Archive for elokuu, 2010

31/08/2010

Kuukauden hämmennys: Hämmentävän hyvää musiikkia

Mitä yhteistä on animesarjoilla Toward the Terra, Antique Bakery ja House of Five Leaves?

1) Ne perustuvat mielenkiintoisten ja omaperäisten BL-mangakoiden sarjoihin, joista yksikään ei kuitenkaan ole varsinaisesti BL:ää.

2) Niillä on kaikilla ihan mielettömän koukuttavat aloituskappaleet ja kivat aloitusanimaatiot. Ja niistä tässä kirjoituksessa olisi tarkoitus vähän avautua.

Toward the Terra

UVERworld – Endscape

Toward the Terra perustuu Keiko Takemiyan 70-luvun lopulla ilmestyneeseen scifimangaan, jossa hiukset ovat suuria, ilmeet dramaattisia ja ihmiskunnan ja näistä mutatoituneen mu-rodun edustajien kohtalo vaakalaudalla. Vuonna 2007 tehty animesarja syventää mangan hahmoja ja maailmaa, ja onkin mielestäni monessa suhteessa alkuperäisteosta kiinnostavampi ja koskettavampi. 24-osaisessa animen aikana kuullaan kaksi eri aloituskappaletta, joista tämä aiempi on ehdoton suosikkini. Esittäjänä on joku nolo poikabändi, mutta se onnistuu oikeastaan vain lisäämään biisin viehätystä. Aloitusanimaatio on kivan värikäs ja vauhdikas, mutta spoilaa myös katsojan aika kivasti, ainakin jos keskittyy katsomaan mitä kaikkea siellä oikein tapahtuu – itse keskityin sarjaa katsoessa onneksi lähinnä fiilistelemään biisiä.

Antique Bakery

CHEMISTRY – Life Goes On

Yoshinaga Fumin Antique Bakery on hauska ja pienieleinen manga pientä konditoriaa pyörittävistä miehistä ja näiden suhteista ja elämistä. Kodanshan shoujo manga -palkinnon voittanut ja Eisner -palkinnolle ehdolla ollut sarja olisi ansainnut  myös arvoisensa animeadaptaation, jota tämä 12-osainen, vuodelta 2008 peräisin oleva sarja ei valitettavasti kuitenkaan ole. Kummallisesti animoitu, mutkat suoriksi vetävä anime on aika kaukana mangan alkuperäisestä hengestä, ja ainoa hyvä asia siinä taitaakin olla sen aloituskappale, jonka esittää japanilainen R&B-duo CHEMISTRY. Mukana on juuri sen verran elektronista soundia että olen ihan myyty, ja melodia jää pyörimään päähän pitkäksi aikaa. Erikoisesti toteutettu aloitusanimaatio litteine pahvikuvineen vetoaa ainakin minuun ihan kympillä, ja saa melkein toivomaan että koko anime olisi toteutettu samaan tyyliin. Ehkä siitä sitten löytyisi vähän enemmän potkua.

House of Five Leaves

immi – Sign of Love

Jos Antique Bakery -animen suurin ongelma on se, että se ylipäätään on olemassa, niin House of Five Leavesin animea tehtiin puolestaan aivan liian vähän. Ono Natsumen seinenmangaan perustuva, tänä kesänä ilmestynyt sarja jäi vain 12-osaiseksi, ilmeisesti osittain myös heikkojen katsojalukujen takia. Mikä niitä japanilaisia oikein vaivaa, kun ei laatu näytä kelpaavan? ): Wanhaan Japaniin sijoittuva, täysin hahmojensa varassa pyörivä sarja on täynnä hienoa animaatiota ja omalaatuisia hahmodesigneja, jotka saavat sisäisen taidefägärini käymään ylikierroksilla. Ehdottomasti parasta Five Leavesissa on kuitenkin sen tunnelma, joka tuo mieleen hämärtyvät kesäillat, höyryävän teen ja muiden kanssa jaetut hiljaiset hetket. Electronica-laulaja immin haikean toiveikas Sign of Love on tunnelmansa puolesta täydellinen aloitus sarjalle, ja toimii myös loistavasti yhteen simppelin aloitusanimaation kanssa. Tämä biisi muuten keikkuu tällä hetkellä iTunesini soitetuimpien listan kärjessä, ja on tuskin sieltä ihan lähiaikoina putoamassa minnekään.

Mainokset
18/08/2010

Pudonnut kuu

Toui Hasumin manganovellikokoelma Fallen Moon ilmestyi lehtipisteisiin aika tarkkaan kaksi kuukautta takaperin. Itsekin sain sen hyppysiini jo Traconissa, kun Niidel onnistui saamaan kyseisen laatumangan ilmaiseksi Suurin pätijä -tietovisan päätteeksi ja lainasi sitä ystävällisesti minulle. Lukaisinkin kokoelman läpi aika nopeasti conin jälkeen, tarkoituksenani kirjoittaa siitä jotain tänne blogiin. Tehtävä osoittautui kuitenkin yllättävän haastavaksi, koska mangasta oli yksinkertaisesti vaikea löytää yhtään mitään sanottavaa. Jos se olisi ollut edes oikeasti huono, olisin voinut kirjoittaa katkeran vihamerkinnän tai jotain muuta yhtä kehittävää. Mitäänsanomattomasta tylsyydestä on kuitenkin vaikea saada väännettyä kiinnostavaa asiaa, ja olen aika varma että jopa mäkkärin juustopurilaiset pystyvät herättämään enemmän tunteita kuin tämä manga.

Pari satunnaista tyylinäytettä (klikkaa isommaksi)

Kirjaan on koottu enkeleistä ja muuten vaan maagisista nättipojuista koostuvia lyhyitä tarinoita, joista päällimmäiseksi jää lähinnä mieleen, että kaikilla on hassut nimet. Kokoelman pointti on mitä ilmeisimmin katkeransuloisessa tunnelmoinnissa, mutta se onnistuu siinä vain paikoin ja välttävästi. Syy on ainakin osittain töksähtelevässä suomennoksessa, mutta varmasti Hasumin omissakin kertojankyvyissä olisi paranneltavaa. Poikarakkautta tarinoissa on mukana vain nimeksi, joten yhtä lailla tämä sopisi luettavaksi ihan perusshoujon/josein ystäville.

Omiksi suosikeiksini nousivatkin romantiikasta vapaat kertomukset Hell’s Hillin taikakissa ja Mosaic. Ensimmäisessä kiinalaisen kissan henki ilmestyy taikavoimia omaavan varakreivin kartanoon etsimään entistä omistajaansa, joka aikanaan hylkäsi tämän. Toisessa puolestaan seikkailee demoneita öisin vaaniva palkkionmetsästäjäkaksikko, joista toinen tosin on jättänyt taktisesti kertomatta menettäneensä kykynsä nähdä demoneita. Myös näitä kertomuksia vaivaa sama ongelma kuin koko mangaa – juuri kun tarina alkaa käydä kiinnostavaksi, se on jo ohi.

Silmälaput kiinnostaa

Oikeastaan on aika sääli, että Fallen Moon on suurimmilta osin niin valjua huttua, sillä samantyyliset tunnelmoivat lyhyet tarinat jollain goottilaishenkisellä twistillä vetoavat minuun yleensä ihan kympillä. Hasumin kokoelma muistuttaakin minua hieman josei-mangaka Mitsukaz Miharasta, joka lukeutuu ehdottomasti suosikkitekijöideni joukkoon. Molemmat käsittelevät lyhyiden tarinoidensa kautta kuolemaa ja menettämistä, ja hyödyntävät goottilaista kuvastoa ja lolitatyyliä joko tarinoissaan, kuvituksissaan tai molemmissa. Miharan tyyli on kuitenkin sekä piirrosten että tarinoiden osalta huomattavasti persoonallisempaa, ja jos pitää valita oikeasti hyvän tarinan ja tylsän pseudo-BL:n välillä, niin otan kyllä mieluummin sen ensimmäisen. Lienee turha toivoa Miharan tummasävyisten tarinoiden ilmestyvän Suomalaisten markettien hyllyille lähiaikoina, mutta suosittelen lämpimästi tutustumaan etenkin tämän pidempiin sarjoihin kuten DOLL ja The Embalmer. Kyllä ne aika kevyesti yhden pudonneen kuun voittavat.

Avainsanat: