Archive for Touko, 2010

26/05/2010

Kotimaan katsaus

Seikkailuni suomeksi käännettyjen poikarakkaussarjojen ihmeellisessä maailmassa jatkuvat! Aiemmin Pauna Media Group on kustantanut Gravitationia ja korealaista Devil’s Bridea suomeksi, ja nyt mukaan kelkkaan on hypännyt myös Punainen Jättiläinen. Kustantamo markkinoi ohessa näkyvällä 100% BL -lätkällä kahtakin sarjaa: vastikään ilmestymisensä aloittanutta, neliosaista Ghost!ia, sekä huhtikuussa päätösosansa saanutta viisiosaista Princess Princessiä. Molemmat sarjat ovat ilmestyneet alunperin Wings -shoujolehdessä, jonka sarjat sisältävät monesti kyllä BL-vihjailua, mutta eivät sitten juuri sen kummempaa. Julkaisu-uutiset eivät siis herättäneet allekirjoittaneessa juuri minkäänlaisia intohimoja, mutta kiitos Kirsikankukkaconin edullisten messuhintojen ja suomalaisten kirjastojen kattavan valikoiman pääsin tutustumaan molempien nimikkeiden suomennoksiin.

Hoidetaan ensimmäiseksi alta pois Mikiyo Tsudan Princess Princess, joka kertoo poikien sisäoppilaitoksessa muiden opiskelijoiden viihdykkeeksi crossdressaavasta poikakolmikosta. Tsuda tunnetaan BL-piireissä luultavasti paremmin toisella taiteilijanimellään Taishi Zadou, jolla tämä on tehtaillut paitsi paljon doujinsheja, myös ihan kaupallista BL:ää (mm. Electric Hands, Color). Kahden luetun osan perusteella Princess Princess keskittyy  enimmäkseen nuorten nättien koulupoikien väliseen ystävyyteen ja bondaamiseen, mikä onkin se kaikkien klassisin poikarakkaustarinoiden aihe. Nykystandardeilla tätä sarjaa ei kuitenkaan voi hyvällä tahdollakaan kutsua BL:ksi – minkäänlaista seksuaalista tai romanttista jännitettä ei hahmojen välille edes yritetä luoda, jos ei oteta huomioon riviopiskelijoiden perverssin intohimoista suhtautumista ”prinsessoihin”.

Päähenkilöjen seksuaalisuutta ei sarjassa pahemmin kyseenalaisteta: yksi poikien suosikkiaktiviteeteista vapaa-ajalla onkin kauniiden tyttöjen metsästys, ja ainakin yhdellä prinsessakolmikosta on jo valmiiksi tyttöystävä tahollaan. Juonelliselta sisällöltään (onko sitä edes?) Princess Princess on lähinnä slice of life -henkistä, kaveruuskeskeistä shoujohömpänpömppää, mutta toimii sellaisena oikeastaan ihan kivasti. Lukeminen ei ollut alkuunkaan niin tuskaisaa kuin olin uumoillut, vaan enimmäkseen jopa varsin viihdyttävää ja fiilikseni sarjasta jäivät positiivisen puolelle. Suvi Mäkelän tehtaileman somennoksen hauskuus ei ehkä nouse ihan Gravitationin tasolle, mutta kieli soljuu joka tapauksessa ihan mukavasti ja taisin pari kertaa jopa naurahtaakin. Rutkasti plussapisteitä tulee myös art nouveau -tyylisistä kansikuvista ja mangakan päväkirjamaisista omakesarjakuvista.

Toisena vuorossa on sitten Shiozu Shurin Ghost!, jota varmasti suurin osa tämän blogin lukijoista muistanee vähintään selailleensa joskus vuoden 2004 tienoilla, vaikkakin hieman eri nimellä. Punaisen Jättiläisen suurin kulttuuriteko onkin ollut jättää sarjan alkuperäinen nimi koskemattomaksi, sillä Tokyopopilta peräisin oleva Eerie Queerie -otsikko paitsi kuulostaa ääliöimäiseltä, myös istuu äärettömän huonosti suomalaiseen suuhun. Ghost! on kyllä monessa mielessä aikamoinen kummajainen. Se ilmestyi Japanissa alunperin 90-luvun lopulla, mutta Shiozu on sen jälkeen onnistunut tehtailemaan ainoastaan yhden uuden mangan. Syystä tai toisesta tämä tuntematon pieni sarja päätyi kuitenkin aikanaan Tokyopopin julkaisulistoille, ja oli ainakin itselleni yksi ensikosketuksista iha oikeaan BL-mangaan. Aika lienee kuitenkin ajanut ohi Tokyopopin julkaisusta jo ajat sitten, joten Ghost!in löytää luultavasti nyt aivan uusi sukupolvi innokkaita lukijoita.

Sarjan perusidea on varsin simppeli, joten lainaan tähän takakantta joka tiivistääkin oikeastaan kaiken oleellisen:

Mitsuo Shiozu on muuten tavallinen opiskelijapoika, mutta hänellä on erikoinen ominaisuus: vaeltavat henget käyttävät häntä välikappaleena viestiäkseen rakkaidensa kanssa! Ennemminkin sääntönä kuin poikkeuksena henget ovat naispuolisia, jolloin Mitsuon ympärillä alkaa parveilla miespuolisia ihailijoita, ja erikoisia tilanteita syntyy pilvin pimein!

Epäilemättä mangaka on kehitellyt kyseisen konseptin ainoastaan päästäkseen piirtämään poikien välistä kähmintää joka ei kuitenkaan ole varsinaisesti homoa. Suurin osa näistä fanipalvelukohtauksista tapahtuu huumorin siivittämänä, mutta jäänee jokaisen lukijan tulkittavaksi, onko kyseessä kevyttä yritystä parodiaan, haaremisarjojen pantsunvilautuksiin verrattavaa kohderyhmän viihdyttämistä vai kenties molempia. Touhu pysyy joka tapauksessa sen verran viitteellisenä, että mangan voisi antaa huoletta vaikka alakoululaisen käsiin. Sarjan päähenkilöiden Mitsuon ja Hasunuman välille kehkeytyy myöhempien osien myötä kyllä ihan oikeastikin romanssi, mutta suurimman osan ajasta poikien väliset tunteet ovat lähinnä sivuosassa, ja päähuomio kiinnittyy eri haamujen lukuisiin ongelmiin. Tällainen episodimainen fiilistely ja läheisiään ja selvittämättömiä tunteitaan surevat henget tarjoaisivat aineksia paljon vetävämpäänkin tarinointiin, mutta silläkään saralla Ghost! ei vakuuta. Hahmot eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi kiinnostavia, eikä tarinoissa muutenkaan ole mitään erityisen omaperäistä tai raikasta. Kertonee jotain, että ensimmäisen pokkarin mielenkiintoisin tarina oli mielestäni meikkitaiteilijan urasta haaveilevaa poikaa käsittelevä lyhäri, josta tajusin vasta myöhemmällä selailulla, että Mitsuo ja kumppanit eivät esiinny siinä lainkaan.

Jos Ghost! ei sarjana ole kummoinen, niin eipä ole kyllä suomijulkaisun tasokaan. Punaista Jättiläistä on omien muistikuvieni mukaan aiemmin lähinnä kehuttu julkaisuistaan, joten siihen nähden pettymys oli kahta pahempi. Princess Princessinkin kääntäjänä toiminut Mäkelä on ilmeisesti kääntänyt mangan japanista suomeksi, mutta esimerkiksi sisällysluettelo on jätetty lähes kokonaan englanninkieliseksi (aina Contents -otsikkoa myöten), mikä antaa melko laiskan ja huolimattoman kuvan. Mangan kieli ei myöskään ole erityisen sujuvaa tai hauskaa, vaikka osasyyllinen tähän on varmasti myös alkuteos itse. Jos vitsit kuitenkin aiheuttavat lukijassa lähinnä reaktion ”tajuan minkä tässä pitäisi olla hauskaa, mutta näin suomennettuna se kuulostaa vain oudolta”, on jotain mennyt vikaan. Myös painojälki jättää paljon toivomisen varaa, sillä monessa kohtaa vaalealla pohjalla olevat viivat jäävät todella haaleiksi, mikä saa kuvat näyttämään siltä kuin joku aloitteleva fanikääntäjä olisi heittänyt Photoshopissa kontrastit kaakkoon peittääkseen skannatun sivun sotkuja. Ei näin.

Suomenkielisen BL:n taso ei siis edelleenkään oikein vakuuta, joten ohessa omat pienet nöyrät toiveeni tulevaisuutta ajatellen (ihan kuin niitä kukaan lukisi, mutta aina saa yrittää!). Jos sarjat pitää välttämättä valita Wingsin valikoimasta, Yoshinaga Fumin Antique Bakery voisi olla kaupallisestikin hyvä valinta, sillä sarjasta on olemassa myös anime – puhumattakaan siitä, että Bakery on oikeasti laadukas manga. Ja jos homovihjauksilla ryyditetty shoujo ei joskus enää suomalaisille riitäkään, voisi esimerkkiä julkaisuihin ottaa vaikkapa ranskasta, jossa on julkaistu muiden muassa Sakuragi Yayan Soba ni Oitene sekä useampiakin töitä Toko Kawailta, Setona Mizushirolta ja Miyamoto Kanolta. Noh, näillä näkymin seuraavana onneaan jaajoilun kanssa yrittää Egmont, joka julkaisee kesäkuussa Toui Hasumin lyhärikokoelman Fallen Moon. Sitä odotellessa siis.

Olen muuten yleensä luovuttanut ostamani suomenkieliset mangat lukemisen jälkeen hyväntekeväisyytenä Kupolin mangakirppikselle. Tällä kertaa ajattelin tehdä poikkeuksen ja laittaa vahingon kiertämään vähän toisella tavalla: jos haluat Ghost!-mangan ensimmäisen suomenkielisen osan itsellesi, kommentoi tähän kirjoitukseen sähköpostiosoitteellasi ja lähetän sen sinulle ihan ilmaiseksi kotiovelle. Nopein kommentoija vie potin!

Manga löysikin jo uuteen kotiin, enää ei kannata kommentoida ilmaisen tavaran toivossa.

Mainokset