Joulutunnelmissa

Hyvää joulua ja sillaiTervetuloa My thoughts on yaoin myöhäiseen jouluekstraan! Tällä kertaa ei kuitenkaan käydä läpi eri sarjojen joulukohtauksia samaan tyyliin kuin halloweenina, vaan keskitytään yhteen tiettyyn sarjaan joka on jäänyt mieleeni osaltaan myös jouluekstrojensa, mutta ennen kaikkea nostalgia-arvojensa takia.

Jos Wild Fangs oli se sarja joka palautti uskoni jaajosarjoihin, Yuki Shimizun Love Mode oli puolestaan se manga joka aikanaan tutustutti minut yaoihin ihan oikeasti. Sitä ennen olin lukenut lähinnä Gravitationin ja Eerie Queerien kaltaisia sarjoja (voi pyhä sylvi tuon jälkimmäisen englanninkielistä nimeä), eikä saatavilla ollut muutenkaan mitään Only the Ring Finger Knowsia ihmeellisempää materiaalia. Kauan sitten kuolleen Sakura-Crisis.netin fanikääntämä Love Mode onnistui näiden jälkeen tekemään vaikutuksille alttiiseen teiniin lähtemättömän jäljen – kelatkaa nyt, ihan oikeita seksikohtauksia ja kaikkea! Jonkinlaisesta kohtalon oikusta Love Mode oli myös ensimmäisiä Tokyopopin Blu -alahaaran kustantamia sarjoja, joten pitihän ne ensimmäiset osat sitten ostaa hyllyyn ihan tuoreeltaan. Myöhemmin hankkiuduin näistäkin höpöostoksista eroon kirpputorilla (meinasin kuolla häpeästä kun joku 10-vuotias poika silmäili niitä kiinnostuneena), ja ajattelin minun ja Love Moden yhteisen taipaleen olleen lopullisesti ohi. Joulun alla päätin kuitenkin vielä kerran palata tämän entisen suosikkini pariin ja antaa sille viimeisen tuomioni.

Oikeastaan tämän kirjoituksen oli tarkoitus ilmestyä blogissa jo ennen joulua, mutta sarjan lukeminen uudestaan olikin ajateltua tuskaisempi taival. Ei ole mikään salaisuus että normaalioloissa olisin jättänyt sarjakuvan kesken jo parin ensimmäisen luvun jälkeen ja unohtanut sen saman tien. Love Mode nimittäin sisältää tökeröä ja rumaa piirrosjälkeä ja ysäriestetiikkaa, alaikäisempiä ja vastahakoisempia vinku-ukeja kuin laki sallii sekä kokonaisen liudan toinen toistaan yhdentekevämpiä hahmoja. Pakko myös myöntää että urakka jäi kohdallani kesken siinä seitsemännen osan tienoilla koska vähän liian hapokasta.

Leuka HAVE I BECOME A HOMO?!
Apua! Olen homo!

Sarjan keskiössä pyörii Blue Boy (joka jostain oudosta syystä lyhennetään muotoon B&B) -niminen, rikkaita ja kuuluisia palveleva homohost-palvelu, jonka asiakkaita, työntekijöitä, omistajia, näiden sukulaisia ja koiria mangassa nähtävät hahmot sitten ovat. Sarja alkaa todella lupaavasti, kun kerhon asiakas, kolmekymppinen Takamiya sekoittaa sokkotreffiseuraa odottelevan kouluikäisen Izumin tämän Blue Boyssa työskentelevään kaimaan – kohtalokkain seurauksin. Izumi ei sattuneesta syystä ole kovin ilahtunut epätavallisten treffien päättyessä vastentahtoiseen seksiin, mutta löytää tapauksen seurauksena pian sisäisen homonsa, ja parin yhteiselo voi alkaa. Molemminpuolinen suostumus on kuitenkin näiden seksielämälle vieras käsite lähestulkoon koko sarjan ajan, mutta mitäs pienistä.

Toinen sarjan tärkeistä pareista on B&B:n omistaja Aoe ja tämän kadulta poimima, orpo ja koditon Naoya. Näiden storylineissa on sentään vähän enemmän yritystä kun sänkyyn ei päädytäkään kahden ensimmäisen luvun aikana, ja Naoyan menneisyys on tosi traaginen tai jotain. Lisäksi nähdään kuolemansairas host-palveluja viimeiseksi riemukseen tilaava shotapoika, Aoeen onnettomasti rakastunut host-Izumi, joka lopulta löytää itselleen miehen joka ei pidäkään tätä lihanpalana, erääseen hostiin kiintyvä amerikkalainen malli sekä liuta muita hahmoja, joita en oikeastaan edes muista enää. Yritystä elämää suurempaan draamaan ja angstiin on vähän liiankin kanssa, sillä kidnappauksia, auto-onnettomuuksia, tyhjästä ilmestyviä sukulaisia ja rikollisia löytyy useamman Salkkarikauden tarpeisiin. Liika on kuitenkin aina liikaa, ja näihin hahmoihin verrattuna minkä tahansa saippuasarjan henkilöt alkavat vaikuttaa aidoilta ja moniulotteisilta. Mangaupdatesin keskustelupalstalla näkyy sarjasta varsin päinvastaisia kommentteja (”Hahmonkehitystä! Koskettavia juonenkäänteitä! Aitoja tunteita! Todellinen klassikko!”), mutta itse en onnistunut saamaan siitä enää irti mitään näistä. Joissain tarinoissa on ihan kiva idea, mutta toteutus tuntuu aina jäävän vähintäänkin puolitiehen.

Et arvaa, se on karvaa Univormut kiinnostaa
Kiva pimp-takki. Mukana myös yllätysnatseja!

Tavallaan oli hieman masentavaakin huomata, ettei teinivuosien suosikista ollut enää mihinkään. Toisaalta olen kuitenkin iloinen siitä, että makuni on kehittynyt edes sen verran eteenpäin ettei näin turha sarja jaksa enää liikuttaa. Love Mode ei kuitenkaan objektiivisesti katsottuna ole mitenkään silmittömän huono sarja, toisin kuin vaikka Gravitation, mutta se on sen verran yhdentekevä ja mitäänsanomaton, että ottaisin mieluusti kaiken siihen käyttämäni ajan takaisin ja käyttäisin sen vaikka käpylehmien rakenteluun.

* * *

Jouluteemaan vielä palatakseni, Deux Pressin juuri alkaneesta joulualesta saa nyt BL-mangaa erittäin edullisesti. Itse ostin jo muutaman Est Emin ja Miyamoto Kanon tekemän sarjakuvan myöhäiseksi joululahjaksi itselleni, sillä ne tuskin päätyvät kirpputorille useammankaan vuoden kuluttua.

Mainokset
Avainsanat:

4 Responses to “Joulutunnelmissa”

  1. Hoho, metkaa että tuossa ”Have I become a homo?” -kuvassa vilkkuu nimenomaan karvaisia lihaskimppuja. Näinhän se stereotypiat Japanissa menee – Cho Anikista repäistyn näköiset NICE MUSCLE! -heput on homonnäköisiä, androgyynit nättipojat taas niin heteroita kuin vain voi olla. Voisiko se olla osasyy siihen miksi japanilaishomot eivät siedä yaoita, vaan baraa pitää olla? (Kaiken sen muun heteronormatiivisuuden lisäksi, toki.)

    Ja kenties juuri sen vuoksi yaoi sitten uppoaa hiukan paremmalla menestyksellä länsimaisiin miehistä pitäviin miehiin? Ei toki kategorisesti, mutta ainakin vähän paremmin kuin Japanissa.

  2. Tuossa on varmasti perää! Tietysti homot tykkäävät nimenomaan miehistä, ja harva yaoiboitsu on kovin, eh, miehekäs, vaikka tietysti kaikesta löytyy poikkeuksia kaikkiin suuntiin.

    Tuo video jätti aikalailla sanattomaksi. o_o

  3. Hyvä että se teki vaikutuksen, koska jouduin kirjoittamaan sen tähän kommenttikenttään käsin. Blogger kun ei nykyään näemmä tykkää copypastettamisesta eikä nuolinäppäinten käytöstä…

    Vaihtaisit jo WordPress.comiin. :/

Trackbacks

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s