Paholaisen lapsimorsian

Se-Young Kim: Devil's BrideSain viimein luettua lahjaksi saamani Devil’s Briden ensimmäisen suomenkielisen osan, joten tuntuu luontevalta aloittaa kunnollisten postausten kirjoittaminen siitä. Kyseessä on siis korealaisen Se-Young Kimin kirjoittama ja piirtämä BL-manhwa, jonka PMG julkaisi suomeksi vuoden 2008 lopussa. Sarja on pitkätukkaisine nättipoikineen ja yliluonnollisine elementteineen lähinnä yhdentekevän oloinen, enkä tuskin olisi siihen tarttunutkaan, ellei kyseessä olisi tavallaan merkkiteos: ensimmäinen suomeksi käännetty BL-sarjakuva ikinä. Muita kuin kuriositeettiarvoja Paholaisen morsmaikulla ikävä kyllä on kovin vähänlaisesti. Sinänsä kuitenkin huvittavaa, että pikkuruinen nevahööd-manhwa kiri pitkään spekuloitujen ja tunnettujen japanilaissarjojen edelle.

BL:n suomentamista ja siihen liittyviä dilemmojahan pohdiskeltiin hartaasti jo viimevuotisen Animeconin myötähäpeää aiheuttaneessa yaoipaneelissa. Tällöin suurin osa panelisteista oli sitä mieltä että 1) BL:n suomentaminen on huono idea, ei se vaan toimi suomeksi ja 2) ei sitä kukaan tule julkaisemaan, tuskin sille riittää yleisöäkään. Kakkosväitteen kumoamiseen olisi riittänyt pelkkä vilkaisu täpötäyteen ohjelmasaliin, eivätkä ykkösenkään perustelut päätä huimanneet vaikka paneelin järjestäjät olivat sen tueksi jopa kääntäneet muutaman sivun jonkin BL-mangan lääpintäkohtauksesta ja huvittivat yleisöä ääninäyttelemällä sen antaumuksellisesti eläytyen. Tarkoituksena tällä oli ilmeisesti demonstroida, kuinka typeriltä semehuokailut ja ukevinkunat suomeksi käännettyinä kuulostaisivat. Muuten kiva, mutta voin taata ettei englannin tai japaninkaan kieli tee ”onko sinulla ase taskussasi” -letkautuksista yhtään sen syvällisempiä tai vähemmän koomisia. Devil’s Bridenkin pahimmat käännökseen liittyvät ongelmat löytyvät nimenomaan sen laadusta (tai oikeammin sen puutteesta), eivät itse kielestä.

Sarjakuvan ensimmäisen osan juoni on varsin yksinkertainen – tuhoamiseen ja pahuuteen kyllästynyt, nimettömäksi jäävä paholainen haluaa tuntea ja elää kuten ihmiset, ja tavoitteensa saavuttamiseksi ostaa lähikylästä itselleen morsiamen, joka lähemmällä tarkastelulla ”yllättäen” osoittautuu nuoreksi pojaksi.

jailbait
Sakkolihaa minun jaajossani? Todennäköisempää kuin luulet!

Oikeasti yllättävää on, ettei tästä kuitenkaan seuraa yhtään shotanhuuruista rakkauskohtausta, vaan Ley-niminen poika ehtii kuolla ennen aikojaan yrittäessään osoittaa kiintymystään demonia kohtaan. Tämä päättää kuitenkin käyttää maagisia paholaisenvoimiaan tuodakseen Leyn takaisin elävien kirjoihin, minkä jälkeen siirrytäänkin seuraamaan hyväksikäytetyn sokean prinssin kohtaloa. Nuori prinssi on valmis jopa myymään sielunsa paholaiselle saadakseen nähdä rakastetun palvelijansa vielä kerran, mikä tietysti sopii Leylle uusia silmiä havittelevalle demonille paremmin kuin hyvin. Ja jatkoa seuraa ensi numerossa!

Cliffhangerin heittäminen siihen mistä varsinainen tarina vasta alkaa ei ole kikkana huonoimmasta päästä mitä tulee myynninedistämiseen ja jännityksen ylläpitämiseen, mutta ilmeisesti edes Tokyopop ei ole edelleenkään julkaissut sarjakuvalle jatkoa, joten suomeksikaan sitä tuskin tullaan ihan heti näkemään. Tarinankuljetus ei kyllä muutenkaan ole Kimin vahvimpia osaamisalueita, ja välillä kohtauksia piti syynätä useampaan kertaan jotta tapahtumista saisi selvää. Hulmuavat hiukset ja koreat vaatteet on piirretty yksityiskohtaisesti, mutta hahmojen ilmeet pysyvät samoina ruudusta ja sivusta toiseen, ja toisinaan henkilöt tuntuvat keskustelevan lähinnä ajatuksen voimalla – jos puhekuplista edes saa selvitettyä, kuka milloinkin on äänessä. Myös puhekuplien sisällössä olisi rutkasti parantamisen varaa, sillä ilmeisesti suoraan englannista tehty käännös vilisee anglismeja, huonoa suomea ja epäloogisuuksia, jotka syövät tarinalta tunnelmaa. Sääli sinänsä, sillä oikeanlainen fiilistely olisi voinut tarinan teemat huomioonottaen pelastaa paljonkin.

mitä hel-
Manhwan dialogi kuulostaa paikoin huonosta fanficistä revityltä.

Myöskään sarjan myyntivaltti eli poikarakkauden kuvaaminen ei tässä tapauksessa tuo juuri lisäpisteitä – toimintaa kaipaavat pettynevät sen vähäisyyteen ja viitteellisyyteen, kun taas itse olisin peräänkuuluttanut vähän vähemmän päälleliimatun oloista menoa. Kohtaukset ovat kuitenkin hyvin linjassa sarjakuvan yleisen valjuuden kanssa. Kaikenkaikkiaan kyseessä on niin yhdentekevä teos, ettei edes hukatun potentiaalin perään jaksa pahemmin itkeä. Voi myös olla melko varma, ettei ensimmäisestä suomenkielisestä BL:stä puhuttaessa Devil’s Bridea tule jatkossa muistamaan juuri kukaan, etenkään kun jo tässä kuussa päästään ”nauttimaan” PMG:n suomeksi julkaisemasta Gravitationista.

Avainsanat:

7 Responses to “Paholaisen lapsimorsian”

  1. >>Devil’s Bridenkin pahimmat käännökseen liittyvät ongelmat löytyvät nimenomaan sen laadusta (tai oikeammin sen puutteesta), eivät itse kielestä.Ylläoleva on seikka, joka monella suomennosten kritisoijalla tuntuu unohtuvan: vieraan kielen osaaminen ei ole sama asia kuin kielellinen osaaminen. Vaikka kääntäjä olisikin itse uudelleensyntynyt Volter Kilpi, ei se auta jos alkuperäisteksti on itsessään puutteellinen. Vieraalla kielellä kirjoitettu skeida antaa nimittäin usein enemmän anteeksi, kuin jos vastaavaa lukisi äidinkielellään, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että skeidasta (tai yhdentekevyyksistä, mene ja tiedä) on silti kyse. :E

  2. Totta totta, ei hyvä käännöskään huonoa alkuteosta pelasta, mutta silloin voisi sentään keskittyä teoksen kannalta oleellisiin asioihin kuten ”miks tää on niin tylsää” sen sijaan että jatkuvasti miettisi ”miks noi puhuu noin tyhmästi”. Aika monesti ihmiset tuntuvat dissaavan suomennoksia lähinnä sillä perusteella että jokin asia ei kuulosta yhtä hyvältä suomeksi, mutta itse en ymmärrä mikä maidon ostamisesta tekisi englanniksi sen siistimpää kuin suomeksikaan. :/ Huono kääntäjä tosin saa suomensa kuulostamaan helposti tönköllä parin ontuvan sanavalinnan ja virheellisen lauserakenteen avulla, mutta tällöinkin syy ei ole itse kielessä vaan sen kääntäjässä. VAIKEETA ON.

  3. Ah, se yaoi-paneeli… Häivyin puolessa välissä, kun lavalla ei ruvennut tapahtumaan mitään edes viitteellisesti kiinnostavaa.Itsekin kummastelin, että mitenkä Suomen ensimmäinen BL-teos on joku epämääräinen manhwa. Nytpä tuli sekin selväksi, ettei yhtään minkään vuoksi, kun niin unohdettavalta tapaukselta kuulostaa. Itse en ole uskaltautunut koko opuksen lähelle, kun kokemukset manhwasta ovat olleet vähemmän mairittelevia.Jailbait-pojun tyhjänä kumisevat silmät muuten porasivat kaksi siistiä reikää aivojeni läpi. Blondipojun botox-huulet tekivät sitten selvää aivorungosta. Kiitos nyt tästäkin.Ja tosiaan viisaita sanoja suomentamisesta.

  4. Yaoi-paneeli oli mieltä avartava kokemus – en vain tiedä löytyikö kaikkia mielen osasia sen jälkeen enää mistään, sen verran hajottavaa oli…Devil’s Bride ei inspiroinut lukemaan, vaikka kuinka on ensimmäinen suomennettu yaoi. En muutenkaan lue juuri suomenkielistä mangaa, lähinnä käännösten tason takia. Manga voisi toimia suomeksi ihan hyvin (tai niin hyvin kuin jaajo nyt toimii millään kielellä), mutta jostain syystä suurin osa käännöksistä on niin kökköisiä ettei mitään rajaa. Useamman kielen kautta kääntäminen laskee tietysti yleensä tasoa ja vie kauemmas alkutekstistä, mutta siinä vaiheessa kuuluukin ottaa vapauksia, että lopputulos kuulostaisi järkevältä. Sarjakuvassa nimenomaan on mahdollisuus irtautua alkutekstistä ja muokata sitä toimivaksi. Valitettavasti niin tehdään mangakäännöksissä omituisen harvoin, ja silloin kun tehdään niin irrotellaankin sitten oikein kunnolla, ja tuloksena on mitä kummallisimpia ilmauksia :P Nimim. ”kääntäisin paremmin”, eiku…

  5. Arana: Noh se paneeli oli kiinnostava samalla tavalla kuin junaonnettomuus; tietää ettei tästä mitään kivaa seuraa mutta pakko silti toljottaa loppuun asti. Veikkaisin muuten myös että ”Suomen ensimmäiseksi BL:ksi” valikoitui noinkin pöljä sarja ihan vain sen takia että Pauna on kustantamona muutenkin aika epämääräisen oloinen…Dai: Osa sarjoista on varmaan käännetty ihan ammattitaitoisesti, mutta sitten vastaan osuu aina näitä vähemmän onnekkaita tapauksia. Tässä tuntui erityisesti korostuvan se että kääntäjä oli selvästi yrittänyt orjallisesti noudattaa englanninkielistä käännöstä sen sijaan että olisi yrittänyt tehdä suomennoksesta toimivan. Sikäli masentaa ettei noihin hyviin käännöksiin ole juurikaan kannustimia, kun palkka juoksee ja manga menee joka tapauksessa kaupaksi. Ei ihme että kaltaistasi kääntäjäopiskelijaa kismittä kun itsekin jaksan aiheesta ahdistua!

  6. Mistä vetoa että tämäkin mössösarja on julkaistu koska se on ollut <>halpa.<> Halpahalpahalpa. Tokyopuuppa myy eteenpäin kaiken roskan minkä vain saa Paunan kurkusta alas tungettua; rahapulassa on yksi jos toinenkin jenkkikustantamo…

Trackbacks

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s