23. joulukuuta

Tervetuloa My Thoughts on Yaoin joulukalenteriin! Lisätietoa kalenterista voit lukea täältä.

23. Suosikkisi lukemistasi BL-mangoista

Vaikka olen normaalisti huono tekemään tällaisia valintoja tai laittamaan asioita paremmuusjärjestykseen, valehtelisin jos väittäisin että olisin voinut antaa tähän vastaukseksi mitään muuta. Kun luin Setona Mizushiron mangan The Cornered Mouse Dreams of Cheese ja sen jatko-osan The Carp on the Chopping Block Jumps Twice ensimmäistä kertaa, olin varma siitä etten ehkä enää koskaan tule lukemaan toista yhtä vaikuttavaa mangaa. Enkä tosiaan ole vieläkään lukenut.

Sarjan viehätystä on vähän vaikea saada selitetyksi ilman että alkaa kuulostaa täysin höyrypäältä. Se on nimittäin käytännössä täydet 400 sivua pelkkää kahden ihmisen avautumista parisuhteestaan, itsestään ja ennen kaikkea toistensa huonoista puolista. Lisäksi Imagase ja Kyouichi kohtelevat koko tarinan ajan toisiaan ja muita ympärillään olevia ihmisiä niin tylysti, etten ihmettelisi vaikka he jonkun mielestä tuntuisivat pelkästään moraalisesti ja emotionaalisesti läpimädiltä kusipäiltä.

Itse jäin kuitenkin koukkuun juuri siihen tapaan jolla manga sukeltaa päähenkilöidensä motiiveihin ja vikoihin. Vaikka hahmot ovat monessa suhteessa täysiä idiootteja, he ovat juuri sen takia myös äärettömän samaistuttavia, ja heidän kanssakäymisensä onnistuu sekä naurattamaan ääneen että saamaan itkun partaaalle. Imagase on täydellisesti tunteidensa vietävissä ja vakaa kuin tuuliviiri, kun taas Kyouichillä on vaikeuksia selvittää edes itselleen, saati sitten muulle maailmalle, mitä todellisuudessa tuntee. Vaikka hahmojen suhdetta vaikeuttaa se että Kyouichi on hetero ja Imagase homo, ainoa asia joka todellisuudessa estää sitä toimimasta ovat he itse. Joskus asiat voi ymmärtää tärkeiksi vasta sitten, kun ne on jo menettänyt.

Kumpikaan hahmoista ei kasva tarinan kuluessa välttämättä kovin paljon paremmaksi ihmiseksi, mutta heissä tapahtuu silti silminnähtäviä muutoksia. Kaikkein tärkeintä on, että he oppivat lopulta ymmärtämään toisiaan niin, etteivät toista samoja virheitä yhä uudestaan ja uudestaan. Tarinan teemat tuntuvat samalla kertaa sekä kipeän henkilökohtaisilta että lohduttavan universaaleilta, kuten Mizushiro itsekin jälkipuheessaan toteaa. Kaikkia ne kuitenkaan tuskin puhuttelevat yhtä vahvasti kuin minua, enkä siksi uskalla suositella mangaa kaikille täysin varauksetta. Itselleni kyseessä on kuitenkin yksi tärkeimmistä koskaan lukemistani teoksista.

Mainokset
Avainsanat:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s