22. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Yoneda Kou.

 

Mangaka: Yoneda Kou
Kotisivut: http://rawonline.blog.fc2.com/
Englanniksi julkaistu: No Touching At All
Miksi: Jostain syystä Yoneda Kou on ollut itselleni aina mangaka, jonka töitä on kiva lukea, mutta josta on syystä tai toisesta vaikea saada sanottua mitään. Keskinkertaisuudesta tai tylsyydestä ei todellakaan ole kyse, sillä Yoneda kirjoittaa mielenkiintoisia hahmokemioita ja tutkailee aina välillä ihmisluonnon pimeämpiä puolia väkivallan ja perversioiden kautta. Lisäksi hänen piirrostyylinsä on tunnistettava ja muistettava aina hahmojen nenänpäitä ja liukuvärjättyjä rastereita myöten.

Tadayoedo shizumazu, saredo naki mo sezu

Yorube naki mono

Yoneda itse on maininnut, että hänestä on helpompi ilmaista tunteita piirtämällä kuin kirjoittamalla. Silti hänen tarinankerronnassaan ei ole muuta vikaa kuin ajoittaiset puhuvat päät (mikä sekin on toki makukysymys), sekä hieman sekavat puhekuplat. Teemallisesti häntä tuntuvat kiinnostavan erityisesti erilaiset alamaailmat yakuzoista Edo-kauden palkkatappajiin, ja hän on tehtaillut doujinsheja mm. Crows Zero -elokuvasta ja erityisesti Katekyo Hitman Rebornista. Yksi henkilökohtaisia tarinasuosikkejani on Tadayoedo shizumazu, saredo naki mo sezu, jossa masokistinen ja rajuista perheoloista tuleva poika muodostaa kummallisen suhteen koulukaveriinsa. Monet Yonedan tarinoista tuovat myös hämmentävän paljon mieleen muut lempimangani: Yorube naki mono muistuttaa hieman muutenkin kuin aikakautensa puolesta House of Five Leavesia, ja No Touching At All koskettaa osin samoja teemoja kuin Cornered Mouse Dreams of Cheese. Toisaalta Yonedan draamantaju on hieman erilainen kuin itselläni, eli vaikka hänen tarinoistaan koskettavia kohtia löytyykin, ne eivät ole onnistuneet jättämään minuun samanlaista vaikutusta kuin vaikka edellämainitut tapaukset. Tunnen kuitenkin ihmisiä joiden ehdoton suosikkimangaka on Yoneda Kou, eli kyse on puhtaasti makuasiasta, ei mistään objektiivisesta viasta hänen töissään.

Mainokset
Avainsanat:

2 kommenttia to “22. luukku”

  1. Oon edelleen sitä mieltä, että Yoneda Koun Kanjou Spectrum on ehkä söpöin yksittäinen BL-tarina, mitä olen koskaan lukenut. Sydämestä ottaa, ah.

    Joo, selvästi mun draamantajua Yoneda siis puhuttelee, hyvin painavasti.

    • Ah joo, se on kyllä tosi kiva oneshot! Tykkään jostain syystä muutenkin tuollaisista ”oon ihastunut sun kaveriin… paitsi että oikeasti oonkin ihastunu suhun” -kuvioista.

      Jotenkin arvasin että sulta tulee kommenttia tähän luukkuun :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s