Aina ne itkee

Sakuragi Yaya: Yume musubi, koi musubiOli sitten lukemassa BL-tarinaa samuraista, surfareista tai shintopapeista ja koulupojista, voi olla lähes varma että hahmojen keskinäinen dynamiikka perustuu vähintäänkin löyhästi pyhään ja ikiaikaiseen seme/uke-konventioon. Myös itse fujoshikulttuuri tuntuu pitkälti pyörivän tämän asetelman ympärillä, ja monelle ”yaoifanille” onkin jostain syystä erityisen tärkeää määritellä itseään, toisiaan ja fiktiivisiä hahmoja kyseisten roolien kautta. Itse en lukeudu kyseisen konvention ylimpiin ystäviin, muun muassa siksi että en välttämättä halua lukea heterosuhteista valeasussa jos olen kuitenkin nähnyt sen vaivan että etsin nimenomaan miesten välistä interkursiota sisältävää tavaraa. En juuri perusta Tom of Finlandistakaan, kiitos kysymästä, mutta harvemmin osaan arvostaa kovin pitkälle teoksia joissa suhteen toinen osapuoli näyttää lattarintaiselta tytöltä ja toinen lundiahyllyn ja jääkaapin risteytykseltä – ja näiden käytös on sen mukaista. BL:stä ja sukupuolirooleista on kuitenkin jo Bubukuutissa kirjoitettu varsin koskettavasti, joten itse paneudun aiheeseen lähinnä poikarakkausteoksiin itseensä vaikuttavalta kantilta.

yaoifanin lempivaateSeme ja uke rooleina on varsin helppo määritellä, sillä teoriassa termit kertovat ainoastaan kumpi on suhteessa dominoivassa ja kumpi alistuvassa asemassa (eli kumpi saa päivän päätteeksi leikkiä tunnelia suklaajunalle). Käytännössä nämä roolit ovat useimmiten kuitenkin paljon näkyvämpiä ja kokonaisvaltaisempia: uke on herkkä, pienikokoinen (tai ainakin semeään pienikokoisempi), tyttömäinen (vähintäänkin henkisesti) ja lähes poikkeuksetta myös nuorempi ja kokemattomampi. Seme edustaa tietysti ulkonäöltään ja usein myös iältään ukeen liitettyjen ominaisuuksien vastakohtia, eikä varmasti näytä tunteitaan muuten kuin ottamalla uken vasten tämän tahtoa mitä hämmentävämmissä paikoissa ja asennoissa.

Jos asiaa tarkkailee mangakan puolelta paperia, ei ole kovin vaikeaa ymmärtää miksi seme ja uke ovat hahmotyyppeinä yhä elinvoimaisia: ne tarjoavat tekijälle valmiin muotin jonka pohjalta työstää tarina ja hahmot. Dynamiikkaa tai konfliktia suhteeseen ei tarvitse erikseen miettiä, sillä ikä ja pituus riittävät mainiosti määrittämään hahmojen persoonallisuudet. Varsinkaan lyhyitä sarjoja piirtävien mangakoiden ei myöskään tarvitse koskaan opetella piirtämään kuin kahdennäköisiä hahmoja; isosilmäisiä hinteliä poikia ja tuimia hujoppeja. Jos tarinassa on useampi seme- tai ukehahmo, voi aina vaihtaa hiustenväriä tai lisätä silmälasit, ja voilà! Samalla saadaan katetuksi kätevästi sekä tyttömäisistä että miehekkäämmistä pojista tykkäävien lukijoiden miesmaku, ja kaikki ovat tyytyväisiä. Vai ovatko sittenkään?

Yoshinaga Fumi: What did you eat yesterday?
Aina ei ole helppoa olla hyväpalkkainen hiusmuotoilija

Ainakin valtaosalle BL:n harrastajista seme ja uke tulevat jumalan lahjana maailmalle. Fandomparituksista kiinnostuneiden fujoshien ei doujinsheja ja ficejä rustatessaan tarvitse muistella hahmojen välisiä kemioita tai paljon muutakaan alkuteoksessa nähtyä, hahmojen nimeä ja ulkonäköä lukuunottamatta. Riittää että osaa soveltaa pituussääntöä. Ja jos Sasuke/Naruto parituksena ei istu omaan pirtaan, voi aina Naruto/Sasukea varten vaihtaa spontaanisti hahmojen pituutta keskenään! Seme/uke-dynamiikan suosion taustalla piilee tietysti myös idea siitä, että tyttölukijan on helppo samaistua tyttömäiseen ukeen ja fantasioida komeasta semestä joka ei kykene edes hillitsemään himojaan tämän läheisyydessä – puhumattakaan asioiden yksinkertaistamisen ja stereotyypittämisen helppoudesta.

Devil's Bride toimittaaMonet mangakat ovat toki rohkaistuneet rikkomaan kliseisimpiä seme/uke-stereotypioita antamalla perinteisimmissä yaoi-asetelmissa (opettaja/oppilas, johtaja/alainen) aktiivisen toimijan roolit nuoremmille ja kokemattomammille hahmoille. Jotkin piirtäjät onnistuvat myös luomaan yllättävänkin tasavertaisen oloisia ja dynamiikaltaan mielenkiintoisia suhteita, mutta viimeistään makuuhuoneen puolelle päästessä kaapin paikka selviää varsin äkkiä kun toinen vie ja toinen vikisee eikä näitä rooleja koskaan vuorotella tilanteen tai hahmojen mielialan mukaan. Jää siis hieman epäselväksi, voitetaanko tällaisella roolien näennäisellä päälaelleen kääntämisellä juurikaan mitään, kun lopputulos on joka tapauksessa se että toisen hahmoista tehtäväksi jää puskea päälle toisen voihkiessa alla/vieressä/valitse itse kärsivän näköisenä.

Noh, onneksi ihan kaikki BL ei kuitenkaan ole aivan noin yksiulotteista tai aina edes niin täynnä hartiasemejä ja jailbait-ukeja kuin ensinäkemältä ja -järkytykseltä voisi kuvitella. Onnistuneimpia tarinoita ovat useimmiten ne, joissa kaksi hahmoa ovat keskenään aidosti tasavertaisia ja kummallakin on lupa olla sekä tunteellinen että tehdä aloite. Kuinka moni edes jaksaisi oikeassa elämässä rajoittaa itseään ja tekemisiään vain yhden suppean roolin mukaan? Tietenkään tällaisia helmiä ei osu vastaan ihan joka päivä, mutta hyvää kannattaa odottaa – seme/uke-dynamiikan kahleista irtautuneet mangakat rakentavat hahmonsa ja tarinansa huolella ja oikeasti kiinnostavasti, kun työskentelyä rajoittamassa ei ole valmista kehikkoa.

Kaikkia ei voi tietenkään koskaan miellyttää, ja varmasti osa perusyaoihuttuun tottuneista vierastaisi aihepiirin realistisempaa ja normista poikkeavaa käsittelyä. Toivoisin silti, että jonain päivänä asiaan vihkiytymättömällekin tulisi BL:stä puhuttaessa Gravitationin ja Lovelessin sijaan mieleen jokin Yoshinaga Fumin tai Miyamoto Kanon kaltaisten tekijöiden sarjoista. Vaikka seme ja uke ovatkin ehkä BL:n määrittävin ja tunnistettavin piirre, olisin silti valmis heittämään moisen konvention romukoppaan pölyttymään tanbin ja junen kanssa kerran kukoistaneina mutta sittemmin unohdettuina termeinä.

Miyamoto Kano: Lovers and Souls

7 Responses to “Aina ne itkee”

  1. Itselleni on aina ollut jotenkin täysin hepreaa ymmärtää, miksi kukaan ylipäätään haluaisi määrittää koko persoonallisuutensa sen kautta, ottaako patonkia vai jakaako sitä – saatika kuuluttaa siitä koko muulle maailmalle ekstensiivisesti esimerkiksi juuri paitojen, pinssien tai herrajeesus PUISTEN MAILOJEN kautta. Tottakai ihmisillä on sänkykammarissa preferenssiä jos jonkinlaista sen suhteen onko ottava vai antava osapuoli, mutta niin mustavalkoinen rajaaminen kuin mitä jaajossa yleensä naamalle tungetaan on ainakin omalla kohdallani se mikä monesta sarjasta tekee jo lähtökohtaisesti epärealistista tuubaa; vaikka olisi kuinka fiktiosta kyse, ei tavallisia ihmisiä tarvitse kohdella kuin avaruusolentoja tai robotteja, ne sarjat ovat sitten asia erikseen ~:/

  2. Sen siitä saa kun sarjakuvaa tekevät heteronaiset toisille heteronaisille; ei siitä tule sen realistisempaa kuin jenkkien supersankarisarjisten < HREF="http://i14.photobucket.com/albums/a343/ptj_tsubasa/liefeldGloryAvengelyne1.jpg" REL="nofollow">naiskuvakaan<> on.Sattumalta Yaoi Pressin blogissa < HREF="http://www.yaoipress.com/2009/03/yaoi-epiphany.html" REL="nofollow">oli puhe<> juuri pari päivää sitten miten miesten välinen epätasa-arvo ja väkivalta ja raiskaaminen on ihan jees, vaikka miehen ja naisen välisenä sellainen on kamalaa. Onko yaoifanidom kaksinaismoralismin linnake?

  3. Kaikkien yaoistien suosikkimatopurkki on avattu!Olen sikäli eri mieltä viimeisestä virkkeestä, että itse rakastan tällaisia jargonaalisia termejä, ja pidän <>ukea<> ja <>semeä<> aivan yhtä käyttökelpoisina ilmauksina kuin esimerkiksi <>tsunderea<> tai <>moea<>. Mutta näin nimenomaan henkilöiden persoonallisuuden ja jonkinlaisten rooliääriviivojen <>kuvaamisessa<>, ei missään nimessä koko hahmon täydellisessä <>määrittämisessä<>. Tykkään muutenkin ajatella termejä enemmän juuri henkilön ominaisuuksiin liittyvinä ja muuttuvina kuvauksina kuin ehdottomina ja kokonaisvaltaisina.Ongelmaksi nämä termit muodostuvat mielestäni yleensä vasta silloin, kun ne luovat tarkkarajaisen profiilin hahmoille. Yhden termin avulla ei pitäisi koskaan saada tarkkaa kuvaa henkilöstä, vaan sen pitäisi olla ja sitä pitäisi ajatella viitteellisenä konseptina. Poikarakkaudessa uken ja semen prototyyppejä kohdellaan valitettavasti useimmiten enemmän pyhinä sääntöinä kuin suuntaa antavina hahmotyyppeinä. Olen siis täysin samaa mieltä kanssasi siinä, että seme/uke-asetelma on genren suurimpia kompastuskiviä, tosin lähinnä sen orjallisen noudattamisen vuoksi.Ja ihmissuhteissahan voi yleisesti ottaen olla niskan päällä tai tasa-arvoisessa asemassa, vaikkei olisikaan se fyysisesti dominoiva osapuoli (muuten olisi aika kurjaa olla nainen), joten en pitäisi näitä tapauksia aivan plusmiinusnolla-tilanteina. Yaoimangakat vain tuntuvat ainoastaan äärimmäisen harvoin saavan mitään oikeasti mielenkiintoista irti tällaisista fyysisen ja henkisen roolin välistä konfliktia hyödyntävistä asetelmistaan, joita yleensä vaivaa aivan sama jäykkyys kuin muitakin miesten välisiä suhteita. Seme ja uke ovat kuitenkin niin vahvoja roolimuotteja, että niitä hieman kyseenalaistamalla <>voisi<> saada aikaan varsin intensiivisiä jännitteitä, vaikkei roolitusta lähtisikään varsinaisesti rikkomaan.

  4. Durr. Rinnastus moeen ja tsundereihin on mielenkiintoinen. Tässä hiljan tuli nimittäin keskusteltua siitä, miten se että tarinankerronnan tai hahmonrakentamisen konventiot saavat omia termejään vaikuttaa paitsi siihen miten kuluttajat teoksia <>kokevat<> – à la legendaariset <>”Tsundere are the plague that is killing anime”<> -riitelyt Toradorasta – myös siihen miten tekijät teoksiaan <>suunnittelevat.<> Helpompihan se on pitchata tuottajalle tai kustantajalle ideaa, kun on suosittuja buzzwordeja joilla sitä kuvata.Tietysti mennään sitten tosiaan vaarallisille vesille silloin, kun tekijät ovat kasvaneet näiden konventioiden parissa eivätkä sitten osaa murtautua niistä ulos omia teoksiaan suunnitellessaan. Minkä näkee fanficcien ja doojinshien tekijöistä aika hyvin…

  5. >>Onko yaoifanidom kaksinaismoralismin linnake?On. Tuo postaus oli kyllä mielenkiintoinen juuri siksi että harva yaoita lukeva tyttö oikeasti tiedostaa tuollaisia asioita – mikäli tuo tiedostamattomuus ei ole esim. iän piikkiin laitettavissa! Toisaalta raiskausfantasiat ovat myös melko universaali asia naisten keskuudessa koska se siirtää vastuun omasta seksuaalisuudesta pois itseltä. On siis jokseenkin luonnollista, että asia joka realistisessa valossa esitettynä kammottaa esiintyykin harmittomassa fantasiassa erotiikan huipentumana. Tai jotain. Arana: Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa! Tietenkin on väistämätöntä että näinkin ”marginaalisen” genren kuin BL sisällä syntyy erilaisia tropeita ja arkkityyppejä hahmoille, mutta en panisi pahakseni jos niitä olisi hieman enemmän, eivätkä ne määrittäisi valtaosaa BL-teoksista ja niiden hahmoista samalla tavalla kuin nyt. Soveltaminen on kaiken a ja o, mutta kuten Tsubasankin myöhemmästä kommentista käy ilmi, sitä tapahtuu näissä piireissä (niin harrastajien kuin ammattilaistenkin kanssa) liian harvoin. :/

  6. Kaksinaismoralismista puhuen, minusta siinä vaiheessa ollaan jo aika pitkällä – tai aiheeseen liittyen ’syvällä’ – kun Japan Popissa hehkutetaan, miten ennakkoluulotonta ja syvällistä on, että kun Junjou Romanticassa viileä miesopettaja raiskaa vinkuvan koulupojan, poika tykkääkin siitä!

    Haluaisin nähdä mitä tapahtuisi, jos joku vastaavassa asemassa oleva lehti kertoisi miten oli niin hirveän ennakkoluulotonta ja syvällistä kun miesopettaja raiskaa koulutytön ja tyttö tykkääkin siitä! Tosin jos tytöllä oli minihame, niin sitähän se oli hakemassakin…

    Trollisuoni kyllä alkoi sykkiä välittömästi sen luettuani, tai vaihtoehtoisesti lankesin itse pahimpaan rölliin vähään aikaan.

Trackbacks

Vastaa käyttäjälle Arana Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s