Archive for joulukuu, 2011

14/12/2011

14. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Matsuo Marta.

 

Mangaka: Matsuo Marta
Kotisivut: http://mamatan.mond.jp/index.html
Englanniksi julkaistu: –
Miksi: Rakkauteni Marta Matsuoon sinetöityi sillä sekunnilla kun löysin netistä mangasivun, jossa kaksi hevospooloasuista jamppaa tekevät keskenään jotain ihan muuta kuin pelaavat hevospooloa. Alkoi kuumeinen metsästys: mikä on tämä manga ja kuka on tuo ihana mangaka? Onneksi netistä löytyy aina joku joka tietää, ja pian kävi ilmi että kyseessä oli sarja nimeltä Lies Are a Gentleman’s Manners, jonka on taiteillut Marta Matsuo. Tarina ei tosin kerro hevospoolosta vaan keski-ikäisen yliopistoprofessorin ja opiskelijan kummallisesta suhteesta, mutta sattuuhan sitä. Hieno kohtaus tuo hevospooloilu silti on.

Lies Are a Gentleman’s Manners

So Serious

Matsuon piirrostyylissä ei välttämättä ole mitään ylimääräistä kikkailua, mutta etenkin tapa jolla hän piirtää hahmonsa, on jotain todella uniikkia ja mielenkiintoista. Myös hänen tarinansa ovat hyvin omaperäisiä ja ennalta-arvaamattomia. Lies Are a Gentleman’s Manners on täynnä kohtauksia, joissa matto vedetään niin hahmojen kuin lukijoidenkin jalkojen alta pois. Vaikka päähenkilöt keskittyvät lähinnä toistensa nokitteluun, on tarinassa silti myös paljon koskettavia hetkiä, ja ainakin sekopäisesti käyttäytyvät hahmot todella ansaitsevat toisensa. Lyhykäinen panttivankidraama So Serious on myös lopulta jotain ihan muuta kuin lukija odottaa, mutta hyvällä tavalla. Toivottavasti Matsuon ura jatkuu vielä pitkään ja saamme seurata hänen trollailuaan jatkossakin.

Mainokset
Avainsanat:
13/12/2011

13. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Kusama Sakae.

 

Mangaka: Kusama Sakae (piirtää doujinsheja nimellä soft_machine)
Kotisivut: http://www1.kcn.ne.jp/~mh-666/
Englanniksi julkaistu: –
Miksi: Kusama Sakae edustaa täällä vähän kypsempää ja rauhallisempaa puolta BL:stä. Monet hänen hahmoistaan ovat selvästi aikuisia, vaikka eivät välttämättä aina sen viisaampia tai kokeneempia olekaan. Vaikka Kusama kirjoittaisia nuoristakin hahmoista, on mukana silti aina tiettyä kypsyyttä ja maltillisuutta. Tätä korostaa myös Kusaman piirrosjälki, joka on ilmeikästä ja juuri sopivalla tavalla hieman viimeistelemättömän ja spontaanin näköistä. Hänen sarjakuvaruuduissaan näkee monesti mielenkiintoisia sommitelmia ja epätavallisia rajauksia, jotka lisäävät kuvakerrontaan oman tvistinsä.

Chien dans métro

Irome

Kusaman tarinoissa ei välttämättä tapahtu juonellisesti mitään ihmeellistä, vaan pääpaino on selkeästi hahmoissa. Tarinankerrontatyyli voi vaatia aluksi totuttelua, ja ainakin omalla kohdallani myös useamman lukukerran, mutta kun hommasta lopulta pääsee jyvälle, ovat Kusaman mangat kiehtovaa luettavaa. Chien dans métro kertoo avioeronsa jälkimaininkeja selvittelevästä salarymanista, joka osuu kotimatkansa varrella sattumalta sisään erikoiseen antiikkikauppaan. Pian hän palaa paikkaan uudestaan, mutta ei myyntiartikkelien vaan kaupan omistajan takia. Carnivorous Animal’s Table Manners on puolestaan tarina kaksosveljistä ja heidän suhteistaan, ja Irome kokoelma erilaisia kouluun sijoittuvia kertomuksia. Ne myös todistavat ettei Kusama ole mikään yhden tempun poni, vaan onnistuu tarinoissaan ja hahmodesigneissaan, oli kyse sitten keski-ikäisistä miehistä tai pikkupojista.

Avainsanat:
12/12/2011

12. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Yamamoto Kotetsuko.

 

Mangaka: Yamamoto Kotetsuko
Kotisivut: –
Englanniksi julkaistu: New Beginnings, Love and Trap (digitaalinen julkaisu)
Miksi: Yamamoto Kotetsukon sarjat on hyvä esimerkki BL-mangakasta joka pysyttelee perusasioissa, mutta onnistuu toteuttamaan kyseiset perusasiat aivan mielettömän hyvin. Entiset lapsuudenystävät, samalla osastolla työskentelevät salarymanit tai opettajaansa kuumottelevat oppilaat muuttuvat kaikki Yamamoton käsissä toimivaksi ja sydäntäriipiväksi draamaksi, tai viihdyttäväksi hyvän mielen söpöilyksi. Useimmiten hänen tarinoissaan on sekoitettu sopivassa suhteessa molempia.

New Beginnings

Ashita no kimi wa koko ni inai

Vaikka hahmojen suuret silmät ja pyöreät kasvot tekevät Yamamoton piirrostyylistä ulkoisesti söpön, mangaka ei pelkää rankkojakaan aiheita. Ano hi no kimi wo dakishimeta käsittelee parisuhdeväkivaltaa, ja Tsumaranai otoko -kokoelmasta löytyy tarina seksuaalisen hyväksikäytön uhrista. New Beginnings ottaa hahmojen seksuaalisuuden huomioon tavallista fantasia-BL:ää enemmän, ja tarinassa tavataan myös ystäväänsä ihastunut lesbotyttö, joka päättää lopulta hakea seuraa netistä koska tietää ettei voi saada heterolta vastakaikua tunteisiinsa. Ashita no kimi wa koko ni inai  puolestaan on harvinaisen onnistunut, melankolinen kuvaus opettajan ja oppilaan välisestä suhteesta. Ainoa huono puoli jonka Yamamotosta tähän hätään keksin on se, että hänen tarinansa tuntuvat loppuvan liian nopeasti ja jättävät kaipaamaan lisää.

Avainsanat:
11/12/2011

11. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Miyamoto Kano.

 

Mangaka: Miyamoto Kano
Kotisivut: http://curve.rulez.jp/
Englanniksi julkaistu: Two of Hearts, Lovers and Souls, Say Please

Miksi: Suhtautumiseni Miyamoto Kanoon on nykyään vähän ristiriitainen. Toisaalta hän on kirjoittanut paljon mielenkiintoisia ja koskettavia tarinoita, toisaalta osa niistä on aikamoista tuubaa. Mutta sitä sattuu jos on yhtä tuottelias kuin Miyamoto. Hän on ehtinyt julkaista 2000-luvun alussa alkaneen uransa aikana noin 50 erilaista nimekettä, joista osa on doujinsheja hänen omista sarjoistaan. Miyamoton erikoisuutena on kohtalaisen realistinen tyyli, jossa homot ovat ihan rehellisesti homoja, vaikka varsinaisia yhteiskunnallisia seuraamuksia harvoin pohditaankaan. Olennainen osa Miyamoton tyyliä ovat myös räpsyripsiensä alta surumielisesti vilkuilevat, liuhuvatukkaiset miehet.

Calling

Two of Hearts

Iso osa Miyamoton tuotannosta on toisiinsa tavalla tai toisella liittyviä tarinoita, ja tutut hahmot vierailevat toistensa sarjoissa ristiin rastiin. Olen itse perehtynyt enemmän Miyamoton yksittäisiin tarinoihin, koska kaiken maailman Rulesit ja Hydrat vaativat aikamoista perehtymistä jos haluaa tajuta ihmissuhdeviidakon mutkikkaista kuvioista jotain. Lisensoiduista tarinoista suosikkini on Two of Hearts, jossa yksinäinen kirjailija ottaa suojatikseen kodittoman, pakko-oireista kärsivän pojan. Muita muistettavia Miyamoton tarinoita ovat mm. pornonäyttelijästä kertova Vanilla Star ja Calling, joka kertoo terrorisminvastaiseen yksikköön pyrkivästä miehestä. Epätasaisesta laadustaan huolimatta Miyamoton tarinat ovat yleisesti ottaen ihan mielekästä luettavaa, kunhan vain ensin saa keksittyä mistä tällä kertaa aloittaisi.

Avainsanat:
10/12/2011

10. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Okuyama Puku.

Mangaka: Okuyama Puku
Kotisivut: –
Englanniksi julkaistu: Warning! Whispers of Love, The Rule Of Standing On Tiptoe (digitaalinen julkaisu)
Miksi: Voiko söpöyteen kuolla? Jos voisi niin tuskin olisin enää hengissä sen jälkeen kun olen vilkaissutkaan Okuyama Pukun taiteen suuntaan. Olen yrittänyt parhaani mukaan saada kuvailtua eri mangakoiden taiteen nyansseja, mutta tässä tapauksessa on aika vaikea saada sanottua mitään kovin järkiperäistä. En tiedä miten Okuyama sen tekee, mutta jotenkin hänen piirroksia katsellessaan aivoista menevät kaikki rationalisuuden piuhat solmuun ja hampaat meinaavat sulaa suuhun. Tai sitten minulla on jotain vakavia ongelmia. MUTTA KATSOKAA NYT. PIENI KOIRA.

Tomorrow, Dogday, Sunny & Clear

My Room

Okuyama kuuluu taas tähän vähemmän tunnettujen mangakoiden sakkiin, jolta kuitenkin on lisensoitu englanniksi jotain. Warning! Whispers of Love on yhdestä pidemmästä ja muutamasta lyhykäisemmästä kertomuksesta koostuva kokoelma. Nimitarina on periaatteessa niin höpöä kuin olla ja voi, mutta sen lukeminen ei varsinaisesti vituta vaan korkeintaan hämmentää. Mikään näin söpö ei vain voi aiheuttaa kovin negatiivisia reaktioita! Sitä paitsi sivutarinat My Room, Beyond the Lens/Friendship ja Dogday ovatkin sitten huomattavasti vähemmän hämmentävää luettavaa. My Room on todella onnistunut variaatio iänikuisesta ”otanpa random tyypin luokseni asumaan, tästä seuraa varmasti jotain todella heteroseksuaalista” -asetelmasta, Beyond kertoo uudelleen tapaavista entisistä lapsuudenystävistä ja Dogdayn suurin vetonaula on maailman söpöin pieni koira. The Rule Of Standing On Tiptoe on puolestaan jäänyt toistaiseksi lukematta, koska pelkästään digitaalinen julkaisu ei varsinaisesti houkuttele ostamaan. Voi kuitenkin olla että sorrun tässä lähiaikoina, ainakin jos minulle herää akuutti tarve saada joku kohtaus söpöyden yliannostuksesta.

Avainsanat:
09/12/2011

9. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Yamashita Tomoko.

 

Mangaka: Yamashita Tomoko
Kotisivut: http://ymfb.exblog.jp/
Englanniksi julkaistu: Black-Winged Love, Dining Bar Akira
Miksi: Maanläheinen ja realistinen tyyli on Yamashita Tomokon selkein tavaramerkki ja suurin vahvuus. Tarinoiden aiheet liikkuvat hyvin arkipäiväisellä tasolla, ja hahmot ovat pienine ilon ja surun aiheineen todentuntuisia. Monet Yamashitan hahmoista identifioituvat selkeästi homoiksi, ja hahmotyypit vaihtelevat partasedistä koulupoikiin ja pulleisiin karhuihin.

Black-Winged Love

Koi no hanashi ga shitai

Dining Bar Akira

Teemallisesti Yamashitan kertomukset vaihtelevat arkisten rakkauskertomusten ja yksipuolisten tunteiden vaikeuden välillä. Kaikissa tarinoissa ei edes ole varsinaista romanttista käännettä, ja Black-Winged Love -kokoelmassa on mukana esimerkiksi tarina jossa monilapsisen perheen poika tulee ulos kaapista. Kyseiseen kokoelmaan on muutenkin otettu mukaan varsin vaihtelevan tyylisiä tarinoita, joita voi suositella tavanomaisimpaan BL:ään kyllästyneille. Dining Bar Akira kertoo ravintolanomistajan ja tämän työntekijän suhteesta. Hahmojen työpaikkaa tärkeämpi elementti tosin on, miten saada homon ja heteromiehen välinen suhde toimimaan. Mukana on myös pari lyhyttä tarinaa, joista liikuttavin on nimeltään Foggy Scene. Siinä ystäväänsä rakastunut koulupoika alkaa deittailla opettajaansa, jotta voisi unohtaa oikeat tunteensa. Yamashitan tuotannosta löytyy myös lyhyt, kahdesta muusikosta kertova tarina jolle on annettu eksoottisesti nimeksi Minun musiikki.

Avainsanat:
08/12/2011

8. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Katou Setsuko.

 

Mangaka: Katou Setsuko
Kotisivut: http://kayomi.saiin.net/o/index.html
Englanniksi julkaistu: –
Miksi: Tyylikäs on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen Katou Setsukon töitä katsellessa. Puvut, kauluspaidat ja työasut yhdistyvät rastereita säästeliäästi käyttävään, hiottuun tyyliin. Värikuvissa tasaiset väripinnat ja hieno värisommittelu vetävät katseen puoleensa välittömästi. Katoun hahmodesignit ovat monesti todella viehättäviä, ja silmänruokaa tarjoillaan esimerkiksi silmälaseista, yukatoista ja kravateista pitäville.

Trompe l’œil no yubisaki

Otodoke shimasu

Suurin osa Katoun tarinoista on lyhyitä, joten aiheita riittää moneen lähtöön kilpailevista lääkärikollegoista toisiaan himotteleviin velipuoliin. Kaikki tarinat eivät ole pelkkää söpöilyä, mutta vähän vinksahtaneemmistakin asetelmista jää lopulta ihan hyvä maku suuhun. Katoun kerrontaa leimaa tietynlainen vähäeleisyys: tarinat etenevät vailla suuria, dramaattisia käänteitä, ja tärkeämmätkin tapahtumat on esitetty hilltysti. Dokidokia on toisaalta annosteltu mukaan juuri sopiva määrä oikeisiin kohtiin, ja Katou tuntuukin tietävän täsmälleen mitä lukija tarinoilta odottaa. Joku voisi kutsua tätä yllätyksettömyydeksi, mutta itse pidän siitä että on olemassa mangakoita joita lukiessaan saa juuri sitä mitä on tilannutkin.

Avainsanat:
07/12/2011

7. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Morozumi Sumitomo.

 

Mangaka: Morozumi Sumitomo
Kotisivut: Twitter, Pixiv
Englanniksi julkaistu: Merry Family Plan
Miksi: Vaikka Morozumi Sumitomolta on julkaistu yksi pokkari englanniksikin, kuuluu hän joulukalenterin vähemmän tunnettuihin mangakoihin. Sääli sinänsä, sillä hänen uniikista tyylistään soisi useammankin ihmisen pääsevän nauttimaan. Morozumin pirrostyyli on täynnä kontrasteja: tyylitelty ja pelkistetty sarjakuvamaisuus kulkee käsi kädessä yksityiskohtaisuuden kanssa, ja söpöistä kasvoista huolimattaan hahmot ovat karvaisia tai lihaksikkaita. Ensirakkauden suudelmat ovat herkkiä ja kauniita, mutta seksikohtauksissa hiki virtaa eikä asioita ole muutenkaan kaunisteltu liiaksi. Uransa aikana Morozumi on siirtynyt poikamaisista hahmoista enemmän lihaskimppujen suuntaan, mikä ei kuitenkaan ole vähentänyt hänen suosiotaan japanilaisessa fandomissa.

Merry Family Plan

Merry Family Plan

Olen itse lukenut kunnolla ainoastaan Merry Family Planin, mutta jo siitä saa aika hyvän kuvan Morozumin taidoista. Nimitarinassa koulupoikina tapaava pariskunta kasvaa yhdessä aikuisuuteen, mutta suhteen homompaa osapuolta painaa ajatus siitä että hän riistää kumppaniltaan mahdollisuuden normaaliin elämään ja perheeseen. Harvinaisen vakavaa aihetta käsitellään tarinassa kauniisti, vaikka se hieman lyhyeksi jääkin. Samaisessa kokoelmassa nähdään myös hengityssuojaimista fantasioiva koulupoika ja homoseksin käytönnön puolten kanssa painiskeleva pari. Vaikka Morozumin tarinat ovatkin söpöilypainotteisia, ei hän siis tosiaan ole mangaka sieltä tylsimmästä ja tavanomaisimmasta päästä.

Avainsanat:
06/12/2011

6. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Ootsuki Miu vierailevan kirjoittajan esittelemänä.

 

Mangaka: Ootsuki Miu
Kotisivut: –
Englanniksi julkaistu: Calling
Miksi: Ootsuki Miu on superihana, vaikkakin joissain piireissä vähän väärinymmärretty mangaka. Kirjoitin hänestä jo viime vuoden joulukalenterissa jotain, enkä halua jumittua toistamaan samaa levyä. Niinpä tämän vuoden esittelyn saa tehdä puolestani eräs pieni anonyyminä pysyttelevä pokemon, joka ei yleensä lue BL:ää. Tai ei ainakaan lukenut ennen kuin lainasin hänelle kokoelmistani vähän Ootsuki Miuta. Annetaan hänen siis itse kertoa:

Ootsuki Miu on sellanen mangaka että kaikki järki sanoo EI ja sydän sanoo JOO ja tasapaino- ja tukielimet sanoo OH GOD WHAT, mutta sit kuitenkin sitä huomaa palaavansa sen saman schaiban luokse joten jotain maagista siinä selkeesti on oltava. Tässä villisti nyt yritämme eritellä että mitä se jokin on, koska kaiken luonnon ja universumin lakien mukaan Ootsuki Miun pitäis olla jossain siellä Maki Murakamin kohdalla asioissa, jotka on mielenterveydelle about yhtä hyväks kuin liiman haistelu etanolin juomisen jälkeen.

Calling

Tai no siis, puhun nyt tässä siitä oleellisesta eli DINGDINGDING nestejaajolandian rajan yli ollaan loikattu niin pitkälle että voitais oikeastaan olla siltä istumalta hakemassa vaikka sen kansalaisuutta, mutta jotenkin EI HARMITA, koska Ootsuki Miu osaa jotenkin huijata lukijansa kelaamaan että ei thäshä mithään vaikka rakkauden ilot vähän muistuttaakin herkän taidehomoilun sijasta jotain Jackson Pollockin taideteosta. Yhtäkkiä sitä nimittäin vaan tajuaa että kaikki on kaunista ja mikään ei satu, kun ihmiset on vilpittömiä pellejä ja ehkä nurkasta vähän vinksahtaneita mutta se vaan lisää viehätystä. Hämmentävää kyllä sitä löytää ittensä oikeasti välittämästä siitä mitä näille apinoille tapahtuu, vaikka kenen tahansa muun käsissä samoista lähtökohdista sais aikaseks täysin kasvotonta ja geneeristä tuubaa jonka kohtalona ois istua kupolin mangakirppiksen laarissa odottamassa sitä epätoivosinta homohaukkaa jolla on conihumalassa pakottava tarve päästä eroon rahoistaan. Pienillä muutoksilla peruskaavaan saa aikaan yllättävän tehokkaita ja ennen kaikkea realistisia transitioita, joista jää etäisen hölmistynyt mutta salaa ilahtunu fiilis kun pahimmat pelot stereotypioiden suhteen ei täysin käynykään toteen odotetulla tavalla.

Calling

Kitty’s melancholy

Piirtotyyli tietysti joko saa ahdistumaan kippuralle kilometrin mittasilla ripsillä ja täysin omaa elämäänsä elävillä kampauksilla, tai sitten ne aiheuttaa palavaa tarvetta ostaa jotain Men’s Spideriä koska liukuvärjätyissä hiuksissa ja trendikkäissä homoheitoissa ei ikinä voi olla mitään vikaa. Ootsuki Miun kanssa operoidaan jossain niin syvällä ns. guilty pleasure -akselilla että ei ees hävetä, joko nappaa tai sit ei nappaa yhtään mutta jos napatinap kuitenkin niin voi heittää kaikki estot nurkkaan ja nähdä tähtiä vaikka se nestejaajo nyt itsessään tuottais ajatuksena vaan tuskaa paatissa. Ootsuki Miu onkin yks iso vitun ninja joka huijaa lukijansa kelaamaan että hei mitäs kummallista tässä nyt on että siellä joku iso mies vetistelee, kerrankos sitä voidaan kirakirat silmissä panna villisti ja jälkikäteen ostella yhdessä koiranpentuja, NORMIMENOA HEI. Ootsuki Miu on hieno koska takaraivossa haahuilee tieto siitä että EI NYT SAATANAN SAATANA mut sit kuitenkaan ei pysty/jaksa/halua välittää siitä mitä mahdollisesti kertoo itsestä se että jokin tällanen voi saada niin hyvälle tuulelle, koska onnelliset ihmiset on kivoja ja jos sitä pitää hävetä ni hävetkää sit vaikka mummoonne.

Jep jep, paremmin en olisi itse osannut sanoa. Toivottavasti kaikilla on hauska itsenäisyyspäivä bögarnas valsin tai muun yhtä homon merkeissä!

Avainsanat:
05/12/2011

5. luukku

My Thoughts on Yaoin joulukalenterin aiheena ovat tänä vuonna mangakat. Tänään vuorossa on Junko.

 

Mangaka: Junko
Kotisivut: http://junkoworkinfo.jugem.jp/
Englanniksi julkaistu: Ei mitään
Miksi: Junko on loistava esimerkki siitä, ettei mangan tarvitse olla syvällistä toimiakseen hyvin. Hänen tarinansa ovat aika lailla täydellinen kombo söpöjä hahmoja ja juuri sopivan pornoja seksikohtauksia. Kokonaisuuden kruunaa Junkon värikäs ja söpö piirrostyyli, joka ei kuitenkaan koskaan lipsu liian äitelän näköiseksi.

Abarenbou Kareshi

Konbini-kun

Mangojen aiheet pyörivät melko arkisissa ympyröissä, ja suhteita syntyy yleensä koulupoikien ja työkavereiden kesken, kuten vaikka Abarenbou Kareshi -kokoelmassa. Kimi Notessa hahmot tuo yhteen erikoinen hajuvesi, ja nimessä olevalla note-sanalla viitataankin muistikirjan tai nuottien sijasta tuoksujen eri vaiheita kuvaavaan sanaan. Konbini-kun on liikuttava tarina homoudestaan johtuneen kiusaamisen takia koulunsa kesken jättäneestä pojasta joka löytää lähikaupassa työskennellessään ymmärtäjän kollegastaan. Tarinoiden kepeydestä huolimatta hahmot ovat sympaattisia ja samaistuttavia huolineen ja ongelmineen, jotka tietysti sitten onneksi ratkeavat rakkauden voimalla. Ja mikä parasta: Junkon tarinoissa semet ja uket ovat sänkyhommissa molemmat yhtä messissä, eikä kiusaannuttavia ”yhyy en nyt haluais” -hetkiä pääse syntymään. Jos tämä ei ole hyvän mielen BL:ää, niin ei sitten mikään.

Avainsanat: