2. joulukuuta

Tervetuloa My Thoughts on Yaoin joulukalenteriin! Lisätietoa kalenterista voit lukea täältä.

2. Suosikkiparisi jostain muusta kuin BL-sarjasta

Tapahtui mitä tahansa, lempikirjasarjani tulee nyt ja varmaan ikuisesti olemaan 12-vuotiaille pojille suunnattu kauhufantasiaseikkailu The Saga of Darren Shan. Kirjoista tehty manga on myös aika kova juttu, vaikka ulkonäöstä päätellen se on vielä selvemmin suunnattu pikkupojille. Lähes kymmenvuotisen faniuteni aikana olen ehtinyt pyörittää sarjan hahmojen suhteita päässäni aika moneen otteeseen, eikä siis liene ihme että näistä kirjoista on peräisin myös kaikken aikojen eeppisin ja hienoin OTP:ni, eli Darren Shan ja Kurda Smahlt. Ennen kuin katsotte tuota kuvaa ja kysytte mikä shotacat minusta on tullut, haluaisin muistuttaa että Darren ikääntyy hitaasti ja on siis oikeasti vanhempi kuin miltä näyttää. Ihan totta! Darren on siis nuori ja vilpitön puolivampyyri, joka uskoo kaikista pelkkää hyvää, ja Kurda vallankumousta hautova vampyyriprinssi, joka turvaa enemmän älyynsä kuin muskeleihinsa toisin kuin suurin osa vampyyreistä. Hahmojen tiet risteävät vain lyhyesti ja melko traagisissa merkeissä, mutta he jättävät toisiinsa sitäkin suuremman vaikutuksen.

Kurda Smahlt ja Darren Shan, ou jea.

Vaikka antaisi kaiken tinahattuilun olla, on minulla silti mielestäni ihan hyvä syy pitää hahmojen suhdetta tärkeänä ja merkityksellisenä paitsi heidän itsensä, myös koko sarjan juonen kannalta. Vai mitä sanotte siitä, että Kurda tuodaan takaisin kuolleista, koska tämä välitti eläessään Darrenista niin paljon että jatkaisi tämän suojelua vaikka ei muistaisi entisestä elämästään mitään muuta? Tai siitä, että Kurda on valmis uhraamaan vuosikausia valmistelemansa suunnitelman, vain siksi että Darren saisi elää? Tai siitä, että siihen viralliseen mangaan on eksynyt mukaan tällainen kohtaus (huom! ei-työturvallinen kuva!)? Että joo-o, subtext on yhtä kuin buttsex ja sitä rataa.

12-osainen sarja on kaikessa hölmöydessään muutenkin äärimmäisen otollinen kasvualusta kaikenlaiselle shippaamiselle. Kirjailija luuli varmaankin olevansa kekseliäs ja kiertävänsä kaikki homohtavat vampyyrikliseet tekemällä oman mytologiansa verenimijöistä karskeja ja väkivaltaisia yön kulkijoita… Mutta taisi jättää huomiotta, että lähinnä miehistä koostuva, välillä aika tiivistäkin yhteiseloa viettävä vampyyripopulaatio ei oikeastaan kuulosta yhtään sen vähemmän homolta. ”Hups.”

Jos joku muu on sattunut Darrenin seikkailuihin tutustumaan, suosittelen lämpimästi myös tuoretta kirjasarjaa joka keskittyy Darrenin mentorin, Larten Crepsleyn nuoruuteen. Ensimmäinen osa on ainakin yllättävän hyvää shittiä, ja seuraavan on määrä ilmestyä ensi keväänä.

Kuvitus: Takahiro Arai

Mainokset
Avainsanat:

3 kommenttia to “2. joulukuuta”

  1. Hitsi, nyt harmittaa, että sarjan lukeminen jäi aikoinaan kesken öö, viidenteen kirjaan muistaakseni. Muistan Kurdan ensiesiintymisen, mutta myöhemmistä mainitsemistasi vaiheista ei ole sitten mitään muistikuvia, eli sinne asti en koskaan päässyt. Mielenkiintoista kyllä, että näin kova shippipari löytyy tästä sarjasta! Itselläni oli paha taipumus pedohtavien Crepsley x Darren -vibojen diggailuun, joka ei nyt miettiessäni vaikuta pahemmin hälvenneen…

    Tekeepä tosiaan mieli lukea nyt sarja loppuun ja tutustua mangaan ja tietysti lempparihahmoni Crepsleyn syntytarinaan. Kiitos vinkistä! =D

    -Myy

    • Viides kirja tuntuu monille olevan piste jonka jälkeen lukeminen on loppunut, johtuuko ehkä omituisesta suomennostahdista vai mistä. Sääli sinänsä, sillä kuudes kirja selittää Kurdan hahmoa ja motiiveja huomattavan paljon.

      Darren/Crepsley menee itselläni vähän liikaa häiritsevän shotailun puolelle, mutta ensimmäisen kirjan suomennoksessa Crepsley kuulostaa kyllä minustakin välillä omituiselta pedosedältä.

      • (sama kuin edellinen puhuja, joka ei silloin jaksanut kirjautua ulos yhteistililtä ^^)

        Muistaakseni viidennen kirjan jälkeen todellakin tuli nälkävuoden pituinen tauko suomennosten välissä, enkä yläasteikäisenä saanut taiottua esiin motivaatiota hankkia ja lukea kirjoja englanniksi. Nythän ei moista estettä enää olisi :3 Crepsleyn ja Darrenin nihkeä vuorovaikutus – etenkin ensimmäisessä kolmessa kirjassa, joiden jälkeen se vähän normalisoitui – oli jostain syystä minulle tosi kovaa fäppiä, ja muistan jopa maininneeni asiasta yläasteella pidettyyn lukupäiväkirjaan käyttäen sanaa ”Crepsley-Darren-söpöily”.

        …taisin olla aika kieroutunut 14-vuotias ^^;; Mutta toistensa sormia imeskelevät vampyyripoijjaat tekevät sen liian helpoksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s