Lauantai-illan huumaa

Viime viikonloppuna ehti tapahtua kaikenlaista jännää. Yhdysvalloissa järjestettiin jälleen kerran Yaoicon, ja kotoisassa Suomessa oli samaan aikaan käynnissä mm. Desutalks ja sen jatkot (ja jatkojen jatkot). Yaoiconista lisää tuonnempana, ensin on vuorossa Talksin tärkeimmät. Omia ohjelmasuosikkejani olivat Vili Lehdonvirran puheenvuoro mangan digitaalisesta jakelusta, aihe kun on itsellenikin aika relevantti. Toinen kiinnostava ja hyvin pidetty esitys oli jonkun mysteerinyymin Anime ja kääntämisen kulttuuri, jossa keskeisimmäksi asiaksi nousi literaalin ja liberaalin kääntämistavan vertailu. Myös Henna-Riina Kakkolan Kimi ni todoke -aiheista esitystä oli viihdyttävää seurata, vaikka en itse ole sarjaan ole lähemmin tutustunutkaan.

Ehdottomasti eniten keskustelua, niin itse tapahtumassa kuin sen jatkoillakin, syntyi kuitenkin Siina Vierin pitämästä esityksestä seksuaalisisältöisen mangan käsittelystä kirjastoissa. Esitys oli tehty puhujan samaista aihetta käsittelevän gradun pohjalta, ja olin kyseistä teosta etukäteen kotona selaillutkin. Gradun voi ladata kokonaisuudessaan täältä jos jotakuta kiinnostaa. Varoituksen sana vain, akateeminen teksti on akateemista, ja ainakin itselläni alkoi tunkea sana ”seksuaalisisältöinen” korvista ulos jo muutaman sivun jälkeen. Aihe itsessään on toki mielenkiintoinen, etenkin kun sekä kirjastot että, hmm, seksuaalisisältöinen manga ovat lähellä sydäntäni niin vapaa-ajalla kuin työhommissa. Tutkimuksessa kiinnitetään huomiota siihen ettei mangan luettelointiin kirjastoissa ole mitään yhtenäisiä käytäntöjä, vaikka aineisto onkin valtavan suosittua. Myös hyllysijoittelu on tärkeää, ettei joku Battle Royale päädy lastenhyllyyn. Onneksi useimmissa kirjastoissa lasten ja aikuisten sarjakuvat onkin osattu erotella jo aikaa sitten omiksi osastoikseen, eli ajatus tuskin on mangankaan kanssa kovin vieras. Joka tapauksessa ainakin osittain gradu soveltuu ihan hyvin ohjeeksi kirjastotyötä tekeville, esimerkiksi ANN:n ja Mangaupdatesin suositteleminen luetteloinnin avuksi on hyvä idea.

Talks-puheenvuoron jälkeen fiilis oli kuitenkin hieman hämmentynyt, eikä oma pöytäseurueeni tainnut olla ainoa joka jäi miettimään mitä Vieri esityksessään oikeastaan yritti lopulta sanoa. Oliko koko jutun pointtina lopulta se, että sopivia asiasanoja tarvitaan siksi ettei kirjastoa voida pistää vastuuseen jos joku lainaa vahingossa Gravitationin ja saa siitä slaagin? Epäilen, mutta vähän kyseenalaiseen valoon Vieri joka tapauksessa asetti sekä itsensä että aiheensa. Olen samaa mieltä siitä että manga-asiantuntemusta (ja sarjakuva-asiantuntemusta ylipäätään) on joissain kirjastoissa todella puutteellisesti, mutta aiheen taivastelu meni jo melkein kukkahattutäteilyn puolelle. Eiköhän meistä jokainen ole lapsuudessaan törmännyt kirjastossa johonkin vähän hämmentävämpään materiaaliin, oli se sitten Milo Manaran teokset tai Elfquest, ilman että kasvoi siitä ihan täydellisen kieroon. Huvittuneisuutta aiheutti myös äänensävy jolla Vieri puhui paljon juuri BL:stä – ikään kuin se olisi jotenkin erityisen haitallista ja kamalaa. Jotenkin tuntuu myös kokonaan unohtuneen se fakta, että pornomangan ääri-ilmiöiden (loli, shota, bdsm jne) edustajia ei edes ole pahemmin käännetty englanniksi, eli niiden eksyminen kirjastoihin ei ole edes teoriassa kovin todennäköistä. Gradutekstissä jopa aika viattomat sarjat saadaan kuulostamaan todella turmiollisilta:

”Ghost!-sarjassa uhataan raiskaamisella ja pojat kinastelevat kumpi heistä on seksissä päällä ja kumpi alla. Gravitation on lisäksi käännetty suomenkielelle ja Devil’s Bride -sarjassa itse vihtahousu rakastelee useasti kauniin ja hauraan pojan kanssa. Voimmeko olettaa, että suomeksi käännetään yhä rohkeampia sarjoja ja kuinka oikeastaan edes teemme eroa pornografian ja seksin esittämisen välille? Jos tarjolla on jo poikarakkautta, niin mikä estää kirjastoja hankkimasta esimerkiksi tyttörakkautta tai mangaa, jossa antropomorfiset eläimet harrastavat seksiä? Eteen tulee vääjäämättä moraalinen ongelma.”

Mutta joo, jätän ihan reilusti moraalisten ongelmien pohtimisen muille ja jatkan itse siihen toiseen aiheeseen eli Yaoiconiin. Tänä vuonna kunniavieraana oli Maiden Rose -mangastaan parhaiten tunnettu Fusanosuke Inariya. Itse en kyseiseen mangaan ole tehnyt lähempää tuttavuutta vaikka siinä kuulemma todella realistisesti piirrettyjä tankkeja onkin, eikä mangakan vierailu siis herättänyt juurikaan intohimoja tai conkateutta. Sen sijaan odottelin innoissani uutisia Vizin uudesta BL-julkaisulinjasta, jonka nimet ja ensimmäiset lisensoinnit julkistettiin conissa pidetyssä paneelissa/ tiedotustilaisuudessa.

 Vizin laajennuksesta BL:n pariin on liikkunut netissä juttua jo pidempään, kun kustantamo alkoi hakea tiimiinsä asiansa osaavaa ja skenen tuntevaa BL-toimittajaa. Lopulta tehtävään valikoitui Jennifer LeBlanc, jonka The Yaoi Review -blogia olen itsekin selaillut uutisten toivossa silloin tällöin. Vaikka blogin sisältö ei ehkä ole ihan sitä mitä itse BL-blogilta kaipaisin, on kuitenkin aika hienoa että työhön otettiin selvästi asiasta kiinnostunut henkilö. Itsestäni on ainakin inspiroivaa huomata, että joku pystyy oikeasti myös työllistymään tekemällä juuri sitä asiaa jota rakastaa. Olen myös ollut todella innoissani siitä että Viz pyrkii mukaan BL-markkinoille, sillä Tokyopopin lopetettua lähestulkoon ainoa englanninkielinen kustantaja on ollut Digital Mangan Juné, jonka laadussa ja julkaisuaikataluissa on aika paljon toivomista. Viz on aiemminkin panostanut julkaisuissaan laatuun, enkä usko että BL-puolen jutut olisivat mikään poikkeus.

Uutisia lueskellessani olen ollut samaan aikaan sekä innoissani että hieman pettynyt. Nokkelasti nimetty SuBLime aloittaa julkaisemalla yksinomaan digitaalista materiaalia, ja tänä vuonna  jakeluun pääsevät Kotobuki Tarakon Sex Pistols/ Love Pistols ja Haruka Minamin Dannasama to mitsugetsuchuu. Ensi vuoden alussa ovat vuorossa puolestaan mm. Kusama Sakaen Ousama no bed ja Nitro+CHiRALin Sweet Pool -peliin perustuva, Mayu Kurumazakin piirtämä manga. Aivan mahtavaa saada vihdoinkin Sakae Kusamaa virallisena englanninkielisenä julkaisuna! Ja Sweet Poolkin on ihan rehellistä BL:ää eli se on luultavasti vähän mielekkäämpi kuin Togainusta tehdyt mangaräpellykset.

  

Ainoa surunaihe tässä on nyt se, että nämä julkaisut tapahtuvat ilmeisesti ainoastaan digitaalisesti. Taustalla ovat varmaan taloudelliset syyt, kun paperiversiona julkaistavat mangat ovat niitä joiden voi arvellakin myyvän paremmin, sillä esimerkiksi Suzuki Tanakan Aitsu no daihonmeillä ja Naono Bohralla on vankka fanikanta jo ennestään. Toivottavasti SuBLime onnistuu tulevaisuudessa löytämään järkevän tasapainon suositun ja kokeellisemman välillä. Olen toiveikkaalla mielellä asian suhteen, sillä Viz julkaisee nimenomaan Libren mangoja, jotka ovat yhtiön uhkavaatimuksien vuoksi olleet fanikääntäjilläkin pannassa jo pidemmän aikaa. Eli eiköhän sieltä omaankin makuuni löydy vielä enemmänkin settiä tulevaisuudessa, Libren tallissa mangaa ovat tehtailleet nimittäin niin Jaryuu Dokuro, est em, Anija Yuiji kuin Kumota Harukokin.

Mainokset

6 kommenttia to “Lauantai-illan huumaa”

  1. Vieri oli kyllä jännä tapaus. Topakan tätimäisesti ne raisut sanat sieltä kajahtelivat ilmoille, ikään kuin hän olisi odottanut että yleisössä syntyy jonkinlaisia reaktioita siitä uutisesta että kirjastojen tietokannoissa ei ole valmiiksi tageja ”anaaliseksi”, ”insesti”, ”raiskaus”, ”shota” ja mitä lie.

    Ja ikävältä kuulosti myös se että kirjastojen pitäisi kuulemma kantaa vastuunsa, vaikka konkreettiset ehdotukset jäivätkin hämäriksi. Nyt esityksestä jäi lähinnä sellainen kuva että se peräänkuulutettu vastuu olisi nimenomaan moraalinvartijan vastuuta, mikä ajatus ainakin itseä puistattaa syvästi.

    Siis se, että kirjastojen PITÄISI ottaa kantaa kokoelmiensa teosten aihepiireihin ja luokitella niitä sen mukaan eri-ikäisille sopimattomiksi, vaikka laki ei pakotakaan niin tekemään. Ilmeisesti Vierille se tuntui olevan suuri ongelma, jolle tarttis tehdä jotain. Minkä takia asiaa ei muka voisi hoitaa suoraan niillä ikäsuosituksilla, joka jokaisesta mangapokkarista joka tapauksessa löytyy?

    Juuri tuollaiset ihmiset ajoivat sen Tokion lakimuutoksen, jonka mukaan pikkutuhma romanttinen komedia on kaikille sopivaa viihdettä, mutta pikkutuhma romanttinen komedia jossa hahmot on käsikirjoitettu sisaruksiksi onkin sitten K-18. Pistää vihaksi.

    • Joo en myöskään ihan arvosta sitä ajatusta että kirjastojen pitäisi enää nykypäivänä yrittää valvoa mitä on sopivaa lukea ja mitä ei, mutta tietysti näitä koulukuntia on moneen lähtöön, jos ei muuten niin ainakin pornon kohdalla. Ja suurin osa noista esitellyistä sarjakuvista oli jotain ihan muuta kuin pornoa.

      Vähän vaikea noista on kyllä suoraan sanoa että mitä asenteita siellä esityksen ja gradun taustalla oikeasti on, mutta ei tuosta kovin edustavaakaan kuvaa jäänyt.

  2. Elfquest traumatisoi minut! Löysin sen kirjastosta 8-vuotiaana ja se on vieläkin mun lempisarjakuva, ja kattokaa nyt miten kävi. Vaadin oikeutta!

    Olin melkein ajatellut lukevani Vierin gradun ihan vain saadakseni jonkin käsityksen siitä, mitä hän Talksissa oikein yritti sanoa, mutta tuon yhden kappaleen lukeminen oli jo aika riittävä. Taisinkin paikan päällä jo verrata Vierin sanallista ilmaisua kuuluisaan ”koiran kanssa naimisiin” -sutkautukseen, koska vaikka edellinen ei ollutkaan jälkimmäisen tavoin kunnianloukkausta hipova ja tietämyksen vähäisyyttä juhliva aivopieru, pohjalla kulkeva slippery slope -ajatus on kuitenkin sama, samoin kuin selkeästi homofoobinen esitysmuoto.

    ”Jos tarjolla on jo poikarakkautta, niin mikä estää kirjastoja hankkimasta esimerkiksi tyttörakkautta tai mangaa, jossa antropomorfiset eläimet harrastavat seksiä?”

    Koko tuo lause lähtee siitä olettamuksesta, että vaikkapa se tyttörakkaus, johon BL:n läsnäolo ilmeisesti automaattisesti johtaa, olisi jotenkin huono asia. Vieri käyttääkin mielestäni ihan vääriä sanoja asiasta puhuessaan – kysehän ei ole oikeasti BL:stä tai GL:stä, vaan eroottisesta ja/tai pornografisesta sarjakuvasta. Koska hän jatkuvasti alleviivasi puhuvansa nimenomaan homoerotiikasta, antoi hän ainakin Talksissa kuvan, että heteroerotiikka olisi sitten jotenkin täysin eri asia, mikä tietenkin vituttaa allekirjoittanutta varsin eeppisesti.

    Ärr.

    Mutta sisäinen Naono Bohra -fanipoikani kiljuu ja kitisee hyvin epäviehättävästi juuri tällä hetkellä, vaikka ko. kirja on yksi Bohran huonoimmista.

    Ja sitten koen velvollisuudekseni kertoa, että olet tuhonnut talouteni lopullisesti. Terv. nimim. BookDepository.com ja kahdeksan euron mangat.

    • Mäkin löysin Elfquestin 8-vuotiaana, mutta se vähän jäi kun kirjastossa ei ollut enempää osia ): Mulla on pari kaveria jotka on tosi intohimosia faneja mut ite en koskaan palannu ala-asteen jälkeen siihen maailmaan.

      Toi oli sikälikin outo tilanne että se puhuja ihan selkeästi tunsi materiaalin josta puhui, joten jotenkin luulis että sen asenne EI olis tuomitseva sitä kohtaan… Oi ja voi. Otin kyllä tarkoituksella aika raflaavan lainauksen siitä gradusta, ei se ihan tollasta settiä kannesta kanteen ole.

      Ja hei, fanipoikailussa ei ole mitään vikaa! Olisit nähnyt mun ilmeen kun ennakkotilasin tänään sen Five Leavesin DVD:n josta vinkkasit <3 Tää meinaa siis sitä ettet oo ainoa jonka talous on kohta ihan kuralla. Halpa manga on kyllä yllättävän petollista, mulla ei kohta edes mahdu kirjat enää hyllyyn.

  3. Ja hyvinhän maailman kirjallisuus ja kulttuuri voisikin nykyään, jos taiteilijat pitäisivät itseään moraalinvartiojoina. Ja kirjastot sitten moraalinvartijoina… Eli nykyään ulkoistetaan lastenkasvatusta vielä vähän pidemmälle kuin koululle?
    Ei, en nyt nostele puhdasta pornoa taiteen tasolle, vaan ihmettelen, miksi siihen tungetaan moraalia.
    Kyllä jokainen, joka osaa pornoa etsiä, tietää mitä se on. Tuntuu vähän että tämä on tällaista vieraan kulttuurin kauhistelua.
    Sitten vielä lopuksi ihmettelen, miksi joillekin on niiiin hankalaa käsittää ero todellisuuden ja kuvitelmien välillä.
    Kyllä minäkin kirjoitan insestistä, jos juoni ja hahmot sitä vaativat. Tarkoittaako se, että panen siskoani?
    Toivottavasti ei, kun minulla ei edes siskoa ole :P
    P.S Ai miten niin menkat=ragetus.

    • Pornokin voi olla taidetta, ainakin jos Jeff Koonsilta kysytään… Oikeastaan taidetta ja pornoa yhdistää kyllä yksi aika tärkeä asia: jos se on tarkoitettu taiteeksi tai pornoksi niin silloin se on sitä.

      Olen kyllä täysin samaa mieltä siitä että kirjaston tehtävä ei ole valvoa ihmisten moraalia tai kasvattaa lapsia. Mutta tästä on useita näkemyksiä ja ideologioistahan ne parhaat tappelut aina saadaan aikaiseksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s