Archive for helmikuu, 2011

14/02/2011

Ystävänpäiväsöpöilyä

Yritin kovasti keksiä tälle päivälle esiteltäväksi jotain ystävänpäiväaiheista mangaa, mutta mieleeni ei tullut mitään sopivaa. Ruusujen ja hupsujen riimien lisäksi juhlaan kuuluvat mielestäni ehdottomasti kaikenlaiset herkut (etenkin jos puhutaan japanilaisesta ystävänpäivästä), joten tämänkertainen manga liittyy niihin aika oleellisesti. Huomatkaa muuten kannen yhdennäköisyys viime kerralla esittelemäni Stay Close to Men kanssa!

Kuku Hayaten Maou no Amai Keiyaku (The Sweet Contract of the Demon King) kertoo isoäitinsä omistamassa herkkukahvilassa työskentelevästä Ryousta. Vaikka hän on työskennellyt ja asunut isoäitinsä kanssa jo vuosia, kahvilan hämärään varastohuoneeseen hänellä ei ole koskaan ollut asiaa. Kun isoäiti viimein eräänä päivänä antaa Ryoulle avaimet tuohon mystiseen huoneeseen, tämä ei mitenkään osaa varautua tulevaan. Huoneen sisältä paljastuu nimittäin isoäidin suuri salaisuus: demonikuningas Chrome, joka elinikäistä kakkutarjoilua vastaan voi toteuttaa minkä tahansa toiveen. Kakkuja ja leivonnaisia rakastava kunkku on tietysti innokas tekemään sopimuksen myös Ryoun kanssa, mutta tämä ei lämpene ajatukselle laisinkaan. Chrome ei kuitenkaan aio luovuttaa vähällä, niin kuin ei myöskään Ryou, joka pamahtaa täyteen tsun tsun -moodiin aina demonin nähdessään. Eikä asioita auta tippaakaan se, että Chrome tahtoisi Ryoulta vähän muutakin kuin pelkkää kakkua.

Alkuasetelma on kieltämättä aika moneen kertaan koluttu, eikä tutussa ”aggressiivinen seme ja hiljakseen lämpenevä uke” -kuviossakan ole mitään uutta. Tarina kuitenkin etenee ilahduttavan joutuisasti, eikä jää missään vaiheessa paikoilleen junnaamaan. Juoni ei myöskään jumitu pelkäksi slapstick-söpöilyksi, vaan mukaan tuodaan vähän tummempiakin sävyjä Ryoun traagisesta menneisyydestä. Erityisen nautittavaa luettavaa mangasta tekee kuitenkin ennen kaikkea Kuku Hayaten persoonallinen tyyli.  Piirrosjälki on eloisaa ja ilmeikästä, ja itse ainakin katselisin sitä ilokseni vaikka mangassa ei mitään kovin järkevää tapahtuisikaan. Nytkään ei ehkä voi puhua kovin kekseliäästä tai syvällisestä sarjasta, mutta se on silti omiaan pieneen makeannälkään. Ei kai kukaan suklaakuorrutetulta donitsiltakaan odota kovin fiksuja ravintoarvoja?

My Thoughts on Yaoi toivottaa ihanaa ystävänpäivää kaikille lukijoilleen! Jos jollekin teistä tulee vielä mieleen ystävänpäivään liittyviä tai muuten vain söpöjä sarjoja, otan suosituksia mielelläni vastaan.

Mainokset
Avainsanat:
06/02/2011

Vikaostoksia

Yritän suurimman osan ajasta olla edes jotenkin järkevä rahankäyttäjä ja panostaa laatuun, mutta toisinaan tulee syydettyä rahaa iha suoraan kankkulan kaivoon. Viimeksi minulle kävi näin mangaostoksilla. Teen suunnilleen kerran kuussa pienen tilauksen lyhtentääkseni Book Depositoryn toivelistaani, ja viime kerralla mukaan tarttuivat Ono Natsumen House of Five Leavesin ykkösosan lisäksi Sakuragi Yayan Stay Close to Me ja Psyche Delicon Love Full of Scars. Five Leavesissa ei onneksi ollut mitään vikaa, vaan se oli taattua Ono Natsume- ja Viz Signature -laatua. BL-puolen ostokset osoittautuivat kuitenkin kaikkea muuta kuin fiksuiksi valinnoiksi.

Periaatteessa minulla ei pitäisi edes olla mitään valittamista Stay Close to Men suhteen. Jo ostohetkellä tiesin enemmänkin tukevani Sakuragi Yayaa noin yleisesti, kuin hankkivani hyllyyni jotain suurta mangataiteen mestariteosta. Pokkarin käsiini saatuani minua alkoi silti mietityttää hankinnan järkevyys. Kansikuva on pilattu harvinaisen järkyttävällä fonttivalinnalla, eikä kannen painojälki muutenkaan ole parasta mahdollista: ei ole kovin hyvä merkki, jos kuvasta on mahdollista erottaa pikseleitä. Paperi ja painojälki on kansien sisäpuolella sentään ihan perus-Junéa, mutta itse sisältö on sitten puolestaan paljon heikompaa laatua. Tuntuu vähän hassulta mollata täällä jo toistamiseen yhtä lempimangakoistani, mutta joskus vain täytyy avautua.

Yuzu kantaa Icchania – kerrankin näin päin

Yleensähän juuri sopivan kepeät aihevalinnat tekevät Sakuragi Yayan teoksista nautittavia. Tämä manga menee kuitenkin köykäisyydessään pahasti yli kaikista suotavista rajoista. Jotain yritystä kyllä löytyy: päähenkilöpari on muuten melko tyypillinen ja tavanoimainen, paitsi että ujo, herkkä ja leipomisesta kovasti innostunut Yuzu onkin coolia lapsuudenystäväänsä Icchania lähestulkoon päätä pidempi. Erilaisten ikä-, pituus- ja muiden BL-tropeiden rikkominen on yksi Sakuragi Yayan tavaramerkeistä, mutta tässä tapauksessa roolien kääntäminen päälaelleen on varsin näennäistä. Silti joka välissä täytyy muistuttaa lukijoita siitä että niin, uke on tässä nyt se pidempi jamppa, eikös ole jännää. Ei tuollainen itsessään välttämättä niin paljon haittaisi, mutta loppupeleissä tarinaan on saatu mukaan aika vähän mitään muutakaan sisältöä. Välillä paikalle ilmaantuu kilpakosijoita joilla ei oikeasti ole mitään chänssejä syrjäyttää Icchania Yuzun sydämen valittuna, eikä muissakaan konflikteissa ole konfliktia edes nimeksi. Perinteistä lapsuudenystävä-korttia käyttämällä mangaka on myös onnistunut välttämään kaiken hahmon- ja suhteenkehityksen aivan täydellisesti. Hahmothan tuntevat ja tykkäävät toisistaan jo valmiiksi, mitäs sitä enää selittelemään? Jos tässä kaikessa ei ollut harmistumisen aihetta vielä tarpeeksi, löytyy mangan lopusta vielä kahden luvun mittainen Play to Win -irtotarina, joka myös kuuluu, näin kauniisti sanottuna, Sakuragin vähemmän onnistuneeseen tuotantoon.

Kaikesta tästä huolimatta Stay Close to Mellä on kuitenkin myös hetkensä. Manga säilyy alusta loppuun saakka mukavan lämminhenkisenä, epäilemättä suurelta osin Icchanin ansiosta. Toisin kuin useimmat semet, hän yrittää ihan oikeasti kannustaa Yuzua tämän pyrkimyksissä ja on muutenkin aika normaali ja kiva poikaystävä. Miettikää miten harvinaista! Toinen mangan osakkeita ehdottomasti nostava hahmo on Hiragi, kendokerhoa johtanut tyttö joka alkaa röyhkeästi havitella Yuzun sydäntä. Aika harvoin BL:ssä näkee tyttöhahmoja lainkaan, joten tällainen kuuma, itsevarma ja vahva tyttö on tosiaan bonusta. Harmi vain, että Hiragi näkee kömpelön Yuzun lähinnä avuttomana suojelun kohteena, siinä missä Icchan tietää Yuzun pärjäävän vallan mainosti itsekin. Tässä suhteessa Sakuragin onkin onnistunut murtaa kliseitä huomattavasti onnistuneemmin kuin pinnallisella hahmojen pituudesta jankkaamisella. Kokonaisuus jää kuitenkin sen verran heikoksi, etten tosiaankaan voi suositella mangan ostamista juuri muille kuin mangakan faneille. Siinäkin tapauksessa huomattavasti parempi ostos olisi tämän mainio Hey, Sensei?.

Siinä missä Stay Close to Me oli tarkkaan luettu ja tutkittu jo kauan ennen ostamista, olin Love Full of Scarsin kanssa liikenteessä täysin sokkona. Olin kuullut mangakasta hyvää aiemmin ja stalkkaillut tämän kotisivuja, mutta en koskaan varsinaisesti lukenut häneltä mitään. Onnekseni huomasin että Netcomics on lisensoinut häneltä tämän oneshot-kokoelman, ja päätin kokeilla tykkäisinkö hänen tarinoistaan. Lukemieni kuvausten perusteella odotin mangalta vakavaa menoa ja aika rankkojakin aiheita. Hämmennykseni ei olisi siis voinut olla suurempi, kun kansien sisältä paljastui toinen toistaan älyvapaampaa huumoria viljeleviä tarinoita vailla minkäänlaista päätä tai häntää. Suurin osa tarinoista nojaa kömpelöön slapstick-huumoriin ja Ranma no baka -tyyliseen riehumiseen. Periaatteessa mangan pitäisi kai erottua edukseen: monet hahmoista on BL:lle harvinaisesti varustettu viiksillä ja parralla, ja mukana on myös drag queenien välinen romanssi. Variaatio on tietysti aina hyvästä, mutta ei näilläkään hahmodesign-jipoilla ole saatu hölmöihin tarinoihin juuri lisäarvoa. Piirrosjälkeä lukuunottamatta Love Full of Scarsista on siis aika vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa, vaikka olisin siitä niin kovasti halunnut pitää. Tästäkin huonosta ostoksesta saan kyllä syyttää ihan itseäni, sillä jotenkin mystisesti unohdin käydä lukemassa mangan ensimmäisen luvun ilmaiseksi Netcomicsin sivuilta. Sen jälkeen olisin saattanut harkita ostopäätöstä uudemman kerran. Tyhmästä päästä kärsii siis koko ruumis – ja lompakko.

Kumpaakin teosta muuten yhdistää se, että niihin on siroteltu todella kitsaasti seksikohtauksia. Myönnän ihan auliisti että olen lopulta valmis nielemään aika monenlaista hörönlöröä jos piirrosjälki vain on kivaa ja seksiä on tarpeeksi, mutta eivät nämä mangat silläkään saralla onnistuneet toimittamaan. Seuraavaksi ostoslistallani ovat ainakin Tomoko Yamashitan Black-Winged Love ja Kyuugoun You and Me, etc.. Niiden kanssa on toivottavasti vähän parempi tuuri.