujia oli esimerkiksi aivan liikaa, mikä ymmärrettävästi vaikeutti keskustelua kun läheskään kaikki eivät päässeet kunnolla ääneen eikä kaikkia keskustelunaiheita ehditty käydä kovin syvällisesti läpi. Ohjelman kohderyhmän rajaus ei myöskään täysin onnistunut, sillä osa keskustelijoista oli BL-mangan sijaan kiinnostunut enemmänkin fanficeistä (joita vastaan minulla ei siis ole mitään, mutta keskustelun ei ollut tarkoitus käsitellä niitä). Lisäksi 15 vuoden ikäraja tuntui hieman matalalta, kun eri-ikäiset keskustelijat olivat harrastuksessaan aika erilaisissa vaiheissa.

Nekota Yonezou -kansiot ja BL-tarinapeli

Keskustelupiirin jatkoilla viime Desuconissa

Virheiden tarkoitus on tietysti se, että niistä voisi oppia jotain. Kokeilen siis järjestää Desucon Frostbitessa (14.-16.2.2014) entistä paremman BL-keskustelupiirin. Osallistujamäärä on entistä tiukemmin rajattu, jotta keskustelua olisi helpompi seurata ja kaikilla olisi mahdollisuus osallistua. Päätin myös korostaa ohjelmakuvauksessa, että keskustelu on suunnattu BL-mangan, -animen, -audoiodraamojen ja -pelien ystäville, eli genreen voisi toivottavasti keskittyä vähän syvällisemmin. Lisäksi Frostbiten 18 vuoden ikäraja ratkaisi kaikki ohjelman ikärajoihin liittyvät dilemmat.

Jos kiinnostuit ja haluaisit päästä juttelemaan BL:stä ja sen harrastamisesta muiden samanhenkisten kanssa, olet enemmän kuin lämpimästi tervetullut mukaan. Keskustelupiiriin on ennakkoilmoittautuminen, joka avataan luultavasti muutaman päivän päästä Desuconin joulukalenterissa. Päivitän myös tänne blogiin tiedot piiriin ilmoittautumisesta sen auettua. Paikkoja on tosiaan rajattu määrä, eli nopeimmat pääsevät mukaan.

Keskustelupiiri pidetään sunnuntaina 16.12. klo 11:30-13:00 Honka-salissa. Ennen keskustelua voi inspiraatioksi käydä vilkaisemassa Transformative Works and Cultures -nettijulkaisun BL-aiheisia artikkeleita. Niihin tutustumnen etukäteen ei ole pakollista, mutta niitä käytetään osittain keskustelun pohjana.  Alla ohjelmakuvaus sekä linkkejä.

BL-keskustelua tositarkoituksella

su 16.2. klo 11:30-​13:00

Keskustelupiirissä jutellaan tällä kertaa BL:stä ja sen harrastamisesta aikuisen fanin näkökulmasta. Luvassa niin kriittistä pohdintaa kuin avointa fanittamistakin. Ohjelma on tarkoitettu ensisijaisesti BL-mangaa, animea, pelejä tai audiodraamoja harrastaville. Paikkoja rajatusti, ennakkoilmoittautuminen netissä.

Desuconin joulukalenteri
Frostbiten ohjelma
Rotten use patterns: What entertainment theories can do for the study of boys’ love (Björn-Ole Kamm)
On the response (or lack thereof) of Japanese fans to criticism that yaoi is antigay discrimination (Akiko Hori)

20/07/2013

Dramaattinen henkirikos, eli kuinka päädyin treffeille koirani kanssa

DRAMAtical-Murder-pc

Visual novel, tuo japanilaisen viihdeteollisuuden huippuunsa hiottu timantti, on tähän asti jäänyt minulle hieman tuntemattomaksi ja saavuttamattomaksi viihteen muodoksi. BL-aiheisten tarinapelien kokeilu on kuitenkin pyörinyt mielessäni pitkään, ja tänä kesänä aloitin vihdoin seikkailuni deittisimujen villissä maailmassa pelaamalla läpi Nitro+CHiRAL-yhtiön uusimman BL-pelin DRAMAtical Murderin. Kuten jotkut ehkä muistavat, intoilin ko. pelistä täällä blogissakin aikanaan jo yli kaksi vuotta sitten (järkytyin hieman kun tajusin että siitä on tosiaan jo niin kauan). Vasta nyt aurinko, kuu ja tähdet olivat kuitenkin oikeilla paikoillaan, jotta pelikokemuksesta saattoi tulla totta. Tietysti keväällä ilmestynyt fanikäännös ja lainaksi saatu PC-läppäri auttoivat myös aika paljon.

Puolitoista viikkoa hiiren kliksuttelua ja ctrl-näppäimen rämppäämistä myöhemmin lienee paikallaan pohtia, mitä peli lopulta oikein tarjosi. Pääsinkö uudelle tietoisuuden tasolle? Oliko DMMD lopulta kahden vuoden hypen arvoinen? Mitä nyt teen elämälläni, kun tämä ikuisuustavoite on saavutettu? Vaikka ei näitä deittisimuja kukaan juonen takia pelaa, tiivistän tarinasta silti oleellisimman. Yritän välttää pahimpia juonipaljastuksia, ja lopun spoileri-osion voi skipata jos ei halua tietää pelistä aivan kaikkea.

Rakas päähenkilömme, 23-vuotias Aoba asuu ankaran mutta rakastavan mummonsa kanssa Midorijima-nimisellä saarella ja työskentelee paikallisessa rojukaupassa. Saari on käytännössä jättikorporaatio Touen omistuksessa, ja valtaosaa sen pinta-alasta peittää elämys- ja viihdekeskus Platinum Jail, jonne on pääsy vain rikkailla ja hyväosaisilla. Tavalliset tallaajat kuten Aoba eivät painostuksesta huolimatta ole halunneet hylätä kotisaartaan, ja elävät siksi varsin vaatimattomissa oloissa Platinum Jailin varjossa. Rakennukset rapistuvat ja korruptio rehottaa, ja luotettavin kulkuväline on omat jalat. Nuorten miesten vapaa-aika kuluu tapellen joko kaduilla (Rib) tai virtuaalimaailmassa (Rhyme), mutta Aobaa eivät moiset puuhat kiinnosta vaikka kaverit vähän mukaan houkuttelevatkin. On paljon kivempi hengata kotona korjaten omaa allmate-robottikoiraa tai turista työpaikan puhelimeen mukavia asiakkaille, jotka saavat outoja kiksejä Aoban äänestä.

aobutttKaikki haluaisivat vain paijata Aobaa

Aoban elämä muuttuu kuitenkin vähitellen aina vain oudommaksi, kun erikoiset sattumukset alkavat seurata toisiaan. Asiakkaalle kotikuljetusta tehdessään Aoba nykäistään vasten tahtoaan mukaan Rhymen virtuaalimaailmaan, jossa hän joutuu taistelemaan jänismaskin takana piilottelevaa hiipparia vastaan. Taivaalta putoaa Aoban talon eteen kaasunaamaripäinen mies joka kutsuu häntä masterikseen, ja Aoban kaveri Mizuki puhuu oudoista Rib-jengiläisten katoamisista. Pisteenä i:n päälle Aoban mummi siepataan, ja tätä etsiessään Aoba joutuu itsekin salaperäisen jengin kaappaamaksi, pahoinpitelemäksi ja raiskaamaksi. (….)

Mummi onneksi löytyy viimein, mutta asiat muuttuvat siitä vain mutkikkaammiksi, sillä Aoba saa tietää itsestään, menneisyydestään ja Touesta enemmän kuin pystyy kerralla sulattamaan. Aoban äänessä on outo voima, ”Scrap”, jonka avulla on mahdollista kontrolloida ihmisiä ja tunkeutua näiden pään sisään. Aiemmin Aoba on käyttänyt voimaansa vain vahingossa ja tuhoisin seurauksin, mutta sitä voisi käyttää myös hyvään. Ihmisten mielten kontrolloinnista on kiinnostunut myös Toue, joten kun Aoba saa vielä korruptoituneelta poliisilta niskaansa terrorismisyytteet, tämän on suorastaan pakko lähteä selvittelemään asioiden oikeaa laitaa Platinum Jailissa, jossa Toue-yhtiön johtaja pitää päämajaansa.

Tähän asti pelin juoni on jokaisella pelikerralla suunnilleen sama. Tarinan varrella tehtävien valintojen perusteella kuitenkin määräytyy, kuka Aoban miestuttavista päätyy tämän kanssa Platinum Jailiin ja myöhemmin myös Aoban housuihin. Deittivaihtoehtoina ovat Aoban lapsuudenystävä ja parantumaton naistenmies Koujaku, eksentrinen ja lapsenomainen kaasunaamarimies Clear, sosiaalisesti rajoittunut lävistetty nörtti Noiz, sekä ruma rastamies Mink. Viideskin vaihtoehto on olemassa, mutta puhun siitä lisää spoileri-osiossa.

bubblepopDMMD:n ihanat pojat

Jokaisen hahmon reitti paljastaa pelin juonesta eri asioita, joiden perusteella voi yrittää rakentaa jotain kokonaiskuvaa. Tärkeimmät palaset palapeliin saadaan kuitenkin kasaan siinä viidennessä, ”salaisessa” reitissä, joka aukeaa vasta kun kaikkien neljän hahmon reitit on pelattu läpi. Periaatteessa ratkaisu kuulostaa järkevältä, mutta käytännössä se helposti uuvuttaa pelaajan, kun samat tapahtumat on pitänyt käydä läpi moneen kertaan ennen kuin päästään selville siitä, mistä tässä kaikessa oikeasti on kysymys. Itse en ainakaan enää viimeisellä pelikerralla juurikaan jaksanut välittää juonesta, kunhan nyt vain päästäisiin sinne loppuun ja seksikohtauksiin.

Innostusta ei myöskään lisännyt se, että eri hahmojen reitit ovat juoneltaan ja laadultaan todella vaihtelevia. Toisissa riittää tylsää ja päämäärätöntä pyörimistä tuntikausiksi, toisissa puolestaan tapahtuu koko ajan jotain, mutta pääjuonesta ei selviä juuri mitään. Omasta mielestäni juonen laiminlyönti hahmonkehityksen ja hahmokemioiden kustannuksella on kuitenkin tällaisessa teoksessa hyväksyttävämpää kuin toisin päin, sillä en edelleenkään usko että kukaan tarttuu DMMD:iin pelkästään sen juonen takia. Tietysti täytyy muistaa, että Nitro+CHiRAL on yksi kunnianhimoisimmista ja omalaatuisimmista deittisimujen tehtailijoista, eli pelin alkuasetelmaan ja juoneen _on panostettu enemmän kuin keskivertopelissä. Kunnianhimoisuus saattaa kuitenkin kääntyä itseään vastaan, jos juoni paisuu liian monimutkaiseksi ja ylidramaattiseksi. Monet käänteistä osoittautuivatkin lopulta melko kliseisiksi tai muuten vain noloiksi.

scrap_twitterDMMD pähkinänkuoressa

Itselleni suurin yllätys ”pelaamisessa” tuli ehkä siitä, kuinka aikaavieväksi se osoittautui. Pelkän perusjuonen läpi kahlaamiseen meni ensimmäisellä kerralla koko päivä, ja ensimmäiseksi poikaystäväehdokkaaksi valikoituneen Clearin reittiä sain niinikään naksutella toisen kokonaisen päivän. Myös pornoilukohtauksia saa – tietysti reitistä riippuen – odottaa yllättävänkin kauan. Paradoksaalista kyllä, niidenkään takia DMMD:a ei siis välttämättä kannata pelata, ellei halua kuolla turhautumiseen. Tavallaan on ihan ovela ratkaisu, että seksikohtauksia odotellessa hahmoihin ja juoneen investoituu vaivihkaa edes hieman, koska niiden kanssa vietetään niin paljon aikaa. Kaikkien hahmojen kohdalla mielenkiinto ei kuitenkaan tahdo pysyä yllä: esimerkiksi Clear ja Koujaku ovat ihan kivoja tyyppejä, mutta kummankin reitti on todella löysästi kirjoitettu. Minkin reitti on puolestaan suhteellisen toiminnantäyteinen, mutta sen pelaaminen on kaiken väkivallan takia todella vastenmielistä.

lol-aoba-mita lol-aobaAoban diipit ajatukset vol 1

Onneksi pelin päähenkilö Aoba ei ole sieltä tylsimmästä päästä. Hän on hauska ja pidettävä hahmo, jonka touhuihin samaistumista auttavat tämän realistiset huolenaiheet ja maanläheinen asenne. Toisaalta välillä tämän reaktiot tilanteisiin ovat outoja ja naurettavia, enimmäkseen hyvällä tavalla mutta välillä lipsutaan urpoilun puolelle. Nämä piirteet toimivat kuitenkin hyvänä kontrastina Aoban hämärälle menneisyydelle ja tämän sisällä uinuvalle, murhanhimoiselle toiselle tietoisuudelle. Aoban kautta myös käsitellään mielenkiintoisia teemoja, kuten itsensä avaamista toisille ja omien synkkien puolien ja halujen hyväksymistä. Tietysti Aobakaan ei ole immuuni päähenkilösyndroomalle, joka pakottaa tämän välillä mukautumaan muiden hahmojen ja juonikuvioiden oikkuihin oman persoonallisuutensa kustannuksella.

Muista hahmoista suosikeikseni nousi yllättäen Noiz, joka on omituisista, Backstreetin alelaarista hommatuista kuteista ja kaikesta noloudestaan huolimatta lopulta ihan söpö. Tämän kuudereily ja Elämän Tuska on toteutettu yllättävän hienovaraisesti, ja Scrap-kohtaus Noizin pään sisällä on yksi koko pelin parhaiten toteutetuista hetkistä. Lisäksi Noizin ja Aoban kemiat pelaavat todella hyvin yhteen, ja tämän reitti toimii yksittäisenä tarinana ehkä parhaiten, sillä se tuntuu loppuun asti mietityltä kokonaisuudelta. Ennakkosuosikkini Clear on meduusalauluja lalulelevana robottipoikana todella ihana, mutta tämän romanttinen suhde Aobaan tuntui melko päälleliimatulta. Reitti olisi kaivannut enemmän hahmonkehitystä niin Clearille kuin Aoballekin, eikä siinä ole kunnollista jatkuvuuden tuntua. Koujakun ja tappajatatuoinnin reitti jäi niinikään lopulta aika yhdentekeväksi, sillä tämän karismaton hahmo sai dramaattisetkin hetket tuntumaan tylsiltä. Tylsyys vaivasi myös Koujakun ja Aoban välistä kemiaa, ja näiden suhde tuntui aika yksipuoliselta kun Koujaku vie ja Aoba vikisee. Minkistä en edes halua puhua, selitykseksi riittänee että reittinsä aikana tämä raiskaa Aoban ainakin kolme ja puoli kertaa. Jotain rajaa nyt oikeesti.

aobalolvoiei kaunismies1Aoban diipit ajatukset vol 2

Vaikka DMMD:ssä on paljon osioita jotka olisi voinut toteuttaa toisin, siinä on myös omat positiiviset puolensa, joita ei sovi vähätellä. Tuotantoarvot ovat huipussaan, ja peli näyttää ja kuulostaa todella hyvältä. Taiteellisesta puolesta vastaavan Honyararan piirrokset ovat yksityiskohdiltaan ja värimaailmaltaan nautittavaa katsottavaa, ja vaikka hahmodesignit vähän hassuja ovatkin, suurin osa hahmoista näyttää silti lopulta hyvältä. Sinne tänne mukaan ripotellut 8bit-retrografiikat ovat myös hauska lisä pelin tunnelmaan, jota voi kai helpoiten kuvailla sanoilla retro-kyberpunk. Kuvituksessa ja maailmanrakennuksessa on tosin joitain aika erikoisia ratkaisuja: älykkäiden robottien ja ilmassa leijuvien valonäyttöjen rinnalla käytössä ovat vanhat kuvaputkinäytöt. Toisaalta tämäkin vain korostaa pelin retrotunnelmaa.

Iso osa pelin maailmasta syntyy myös musiikin ja ääninäyttelyn avulla. Olin kuunnellut Goatbedin peliin tekemää soundtrackia jo kauan ennen pelaamista, ja vaikka jotkut taustarenkutukset pelatessa kuluvatkin puhki, kyllä esimerkiksi tunnusbiisi Ai Catch ja hyvien loppujen biisi Only finally there is free END ovat edelleen soittolistalla. Mielenkiintoista kuunneltavaa ovat myös ääninäyttelijöiden suoritukset. Yleensä en kiinnitä ääninäyttelyyn juurikaan huomiota esim. animea katsoessani, mutta animaation ja muiden härpäkkeiden puuttuessa keskityin ääniin tavallista enemmän. Hahmojen äänet sopivat hyvin näiden persoonallisuuksiin, ja tekstipalkkien lukeminen on huomattavasti vähemmän monotonista ääninäyttelijöiden eläytyessä rooleihinsa. Edes seksikohtauksetkaan pusuine ja huohotuksineen eivät olleet niin vaivaannuttavaa kuunneltavaa kuin pelkäsin, vaan toivat kohtauksiin ihan kivasti lisäarvoa.

DRAMAtical

Kokonaisuutena DMMD ei lopulta onnistunut räjäyttämään päätäni täydellisyydellään. Se on kuitenkin erinomaista eskapismia ja viihdettä, ja luulen että ainakin Noizin reitistä löytyy kyllä tulevaisuudessa uudelleenpeluuarvoa. Pelin jälkeen oli jonkin aikaa hieman tyhjä olo, mutta sitä voi paikata odottelemalla, josko joku tekisi käännöksen keväällä ilmestyneestä Re:connect-lisäosasta. Lisäksi voi hakata läpi muita visual noveleita, joiden uskon tulleen elämääni jäädäkseen. Aloitinkin jo Togainu no chin pelailun, ja vuoroaan odottaa myös Hatoful boyfriend -pulupeli. Onkin mielenkiintoista nähdä, millaisena DMMD vertautuu muihin deittisimuihin rakenteensa ja tarinankerrontansa puolesta.

Ennen spoilereita vielä vinkit niille, jotka suunnittelevat DMMD:n pelaamista:
– Varaa pelaamiseen aikaa, ja valmistaudu lyhyisiin yöuniin.
– Tallenna usein. Älä ole samanlainen taulapää kuin allekirjoittanut, jolla oli kymmeniä tyhjiä tallennuspaikkoja ja koko ajan itku silmässä siitä että edellinen tallennus tapahtui joskus kaksi tuntia sitten ja nyt on pakko pelata kaikki uusiksi.
– Ctrl-näppäimellä saa onneksi skipattua kertaalleen pelatut kohdat pikakelauksella. Suosittelen.
– Mikäli haluat jonkun tietyn hahmon reitille, hakuammunta ja arvailu saattaa toimia, mutta varmempi keino on hyödyntää manuaalia. Aarinfantasysta ladattavan fanikäännöksen mukana tulee kätevä pdf-ohjekirjanen, jossa kerrotaan oikeat valinnat kunkin hahmon reitille.
– Pelaa hyvät loput läpi ennen pahoja. Ainakin omalla kohdallani ensin pelattu paha loppu yleensä latisti tunnelmaa myös hyvästä lopusta.
– Jos olet PC-rajoittunut kuten minä yleensä, kannattaa ladata VirtualBox-ohjelma, jolla on mahdollista käyttää Windowsia muissa käyttöjärjestelmissä kuten Macilla tai Linuxissa.

noizplaysvirustrip

Jos olet jo pelannut pelin, et todellakaan ikinä suunnittele pelaavasi sitä tai et muuten vain välitä juonipaljastuksista, voit jatkaa lukemista.

Lue loppuun

Avainsanat:
20/05/2013

Paluu Desuconiin

Pitkästä aikaa tarjoilen teille taas vähän mainostusta pitämästäni ohjelmasta! Olen pyörittämässä BL-aiheista keskustelupiiriä tulevassa Desuconissa (14.-16.6.) lauantaina kello 17:30-19:00 Hongassa.

desudesu13

BL-keskustelua tositarkoituksella                     la 17:30-​19:00

BL:n harrastaminen on hauskaa, mutta toisinaan yksinäistä puuhaa. Jos olet aina halunnut avautua poikarakkausmangan ja sen harrastamisen kiemuroista muiden fujoshien ja fudanshien kanssa, tervetuloa mukaan! Mikäli juttua riittää, voidaan sitä jatkaa myös ohjelma-ajan jälkeen. Osallistujamäärä on rajoitettu, ennakkoilmoittautuminen infotiskillä paikan päällä.

Jos joku lukijoista on tulossa Desuconiin, keskustelupiirissä on vielä muutamia paikkoja jäljellä. Olen kyllä conin ajan muutenkin tavattavissa ja tavoitettavissa, jos joku ei mahdu mukaan mutta avauduttavaa riittäisi. Jätskivene on auki koko viikonlopun!

01/04/2013

BL, animeskene ja seksismi

Seksismistä animessa, mangassa ja animeskenessä on viime aikoina puhuttu suomalaisessa blogosfäärissä paljon (esim täällä ja täällä), ja ajattelin kantaa itse korteni kekoon tähän diskurssiin. Nyt on nimittäin tärkeää saada puhdistetuksi animeskenen maine tällaisista vakavista syytöksistä. On todella huolestuttavaa, että kaikki sadat, elleivät tuhannet normihomot, jotka näitä anime- ja nörttiaiheisia blogejamme käyvät päivittäin lukemassa, ovat saaneet täysin vääristyneen kuvan animesta ja mangasta seksistisenä ja misogynistisenä viihteenä. Katsoisivat vain peiliin ja keskittyisivät oikeaan seksismiin tosielämässä ennen kuin tulevat valittamaan meille. Saa syyttää tasan itseään, jos menee jonnekin kuvalaudalle ja siellä joku alkaa huoritella, koska kuvalaudallahan kaikkia naisia huoritellaan koko ajan. Koska huorittelu on siellä normi, ei siinä ole mitään loukkaavaa, ja tämä pitäisi kaikkien tajuta. Jotkut saattavat sitä paitsi käyttää haukkumasanaa ironisesti, jolloin se on vain hauskaa. Paljon enemmän satuttaa, jos joku pitää minua, kavereitani tai harrastustani jotenkin seksistisenä.

On nimittäin sattunut sellainen oikeusmurha, että myös BL:ää on haukuttu keskustelun lomassa seksistiseksi. Kyseiset henkilöt ovat kuitenkin täysin väärässä. Ehkä he eivät ymmärrä BL:ää, tai heillä on jokin henkilökohtainen syy loukkaantua aiheesta. Luulisi näiden kommentoijien ymmärtävän eron 2D:n ja 3D:n välillä. Ilmeisesti he kuitenkin kokevat BL:n pojat oikeiksi pojiksi, ja luulevat että heiltä odotetaan samanlaista käytöstä, kuten seksuaalista alistumista tai mekkoihin pukeutumista, mikä sitten masentaa heitä kovasti. Tämä ahdistus on ymmärrettävää, sillä ovathan edellä mainitut odotukset miehille yhtä pervasiivisia ja rajoittavia kuin odotukset siitä että naisten pitäisi aina olla kotirouvia tai ainakin viattomia ja kilttejä. Lisäksi miesten kuvitteleminen homoeroottisissa tilanteissa on heteromiehiä kohtaan erityisen loukkaavaa, etenkin kun naiset eivät koskaan joudu samanlaisen fantasioinnin aiheeksi. Onneksi 2D ja 3D ovat kuitenkin täysin erillisiä maailmojaan, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Fujoshit, kuten kaikki anime- ja mangaharrastajat ovat fiksuja ja lähdekriittisiä, ja suhtautuvat kuluttamaansa viihteeseen täysin eri tavalla kuin 3D-viihteeseen tai tosielämässä tapahtuviin asioihin. Jotkut otakut saattavat ehkä suuttua siitä, ettei jokin hahmo olekaan neitsyt, mutta tälläisilla ilmiöillä ei ole mitään vaikutusta tosielämän ihmisiin kuten fiktion tekijöihin tai idoleihin. Eivätkä nuoret BL-harrastajat koskaan vitsaile raiskauksista, vaikka vastentahtoiset seksikohtaukset ovatkin yleinen elementti monessa suositussa BL-sarjassa.

Nekota Yonezou

Anna kun mä esineellistän sua vähän beibi

BL:ssä, tai animessa ja mangassa yleensäkään ei sitä paitsi ole edes kyse seksismistä, vaan esineellistämisestä, jolla ei ole mitään tekemistä seksismin kanssa. Esineellistäminenhän ei edistä seksistisiä asenteita kumpaakaan sukupuolta kohtaan, eikä koskaan alista kohteitaan. Anime ja manga eivät myöskään mitenkään heijastele japanilaisessa yhteiskunnassa nähtäviä rooleja ja normeja, vaan kapinoivat niitä vastaan. Vain 3D-viihteeseen vaikuttavat tekijöiden ja yhteiskunnan asenteet, ja vain 3D-viihde vaikuttaa kuluttajiensa maailmankuvaan. 2D-viihde on pelkkää viihdettä. Silloin harvoin kun japanilaisessa viihteessä seksismiä näkee, se kyllä torjutaan ja tunnistetaan länsimaisessa fandomissa välittömästi. Katsokaa vaikka loppupään kommentteja Missing Linkin kirjoituksessa Bakuman ja seksismi.

Olen myös samaa mieltä joidenkin seksismikeskustelun kommentoijien kanssa siitä, että koska BL:ssä ja jopa joissain shoujosarjoissa esineellistetään miehiä, on naishahmojenkin esineellistäminen animessa ja mangassa täysin hyväksyttävää. Mieshahmojen katsominen seksuaalisina objekteina homopornossa on minusta nautittavaa, joten miksi tämä riemu pitäisi viedä muiltakaan pois? Jos joku asia on okei pornossa, sen pitäisi olla okei muuallakin. Joidenkin miesten ja naisten mielestä oman sukupuolen yliseksualisoiminen ja esineellistäminen tuntuu pahalta. Näin maailma kuitenkin toimii ja meillä on täysi oikeus viihteeseemme, eli yrittäkää elää asian kanssa. Animessa ja mangassa kuitenkin esineellistetään ja/tai seksualisoidaan vain hahmoja, ei kenenkään sukupuolta tai ketään henkilökohtaisesti. Sitä paitsi, jos olet koskaan sanonut tai tehnyt mitään seksististä tai esineellistävää, sinulla ei ole oikeutta valittaa tai loukkaantua seksismistä. Ja jos et ole harrastanut animea ja mangaa vähintään kymmentä vuotta, et luultavasti ymmärrä aiheesta mitään, joten kannattaisi vain pitää suu kiinni ja valitukset omana tietonaan.

Kumota Haruko - Be here to love me

PS Jos kommentoitte kirjoitukseeni mitään negatiivista, olette idiootteja ettekä lukeneet postaustani kunnolla.

LOL APRILLIA, ÄLÄ NYT VITSISTÄ SUUTU ;;>>>>

19/03/2013

Hyvästi JManga )’:

JManga

Digitaalista mangaa kauppaava JManga ilmoitti viime perjantaina lopettavansa toimintansa, enkä varmaan ole ainut jolta meinasi mennä kyseisen tiedotteen takia aamumyslit väärään kurkkuun. Suomalaisista blogaajista Vahvin ja Futoi Yatsu ovat jo ehtineet kirjoittaa aiheesta, ja Tumblrissa aihetta ovat pohtineet mm. Fujoshibeam, Grey Liliy ja Snarp. Reaktiot vaihtelevat surullisesta kyrpiintyneeseen ja analyyttiseen, mutta lähes kaikista kirjoituksista käy ilmi, ettei kukaan ollut ennustanut JMangalle kovin pitkää ikää. Itsekin kirjoitin vain päivää ennen lopetusilmoitusta Otakunvirran kommenttiketjuun, että varmuuden vuoksi otan aina JMangassa lukemistani mangoista kuvakaappaukset ihan siltä varalta, että palvelu joskus kaatuu. Silti JMangan lopetus onnistui yllättämään, sillä se tuntui tulevan jokseenkin tyhjästä. Yhtiö ei myöskään ole vaivautunut pahemmin selittelemään syitä päätöksen taustalla, mikä tietysti on lisännyt hämmennystä.

Kysymyksiä herättävät myös asiakkaiden oikeudet – tai ehkä ennemminkin niiden puute. JMangan sulkiessa sivustonsa lopullisesti maaliskuun lopussa mangasta maksaneille asiakkaille jää käteen pelkät kauniit muistot, riippumatta siitä miten paljon rahaa palveluun on ehtinyt syytää. Futoi Yatsu totesi ihan osuvasti, että ostetuksi luultu manga muuttuikin äkkiä vuokratuksi. Toisaalta lienee paikallaan miettiä, oliko JMangasta ostettu manga koskaan edes tarkoitettu asiakkaiden omistettavaksi. Ainut tapa lukea ostamiaan sarjoja oli selaimen kautta JMangan sivuilla, ja Android-sovelluksen avulla mobiililaitteissa, eikä minkäänlaista latausmahdollisuutta koskaan tarjottu asiakkaille. Henkilökunta vastasikin pikaiseen mailitiedusteluuni aiheesta, että JMangan kustantajilta ostamat lisenssit eivät yksinkertaisesti oikeuta mangan lataamiseen tietokoneelle. Yhtiö  ei siis ole omaa mielivaltaisuuttaan päättänyt viedä kaikkea materiaaliaan mukanaan hautaan, vaan se toimii niillä ehdoilla jotka se on japanilaisten kustantamoiden ym. tahojen kanssa neuvotellessaan saanut.

Tältä näytti minun kirjahyllyni JMangassa

Tältä näytti minun kirjahyllyni JMangassa. Jatkossa kuvituksena valittuja paloja sen sisällöstä.

Tilanteesta kuitenkin tekee hieman vaikean se, ettei kaikilla asiakkailla ole varmasti ollut kunnollista käsitystä siitä, mistä he oikeastaan ovat maksaneet. JManga mainostaa itseään sanoilla ”retail service”, joka viittaisi nimenomaan tuotteiden myyntiin, vaikka ainoa asia josta asiakkaat ovat todellisuudessa maksaneet, ovat käyttöoikeudet valitsemiinsa sarjakuviin. Pelkkä käyttöoikeus tietysti riittää hyvin niin kauan kuin palvelu on toiminnassa, mutta sivuston lopettaessa asiakas jää todella tyhjän päälle. Vaikka olisikin hyväksynyt kaikenlaiset TOS-lätinät siitä että palvelu saa halutessaan tehdä siellä olevalla sisällöllä mitä lystää, kuka niitä käyttäjäehtoja muka koskaan lukee? Ja vaikka lukisikin, ko. varoitukset ovat yleensä mukana vain pahimpaan varautumista varten, ja asiakkaat luottavat yleensä siihen että mitään liian ikävää ei satu.

Digitaalisen sisällön kauppaamisessa on usein kyse juuri luottamuksesta. Koska ala on vielä nuori eikä kovin moni ole vielä tottunut ajatukseen aineettoman sisällön tai käyttöoikeuksien ostamisesta, uusiin palveluihin suhtaudutaan helposti epäillen. Steamin, Spotifyn ja Amazonin kaltaisia suuria palveluja pidetään jo luotettavina, mutta harva lähtee syytämään rahaa täysin tuntemattomiin ja uusiin palveluihin. JManga oli ehtinyt toimia vasta kaksi vuotta ennen lopettamistaan, ja uskon että monet potentiaaliset asiakkaat eivät olleet kiinnostuneita käyttämään palvelua ennen sen kunnollista vakiintumista. Itse kuvittelin että JManga olisi ollut matkalla siihen suuntaan, mutta nyt se ei koskaan saanut siihen mahdollisuutta. Lisäksi palvelun kaatuminen syö uskottavuutta myös muilta digitaalista sisältöä tarjoavilta mangapalveluilta. Luotettavaa palvelua on vaikea rakentaa ilman maksavia asiakkaita, ja maksavia asiakkaita ei tule, jos palveluun ei luoteta. Aikamoinen noidankehä siis. Itsekin olen pysynyt varpaillani aina siitä lähtien kun Tokyopop lopetti toimintansa ja poisti kaikki julkaisemansa mangat eManga-sivustolta yhdessä yössä, ja JMangan tapaus näyttää osoittavan että syytä paranoiaan todellakin oli.

Yamanaka Hiko - 70% of First Love Is...

Yamanaka Hiko – 70% of First Love Is…

Yksi tapa saavuttaa asiakkaiden luottamus voisi olla joku niinkin vanhanaikainen asia kuin rehellisyys. Jos alusta alkaen kerrottaisiin suoraan ja selkeästi, mitä asiakas rahojensa vastineeksi saa ja mitä ei, pelisäännöt olisivat heti selvänä kaikillle, eikä ikäviä yllätyksiä tulisi. JMangan kyljessä kuukausimaksulla toimivan JManga7-palvelun asiakkaat tiesivät maksavansa palvelusta, jossa he saivat rahojaan vastaan lukea rajatusta valikoimasta mitä tahansa mangaa. He tiesivät myös, että jos he lopettavat kuukausimaksun maksamisen, oikeus sisällön lukemiseen loppuu niin ikään. NetComicsissa on mahdollista maksaa lukuoikeudesta vaikka 24 tunnin ajaksi, minkä jälkeen sisältöä ei voi enää käyttää, ja tämä on tuotu selkeästi ilmi.

JMangan kaltaisissa tapauksissa taitaa kuitenkin olla paitsi asiakkaille, myös palvelun tuottajille itselleen hieman epäselvää, mitä asiakkaille kannattaa kertoa. Jopa Amazon, josta ostetut e-kirjat saa sentään ladata omalle tietokoneelle ja lukulaitteeseen, kauppaa periaatteessa asiakkailleen vain käyttöoikeuksia, ja voisi ainakin teoriassa vetää kaikki myymänsä kirjat pois asiakkaiden käytöstä koska vain. Itse olen fyysisiä kirjoja ostaessani tottunut siihen, että kerran jostain maksettuani saan myös pitää sen kunnes kuolema, kirpputori tai luonnonkatastrofi meidät erottaa. Digitaalista sisältöä ostaessani homma ei kuitenkaan toimi samalla tavalla, ja olisi mukava jos se kerrottaisiin minulle mahdollisimman suoraan. En tiedä pelkäävätkö erilaiset digipalvelut, että asiakkaiden tottumukset pysyvästä omistuksesta istuvat niin tiukassa, että nämä kaikkoaisivat välittömästi jos heille mainostaisi rehellisesti käyttöoikeuksia ”omistamisen” sijaan. Spotifyn ja Netflixin kaltaiset palvelut ovat kuitenkin sen verran suosittuja, ettei illuusio sisällön pysyvästä omistamisesta selvästikään voi olla ainoa tapa menestyvään digitaalisen sisällönjakeluun.

Gido Amagakure - 100 Blossoms to Love

Gido Amagakure – 100 Blossoms to Love

Kaikesta huolimatta ehdin viimeisen vuoden aikana saada JMangasta irti myös paljon hyvää. Koreassa hengatessani oli ihanaa pystyä ostamaan mangaa ilman että tarvitsi stressata postituksesta tai painavista kirjakasoista. Digitaalisessa muodossa ostetun mangan pääsee lukemaan saman tien ilman odottelua, eikä se keskinkertaiseksi osoittautuessaan jää hyllyn (ja muuttolaatikoiden) täytteeksi. JMangassa myös julkaistiin paljon sarjoja, joita ei ole julkaistu englanniksi painettuna tai välttämättä edes fanikäännöksenä. Kesken jäävät nyt esimerkiksi sellaiset pidemmät sarjat kuin Kumota Harukon Itoshi no nekokke (My Darling Kitten Hair) ja Mizushiro Setonan Dousei ai, vaikka toivon toki että joku niiden kääntämistä haluaa jatkaa, joko laittomasti tai laillisesti.

On muuten ollut mielenkiintoista huomata, että vaikka japanilaisten kustantamojen suurimmat nihkeilyt digitaalisessa levityksessä liittyvät varmasti piratismiin, ei pelkästään JMangassa julkaistuja sarjoja löydy juurikaan netistä pyörimästä laittomasti. Esimerkiksi Itoshi no nekokke on osoittautunut BL-fanien keskuudessa aikamoiseksi hitiksi, mutta se ei missään vaiheessa ole karannut JMangan ulkopuoliseen levitykseen. Toisaalta en ole varma onko kyse ainoastaan pienen fandomin lojaaliudesta omiaan kohtaan, vai toimiiko sama mainstreamimmallakin tasolla. Viimeistään palvelun sulkeuduttua joku epäilemättä laittaa kuvakaappaukset jakoon nettiin – tai ainakin toivon kovasti niin, koska olisi aika ahdistavaa nähdä kaiken JMangan tarjoaman sisällön äkkiä vain katoavan ikuisiksi ajoiksi. Niin kauan kun manga oli kenen tahansa ostettavissa digitaalisesti, mitään syytä sen laittomaan levitykseen ei kuitenkaan ollut, ja tämä on ihan positiivinen viesti vietäväksi eteenpäin kustantajille.

Kumota Haruko - Itoshi no nekokke

Kumota Haruko – Itoshi no nekokke

Tällä hetkellä kuumottavin kysymys taitaa olla ”Mitä JMangan jälkeen”? Itseäni parhaiten jäävät palvelemaan eManga ja SuBLime, joista edellisen hinnat tosin ovat enimmäkseen aivan järjettömällä tasolla (~$10/kirja), ja jälkimmäisen valikoima on edelleen varsin pieni. Molemmissa tosin on mahdollista ladata ostamansa sisältö kotitietokoneelle, eli siinä mielessä rahoilleen saa enemmän vastinetta kuin JMangassa. Suomalainen aloitteleva Amimaru vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta pelkästään Facebook-käyttäjille suunnattu palvelu ei selvästikään halua minua asiakkaakseen. NetComics on kaikin puolin ihan toimiva palvelu, mutta se keskittyy nykyään lähinnä korealaisten sarjakuvien levittämiseen, eikä tunnu itselleni niin relevantilta, kun suurin osa tärkeistä BL-teoksista tulee edelleen Japanista.

Toivon joka tapauksessa että jäljelle jäävät firmat onnistuisivat välttämään JMangan kohtalon ja palvelemaan asiakkaitaan tulevaisuudessa entistä paremmin. Digitaalisen sisällön suosio kuitenkin on jatkuvassa kasvussa, ja laskevien myyntilukujen kanssa painiville englanninkielisille mangakustantajille saattaisi olla kannattavampaa myydä digitaalista sisältöä, jota levitettäessä ei tarvitse huolehtia paino-, kuljetus- tai varastointikuluista. Olisi kiva nähdä, että markkinoille kehittyisi oikeasti luotettavia ja toimivia toimintamalleja, jotka eivät aina kompastuisi tekijänoikeus- ja lisenssivääntöihin, saati sahaisi asiakkaitaan silmään edes vahingossa.

14/03/2013

Professori Layton ja homolustin arvoitus

Näin kylmän maaliskuun piristykseksi vaihteeksi taas kirjoitus vierailevalta blogaajalta jolla on liikaa tunteita, ja jonka oman blogin sisällöksi kelpaavat vain 100% vakavat ja akateemiset kirjoitukset. My Thoughts on Yaoi on kuitenkin kaikkien fujoshien sankari, ja antaa patoutuneille tunteille väylän päästä vapaaksi ja kaikkien tietoisuuteen. Nauttikaa!

Nyt on kyllä sellanen meininki että täytyy vähän avautua aiheesta joka ei sellaisenaan istu ns. ollenkaan omaan blogiin, koska tällä ei ole oikeasti mitään tekemistä minkään kanssa ja pitäis saada jotain fiksua ja asiallista sanottua sellasesta aiheesta kuin että MITÄ HELVETTIÄ NYT professor layton ja ihmenaamarissa oikeen tapahtu silleen viimesen 10 minuutin aikana. Koska nyt on kovasti hämmentäviä tunteita kehissä joita voi kuvata käytännössä sanoilla surprise homolust eikä ees saul schubak tiedä mistä ne oikeen tuli. Tai se on vale koska kyllä sale tietää mut ehkä vois olla hyvä valottaa asiaa myös teille plebiaaneille.

Tää sit sisältää ihan hulluna spoilereita että moi vaan

Lue loppuun