21. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Shoowa.

 

Mangaka: Shoowa
Kotisivut: http://yaplog.jp/monimonika/
Englanniksi julkaistu: –
Miksi: Piirrostyylinsä perusteella Shoowa voi näyttää hieman epäammattimaiselta, mutta paikoittain haparoivan ja luonnosmaisen tyylin ei kannata antaa hämätä. Niiden alta paljastuu nimittäin kyky luoda hiljaisen haikeita tarinoita joissa on paikoitain mukana myös scifin suuntaan taittuvia ideoita. Silloin ei niin haittaa, vaikka käsien piirtäminen näyttäisikin välillä ylivoimaisen vaikealta tehtävältä.

Wipe It

Koujitsuei no tobira

Yksi mielenkiintoisimmista Shoowan tarinoista on Koujitsuei no tobira, jossa yksin asuva mies saa äkisti vaivoikseen edesmenneen veljensä adoptiopojan. Pojalla tuntuu olevan kasa salaisuuksia takataskussaan, ja kun vielä käy ilmi että velivainaa työskenteli muistia ja muistoja koskevan lääketieteen kanssa, voi olla varma ettei tarinassa mikään ole pian enää sitä miltä aluksi näytti. Pienimuotoisempi tarina Non Tea Room kertoo kahden aloittelevan bändin jäsenistä, joiden suhdetta leimaa hahmojen halu olla lopulta muutakin kuin toisen ihmisen korvike. Kiintoisa, vaikkakin lyhyt, on myös Wipe It, jossa nähdään robottitehtaalla työskentelevän miehen ja klooni/androidi/kyborgin välinen suhde. Shoowan tarinat eivät ehkä aiheuta elämää suurempia tunteita tai hillitöntä fanittamista, mutta se ei missään nimessä tarkoita etteivät tarinat olisi lukemisen ja tykkäämisen arvoisia.

Mainokset
Avainsanat:

2 kommenttia to “21. luukku”

  1. Voi ei, heräteostin vuosi sitten tuon Koujitsuei no tobiran ranskakäännöksen (Le syndrome de tournesol) ja tykkäsin kovasti! Nimenomaan kaunis ja erikoinen kansi pakotti sen hankkimaan, koska BL-tarina, jonka kannessa ei prameile kahta miestä vaan vain alakuloinen fiilistelykuva yhdestä piti saada lukea.

    Jopa tykkään tuosta piirrostyylistä enemmän kuin valtaosasta muiden BL-piirtäjien tyylejä, koska luonnosmaisuus yhdistettynä yksityiskohtaisuuteen ja sulavaan viivaan kiehtoo. Muutenkin luonnosmaisuudesta tulee mielestäni sarjakuvaan jonkinlaista fiiliksekästä aitoutta, kunhan se ei vain ole liian sotkuista ja siten vaikeuta lukemista ja ymmärtämistä. Heitän Natsume Ono -kortin. :D

    Mutta tarinallisesti, tunnelmallisesti ja tyylillisesti tämä ainoa Shoowalta lukemani manga on ihan oman BL-hyllyn kärkeä. Olikin sen lukemisen aikoihin mielessä, että pitää tutustua muihinkin mangakan töihin, joten hyvä kun muistutit.

    • Ajattelinkin että tykkäisit varmaan tuosta tarinasta, ja sitten olitkin lukenut sen jo. :D Hyvä sattuma, ja taas kerran kirotut ranskalaiset ja liian hyvät mangavalikoimat.

      Luonnosmaisuus ei tosiaan haittaa itseäni pätkääkään, kunhan se on tietoinen tyylikikka eikä yksinkertaisesti taidottomuutta. Ono Natsumehan osaa käytännössä piirtää mitä vain, mutta Shoowalla on vielä pientä haparointia havaittavissa. Toisaalta tällaisten kämmien bongailu muuten kohtuu priimasta taiteesta on ihan hauskaa ja muistuttaa siitä, että ihminen se mangakakin siellä tarinan takana on.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s