Litsivalokerhon salattu symboliikka (osa 2/2)

Kirjoituksen edellisesä osassa käsiteltiin Usamaru Furuyan Lychee Light Clubin juonta, tärkeimpiä teemoja ja lukijan vieraannuttamista. Kuten lupasin, tällä kertaa luvassa on syväluotausta hahmoista, heidän suhteistaan, sekä mangan lopusta. Pahoittelen kirjoituksen venähtänyttä pituutta, mutta ilmeisesti aiheesta kiinnostuneet ovat valmiita lukemaan vähän mittavampiakin sepustuksia. Varoituksena edelleen spoilerit, mukasyvälliset analyysit sekä ainakin yksi ei-työturvallinen kuva.

Ryhmädynamiikkaa

Aloitetaan käsittelemällä Light Clubia kokonaisuutena. Kerhon yhdeksän jäsentä on mahdollista jakaa kolmeen kolmen hengen ryhmään, eräänlaiseen klikkiin. Tamiya, Dafu ja Kaneda ovat Light Clubin alkuperäiset jäsenet ja oletettavasti näistä myös täysjärkisimmät. Vastakohtana kolmikon pitkäaikaiselle ystävyydelle toimivat kerhon uudet päämiehet Zera, Niko ja Jaibo, joiden sotkuiset suhteet ovat täynnä kähmintää ja manipulointia. Kolmannen ryhmän muodostavat Jacob, Raizo ja Dentaku, joiden ainoa yhdistävä tekijä on se ettei heillä oikeastaan ole juuri yhteistä. Jacob ja Raizo ovat molemmat lähinnä koomiseksi tarkoitettuja sivuhahmoja eikä heillä ole juonen kannalta kovin tärkeää roolia, kun taas Dentaku on joukon nörtti jonka ohjelmoinnin ansiosta Lycheestä tulee sellainen kuin tulee. Hänenkin roolinsa jää silti lopulta varsin pieneksi. Tämän jämäryhmänkään jäsenet eivät silti ole turhia, sillä ilman kaikkia jäseniään Light Clubin ryhmädynamiikka olisi varmasti toisenlainen.

Missä tahansa ihmisjoukossa jokaiselle sen jäsenelle muotoutuu jonkinlainen rooli, joka saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä miten henkilöt käyttäytyvät muunlaisissa tilanteissa, tai jopa pienemmissä porukoissa keskenään. Niin tapahtuu myös Light Clubissa. Yhdessä ollessaan kaikki kahdeksan poikaa toimivat pääasiassa Zeran käskyjen mukaan, ainakin jos Zera itse on valvomassa. Aluksi kaikki jäsenet vaikuttavatkin yhtä uskollisilta ja omistautuneilta yhteiselle tarkoitukselle. Poikien hajaantuessa pienempiin ryhmiin, tai jopa vain Zeran ollessa muualla, hahmot alkavat kuitenkin tuoda omia mielipiteitään ja motiivejaan paremmin esille.

Aluksi vain Tamiya uskaltautuu puhumaan Zeran pähkähulluja ideoita vastaan, ja silloinkin lähinnä salassa. Vähitellen myös muut päätyvät ainakin haaveilemaan Zeran käskyjen rikkomisesta, kun Kanonin saapuminen päämajaan saa hormonit hyrräämään. Zeran muuttuessa yhä sekavammaksi tilanne eskaloituu lopulta siihen, että kerholaiset tietävät tämän olevan väärässä, mutta eivät uskalla avoimesti käydä vastarintaan koska kunnioittavat ja pelkäävät tätä edelleen. Poikien käytös onkin hyvä esimerkki ryhmäajattelusta, jossa ryhmän jäsenet yrittävät sopeuttaa mielipiteensä muiden ajattelun mukaiseksi eivätkä kyseenalaista ryhmän epäilyttäviäkään toimia.

Hahmot tehdään heti alusta lukijalle tutuiksi. Huomatkaa että Jaibo huitelee taas jossain omilla teillään.

Vaikka kerholaiset toimivat aluksi yhteisen päämäärän eteen ja heidät on jopa puettu kaikki samalla tavalla, heitä ei kuitenkaan ole vaikea erottaa toisistaan. Siitä pitävät huolen Furuyan hahmodesignit, sekä tapa jolla hahmot puhuvat ja elehtivät. Jokaisella hahmolla on selkeästi erottuvat kasvonpiirteet, hiustyyli tai jotain härpäkettä naamassaan. Mangan alkupuolella löytyvä kohtaus, jossa Zera kysyy jokaisen kerholaisen mielipidettä tunkeilijan kohtelusta tuo samalla hyvin esille hahmoista muutakin kuin ulkoiset erot. Puhekuplien muodot, hahmojen ilmeet ja asennot kertovat kunkin persoonallisuudesta vähintään yhtä paljon kuin heidän vaihtelevat ehdotuksensa kutsumattoman vieraan lynkkauskeinoista. Vaikka hahmoista on tehty selkeästi yksilöitä, heidän yhtenäiset asunsa mahdollistavat tarvittaessa myös henkilöllisyyden piilottamisen, kuten tapahtuu kohtauksessa jossa Zeran kylvämä litsipelto poltetaan maan tasalle.

Jokaisella kerhon jäsenellä on myös Zeran antama numero yhdestä kahdeksaan, ja jokainen heistä vastaa tiettyä shakkinappulaa. Tämä kuvastaa hyvin paitsi sitä että jokaisella hahmolla on oma määrätty paikkansa ja tehtävänsä kerhon sisällä, myös sitä miten muut ihmiset ovat Zeralle pelkkiä pelinappuloita tämän suurien tavoitteiden edessä. Zera itse on musta kuningas, ja Lychee puolestaan kuningatar, kaikista nappuloista vahvin. Huomionarvoista shakkisymboliikassa on myös se, että Niko on ykkösen statuksestaan huolimatta sotilas, mutta tähän voidaan palata loppuratkaisun pohdinnassa hieman syvemmin.

Tamiya

Tarinan idealisti Tamiya on yksi Light Clubin kolmesta perustajajäsenestä ja sen alkuperäinen johtaja. Aluksi hän osallistuu kerhon julmuuksiin siinä missä kaikki muutkin, mutta alkaa tulla vähiten järkiinsä kun Zera on valmis jättämään Lycheen nappaamat ”ylimääräiset” tytöt kuolemaan. Tamiya alkaa kyseenalaistaa Zeran käskyjä ja muistuttaa muitakin kerholaisia siitä, että näiden pitäisi ajatella myös omilla aivoillaan. Todellinen käännekohta Tamiyan suhtautumisessa Zeraan tapahtuu kuitenkin vasta, kun hänet pakotetaan omin käsin teloittamaan tyttöjen vapauttamisesta epäilty lapsuudenystävänsä Dafu. Kyseessä on tärkeä käänne myös lukijan kannalta, sillä tuskainen kohtaus herätteli ainakin minut tajuamaan että mangassa on mukana myös inhimillisempi puoli, vaikka se käykin ilmi aika irvokkaalla tavalla.

Tamiyasta muodostuukin vastavoima Light Clubin hulluudelle. Vaikka hän vannoo kostavansa kuolleiden ystäviensä puolesta, hän ei ole sokeasti kostonhimoinen tai tahdo tuhota kaikkia kerhon jäseniä. Hänen päävastuksensa on Zera, ja hän tekee kaikkensa jotta muutkin kerholaiset ymmärtäisivät tämän hulluuden. Tamiya antaa anteeksi jopa Nikolle, Zeran käskyjä innokkaimmin toteuttaneelle jäsenelle, sillä hän tajuaa Zeran käyttäneen tätä hyväkseen siinä missä kaikkia muitakin. Ja vaikka Tamiya yrittää lopussa tappaa Zeran ihan tosissaan, hän yrittää saada tämänkin ymmärtämään totuuden asioiden todellisesta laidasta ja siitä, kuka oikeasti petti Zeran ja koko Light Clubin.

Kanon

Jos Tamiya edustaa tarinan keskellä puhdasta idealismia, niin Kanonin tehtävä on edustaa viattomuutta johon kellään kerhon jäsenistä ei ole enää paluuta. Hänen viattomuutensa toimii myös kontrastina tarinan toiselle naishahmolle, opettajalle jonka kohtalona on joutua tapetuksi koska Light Club pitää tätä meikkeineen ja suurine rintoineen kuvottavana. Kanon sen sijaan nostetaan jalustalle puhtoisen jumalattaren asemaan. Kanon nousee myös kerronnassa muiden hahmojen yläpuolelle, sillä harvoin saa nähdä yhtä vilpitöntä tai hyvää hahmoa. Ratkaisu on ymmärrettävä, sillä Kanonin tärkein tehtävä on muuttaa Lychee sieluttomasta peltikasasta tuntevaksi ja rakastavaksi olennoksi.

Vaikka Kanonin viattomuus menee välillä suoraan naiiviuden puolelle ja absoluuttisen hyvä hahmo kuulostaa jo ajatuksena haukotuttavalta, löytyy tytöstä myös jonkin verran potkua. Hän sanoo suoraan päin naamaa jos joku käyttäytyy hänen mielestään sopimattomasti eikä pelkää pistää Lycheelle kampoihin, ja kun hän ensimmäisen kerran puhuu Zeralle, hän haukkuu tätä kuvottavaksi. Tästäkin huolimatta hahmo tuntuu silti jäävän enemmän kerronnallisen funktion asemaan kuin muut päähenkilöt. Jopa vähäiset hänen taustaansa liittyvät tiedot eli uinti- ja pianoharrastus liittyvät suoraan tarinan juoneen.

Lychee

Light Clubin ylpeys, kätevä monitoimirobotti Lychee on jokaisen robotiikan kehittäjän märkä uni. Poikien rakentama kone on yhdistelmä villeintä scifiä ja herttaista kotikutoisuutta, kun kävelemään, näkemään, puhumaan ja ”ajattelemaan” kykenevää konetta ohjataan taskulaskimen avulla ja pidetään toiminnassa litsihedelmien voimalla. Vaikka tarinan ansiot eivät olekaan monimutkaisessa hahmonkehityksessä, kehityy Lychee mangan aikana muidenkin hahmojen edestä. Ensimmäinen konkreettinen muutos nähdään, kun Lycheen näkökulmasta kuvatut kohtaukset muuttuvat uuden ohjelmoinnin myötä yksinkertaisten pikselikuvien sijasta yksityiskohtaisemmiksi. Kanonin kanssa ystävystyessään robotti alkaa hahmottaa myös tunteita, oppii erottamaan oikean väärästä ja kehittää oman tahdon ja omatunnon. Lycheen suurimmaksi motivaatioksi muodostuu pyrkimys tulla ihmiseksi, ja se on lopulta voimakkaampi kuin Zeran antamat käskyt.

Mangan lopetus onkin sydäntäsärkevää katsottavaa, kun kuoleman partaalla makaava Lychee suree sitä ettei voi tappamiensa ihmisten takia koskaan olla oikea ihminen. Juuri tämä katumus kuitenkin tekee Lycheestä inhimillisen. Hahmossa ja tämän tarinassa sekoittuvat Frankensteinin hirviö, Pinokkio sekä Kaunotar ja hirviö. Robotin ulkonäkö tuo Frankensteinin hirviön lisäksi mieleen myös Pähkinänsärkijästä tutun pähkinänsärkijäprinssin, sekä lähinnä hiusmallinsa puolesta Oopperan kummituksesta tutun Erikin. Kaikkia näitä hahmoja yhdistää rujo ulkokuori, jonka alta löytyy kuitenkin hyvyyttä tai rakkautta edes jossain muodossa.

Zera

Zera on LLC:n hahmoista ehkä mystisin ja samalla massiivisin. Hahmon oikea nimi on Tsunekawa, mutta hän ei itse tunnu pahemmin välittävän tästä nimestä. Mangan alussa hän selittää, että hän on Tsunekawa ainoastaan normaalin maailman säännöillä pelatessa. Light Club on kuitenkin oma yhteisönsä jonka säännöt ovat toiset, ja siellä hänen roolinsa on Zera, ei Tsunekawa. Tarinan alussa sana Zera tuntuu lähes uskonnolliselta mantralta, niin kiihkeästi muut kerhon jäsenet sitä toistelevat.

Uskonnolliset vertaukset eivät olekaan Zerasta kovin kaukana, ja yhdessä kohtauksessa hänet rinnastetaan Jeesukseen oikeastaan täysin suoraan. Hahmolle löytyy myös muita esikuvia: saksaa puhuva, alaisiaan diktaattorin ottein johtava poika tuo väkisinkin mieleen Hitlerin. Tarinassa näytetäänkin takaumana kohtaus jossa kajahtaneen oloinen ennustajagubbe näkee Zeran yllä loistavan ”mustan tähden, jollaista edes Hitlerillä ei ollut”. Lisäksi Zera saa kuulla joko hallitsevansa maailmaa kolmekymppisenä tai kuolevansa 14-vuotiaana, mikä vaikuttaa Light Clubin viimeisiin vaiheisiin aika ratkaisevasti. Zeran lopullisessa kohtalossa näkyy puolestaan paljon yhteneväisyyttä hänen ihailemansa keisari Elagabaluksen kanssa.

Zerasta on mahdollista sanoa symbolisena hahmona paljon, mutta henkilönä tämä jää hämärän peittoon. Hänen käytöksensä viittaa äärimmäiseen narsismiin ja psyko- tai sosiopatiaan, mutta loppua kohden hänen lamppunsa alkaa himmetä siihen malliin että pojan pääkopassa taitaa olla jotain muutakin vialla. Joku arvostelija taisikin kritisoida tapaa jolla Zera on esitetty joukon johtajana: karisman sijaan lukijalle välittyy vain tämän sekopäisyys ja omituisuus, eikä siksi tunnu niin uskottavalta että kerholaiset seuraisivat tätä sokeasti. Mielestäni Zeran siirtymä alun kylmistä ja harkituista julmuuksista loppupäässä nähtäviin, yhä suuruudenhullummiksi käyviin päähänpistoihin on kuitenkin sujuva, ja jos kerholaiset ovat tottuneet seuraamaan johtajaansa tämän ollessa vielä suhteellisen vakaa, ei tämän lisääntyvää hulluutta ole välttämättä helppo huomata ennen kuin se menee aivan överiksi.

Jaibo ja Niko

Zeran jälkeen on loogisinta siirtyä hänen lähimpiin miehiinsä eli Jaiboon ja Nikoon. Molemmat ovat muihin kerholaisiin verrattuna erityisasemassa ja Zeran suosiossa, mutta hahmot eivät voisi olla keskenään erilaisempia. Vaikka kummankin suhde johtajaansa on varsin pakkomielteinen, poikien tavoitteet tämän suhteen eroavat toisistaan huomattavasti. Niko on vakava ja uskollinen, ja valmis tekemään mitä ikinä Zera toivookaan. Nikon äärimmäinen omistautuminen on myös jatkuvasti nähtävissä hänen kasvoiltaan, sillä hän antoi toisen silmänsä Zeran käskystä Lycheelle. Mikään ei näytä tuottavan Nikolle yhtä suurta mielihyvää kuin tunnustuksen saaminen Zeralta, ja johtajansa imartelemana hän onkin valmis puolustamaan tätä kaikkia muita vastaan.

Siinä missä Niko on tottelevainen ja kurinalainen, Jaibo tuntuu puolestaan tekevän mitä huvittaa ja olevan välillä jopa suoranaisen hyödytön tai laiska. Esimerkiksi kohtauksessa jossa kerholaiset ovat viimeistelemässä Lycheetä, jokaisella on oma tärkeä tehtävänsä robotin rakentamisessa, mutta Jaibo sanoo vain pitävänsä asioita silmällä. Hahmon luonnetta kuvaa hyvin myös loppupuolella nähtävä kohtaus, jossa Zera olettaa Jaibon paenneen omia aikojaan kun asiat eivät menneetkään ihan kuin Strömsössä. Zeraa Jaibon sooloilu ei tunnu juuri haittaavan, vaikka yleensä hän vaatiikin alaisiltaan täydellistä kurinalaisuutta ja tottelevaisuutta. Niko onkin joutunut ansaitsemaan paikkansa Zeran ykkösenä kovalla työllä ja omistautumisella, mutta Jaibo on kiivennyt asemaansa kirjaimellisesti reittä pitkin.

Ei hätää pojat, Zerasta riittää kaikille. Vai riittääkö?

Vaikka molemmat pojat toivovat periaatteessa samaa – Zeran huomion keskipisteenä olemista – he pyrkivät tätä päämäärää kohti aivan eri tavoin. Niko on valmis hoitelemaan Zeran vastustajat pois päiväjärjestyksestä koska haluaa suojella johtajaansa, kun taas Jaibo on valmis hankkiutumaan eroon jokaisesta joka saattaisi varastaa Zeran huomion, koska hän haluaa omia johtajansa kokonaan itselleen. Ja vaikka pojat kuinka olisivat erikoisasemassa muihin kerholaisiin nähden, käyttää Zera heitäkin häikäilemättömästi hyväkseen. Hän ylistää Nikoa ykkösmiehekseen koska tietää saavansa tämän sillä puolelleen, mutta vehtaa silti samaan aikaan myös Jaibon kanssa. Zeran ja Nikon suhde onkin aika yksisuuntainen: Zera manipuloi Nikoa saadakseen tästä uskollisen seuraajan, ja Niko elää johtajalleen ja ihailee tätä varauksettomasti.

Jaibon ja Zeran suhde sen sijaan toimii molempiin suuntiin. Kauneutta palvova Zera on valmis nostamaan Jaibon jalustalle, mikä sopii johtajaansa epätoivoisesti rakastuneelle nättipojalle paremmin kuin hyvin. Vaikka Jaibo on Zeralle loppupeleissä pelkkä leikkikalu, onnistuu hän kuitenkin usuttamaan koko Light Clubin toisiaan vastaan ja saattamaan Zeran hermoromahduksen partaalle ilman että tämä arvaa kuka kaiken takana oikeasti on. Rakkaus saattaa ihmiset helposti epätoivoisiin ja äärimmäisiin tekoihin, ja Jaiboa äärimmäisempää tapausta saa hakea. Viimeinen rakkaudentunnustus ei kuitenkaan oikeuta Jaibon julmuutta tai pahoja tekoja, mutta antaa niille hyvän syyn ja näyttää samalla, miten helposti kaunis tunne voi vääntyä sairaalloiseksi omistushaluksi.

Homoerotiikka

Tarinan homosisällöstä puhuttaessa pitäisi kai aivan ensiksi pohtia, miksi siinä ylipäätään on mukana homosisältöä. Poikien välisellä touhuilulla saa tietysti lisää lukijoita ja faneja, mutta mistään fanipalvelusta ei tämän sarjan kohdalla kyllä oikein voi puhua. Näillä sinänsä lyhyillä kohtauksilla on tärkeä tehtävä paitsi tarinankuljettamisen ja hahmojen suhteiden selkeyttämisen kannalta, myös tunnelman luomisessa. On tietysti kyseenalaista kuinka asiallista on käyttää homoseksuaalisuutta paheellisuuden ja moraalittomuuden vertauskuvana, mutta Zeran ja Jaibon yhteiset hetket onnistuvat joka tapauksessa välittämään kuvan siitä että Light Clubissa ja näissä hahmoissa on jotain vinksallaan. Lisäksi se on omiaan lisäämään poikien välisiä jännitteitä, etenkin Nikon ja Jaibon taistelua Zeran ykkösmiehen paikasta.

Homoeroottisen latauksen voi nähdä myös kanavana vastaheränneen seksuaalisuuden purkautumiselle, kun tyttöihinkään ei pojilla ole ollut kontaktia ennen Lycheen valmistumista. Jaiboa tosin eivät tytöt muutenkaan kiinnostaisi, sillä hän näkee ainoastaan Zeran. Enemmän kysymyksiä herättääkin sitten, mitä Zera oikeastaan saa irti seksuaalisesta suhteesta toisen pojan kanssa. Jaibon voisi hyvin uskoa olevan homo muutenkin, mutta Zera toteaa Kanonin kauneutta ihaillessaan että tähän verrattuna Jaibo on kuitenkin pelkkä mies. Seksisuhde Jaiboon on siis luonnollinen jatkumo kauneuden ihailulle, mutta se kelpaa Zeralle vain paremman puutteessa. Ei kuitenkaan ole selvää, onko Zeran päämotiivina Jaibon manipulointi vai keino päästää pihalle omia paineitaan, luultavasti varmaan molemmat. Joka tapauksessa se todistaa, että Zeralla on samat halut kuin muillakin teinipojilla, vaikka hän kieltääkin kerholaisia näkemästä Kanonia himon kohteena.

Loppuratkaisu

Mikään tragedia ei olisi täydellinen ilman mahdollisimman dramaattista loppua. Siitä onkin aikaa kun olen viimeksi törmännyt yhtä päräyttävään ja kaikin puolin överiin loppuratkaisuun. Harvassa teinislasher-leffassakaan päästään samalle verenlennätyksen tasolle. Lychee pakotetaan hukuttamaan Kanon jotta tämä voisi muka syntyä uudelleen koneena. Kun robotin kauko-ohjaus katkeaa ja Lychee tajuaa tekonsa, tämä pistää epätoivoissaan ja raivoissaan muusiksi jokaisen näkemänsä ihmisen.

Hahmot pysyvät persoonilleen uskollisina loppuun saakka: turhamainen Raizo toivoo ettei Lychee tuhoaisi hänen kasvojaan ja Dentaku ihastelee vielä kahtia revittynäkin, miten hyvin hän onnistui robotin ohjelmoinnissa. Tamiya puolestaan saa loppunsa juuri kun on päihittämäisillään Zeran, aika karusti samalla ritsalla jolla itse joutui aiemmin teloittamaan Dafun. Kun ampujan henkilöllisyys paljastuu, käy samalla ilmi miten härskisti Jaibo on alusta asti onnistunut sabotoimaan kerhoa aivan Zeran nenän alla.

Zera itse uskoo loppuun saakka olevansa kuolematon, ja selviääkin monesta tiukasta tilanteesta aivan naurettavalla tuurilla. Hänen viimeiset hetkensä näyttävätkin hahmon epäinhimillisyyden koko komeudessaan. Muilla hahmoilla on toimintansa motiivina jokin tunne kuten rakkaus tai uskollisuus, mutta Zera vain nauraa Jaibon epätoivoiselle rakkaudentunnustukselle ja Lycheen kiintymykselle Kanonia kohtaan. Kummatkin ovat hänen näkökulmastaan pelkkiä leluja joilla ei voi tai olla tunteita, vaikka todellisuudessa juuri Zera itse ei kykene inhimillisiin tunteisiin. Hän myös osoittaa hölmöytensä aliarvoidessaan rakkauden voiman: Lychee ja Jaibo molemmat kääntyvät muuta kerhoa vastaan juuri rakkaudesta.

Sama tunteettomuus ja ihmisten pelkkinä välineinä käyttäminen on lopulta myös se asia joka koituu Zeran tuhoksi. Ihmeen kaupalla henkiin jäänyt Niko iskee viimeisenä tekonaan johtajansa kuoliaaksi, koska sai aikanaan lojaaliudestaan palkinnoksi ainoastaan kuolemantuomion. Tämä tekee myös Nikon hahmosta kertaheitolla inhimillisemmän ja ymmärrettävämmän.

Zeran kuolema peilaa mangassa aiemmin nähtyä kohtausta, jossa tämä peittoaa Tamiyan shakissa. Liikaa voittamisen tavoitteluun keskittynyt Tamiya menetti arviointikykynsä ja varovaisuutensa ja hävisi yhdelle pahaiselle sotilaalle. Juuri ennen kuolemaansa Zera on täydellisen varma voitostaan, mutta saakin sitten köniinsä Nikolta, jonka shakkinappulaksi oli nimennyt sotilaan. Shakissa nöyryyttävintä voi olla joutua soltun saartamaksi, mutta Zeran nöyryytys ei jää pelkästään symboliselle tasolle – on aika vaikea keksiä tälle nolompaa loppua kuin tulla tapetuksi vessanpöntöllä. Viimeisinä hetkinäänkään Zera ei hylkää pakkomiellettään kauneuteen, kun hän pettyneenä toteaa etteivät hänen sisuskalunsa olleet sen kauniimpia kuin heidän tappamansa opettajankaan.

Yliampuvuudestaan huolimatta mangan loppu on huolella rakennettu ja hyvin toteutettu. Se onnistuu tuomaan esiin kaikki tarinan tärkeimmät teemat, tuomaan lukijalle katarsiksen kun Zera saa viimein maistaa omaa lääkettään, ja sitomaan tarinan alun ja lopun kiinni toisiinsa. Ympyrä suljetaan niin tyylillisesti kuin tarinallisestikin: viimeiset sivut muistuttavat visuaalisesti alkusivuja mustine reunoineen, ja kerho on kokoontuneena hylättyyn tehtaaseen Lycheen maatessa syrjässä elottomana koneena. Lopussa palataan myös teatterikuvaston pariin, kun Kanonin surressa robottiystäväänsä ainoana eloonjääneenä hänen ylleen lankeaa jostain valokeila.

Jotkut ovat kritisoineet yleensä moraaliltaan harmaan Furuyan tapaa lopettaa manga ratkaisuun, jossa pahoja rangaistaan ja hyvät saavat synninpäästön. Mielestäni loppuratkaisu on moralistisen sijaan kuitenkin ainoa oikea lopetus tarinalle, jonka sisältö muutoin jäisi teemoiltaan ja sanomaltaan huomattavasti kylmemmäksi ja ohuemmaksi. Vaikka tarinan päätöstä ei voi pitää onnellisena tai mukavana, se on joka tapauksessa onnistunut. Harva loppuratkaisu onnistuu olemaan yhtä tyhjentävä tai osuva.

Lychee Light Club ei ehkä ole paras manga jonka olen lukenut. Se on silti mielenkiintoinen tarina, joka kestää useita lukukertoja ja tarjoaa runsaasti miettimisen aihetta. Näin omaleimaisia teoksia tulee vastaan vain harvoin.

Mainokset
Avainsanat:

4 kommenttia to “Litsivalokerhon salattu symboliikka (osa 2/2)”

  1. Bokura no Lychee Clubin lukemisen jälkeen alkoi Zerakin hahmottua ihan eri tasolla kuin pelkän Lychee Light Clubin jälkeen. Zera oli aluksi hieman syrjäänvetäytyvämpi (vaikkakin aika selkeän suunnitelmallisesti), ja on helppo tehdä johtopäätöksiä tyyliin kuinkas sitten kävikään.

    Yllättäen minulle sarjan kiinostavin hahmo oli juuri Kanon, mikä johtunee varmaan harrastuksistani tai jostakin: viittaukset samannimiseen myötätunnon boddhisatvaan ovat selkeitä. Boddhisatva Kanon kun on se, joka kuulee kaikkien huolet ja opettaa tärkeitä dharman oppeja tietoisuuden omistaville henkilöitymille, eli siis muillekin kuin vain ihmisille. Kanonista on muuten tarinoita, joissa hän joutuu syystä tai toisesta helvettiin ja soittaa siellä musiikkia joka muuttaa koko helvetin sen osan, jossa hän on. Kanon on joissain tarinoissa ihmishahmossaan myös hukutettu tai pakotettu hukuttautumaan, joten siltäkin osalta LLC on aika, öö, mielenkiintoinen sanoisin! :D

    • Oho vautsi, koko ajan tulee lisää sisältöä joista en tiennyt mitään. Toi Kanon-juttu oli oikeasti tosi mielenkiintoinen, kiva että tiedät näistä vähän enemmän. Multa meni muuten jotenkin aiemmin kokonaan ohi että Our Light Clubia on oikeasti myös jo fanikäännetty, yritin uteliaisuuttani jopa selata sitä Pocopocon sivuilta japaniksi. Osaan käyttää internetiä ja sillai, derp.

  2. Mangaa vielä lukematta mulla tulee mieleen Bunuelin 50-luvun surrealistinen elokuva ”Los Olvidados”, vaikka teemat ja ympäristo onkin täysin erilaiset. Ehkä vain tuosta teinipojat-väkivalta-katsojan vieraannuttaminen -yhdistelmästä. Tai koska elokuvan pahiksen nimi on Jaibo!

    Erikoista hahmodesignia piirtää pojille muuten noin tummat huulet. Siitä taas tulee mieleen mykkäelokuvat tai vanha teatteri ja nyt jo pois käytostä jäänyt tapa ylinäytellä ilmeillä.

    • Aika jännittävä yhteensattuma tuo nimi. :D

      Nuo tummat huulet ovat tosiaan varmaan melko suora teatteriviittaus, koska ne eivät näyttäisi kuuluvan Furuyan normaaliin tyyliin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s