Halloween-spesiaali (ei heikkohermoisille)

Hyvää halloweenia kaikille lukijoille! Koska kyseessä on edelleen vuoden tärkein juhla, täytyy sitä toki juhlistaa omalla teemakirjoituksellaan. Koska olen jo käynyt kauhuteemaisia BL-mangoja läpi aiemmin, täytyi tänä vuonna keksiä jotain vähän erilaista. Vaikka Twilight, ja vampyyrit yleensäkin, taitavat olla populaarikulttuurissa jo vähän passé, näkyvät sen erilaiset lieveilmiöt edelleen aika vahvasti siellä täällä. Enkä nyt puhu mistään 50 Shades -kirjoista, vaan Twinklight-elokuvasta (elokuvista? tuoteperheestä? jotain?). Nimestä voinee jo päätellä mistä on kysymys, joten jos kököt tekoveriefektit tai live action -porno ei ole sinun juttusi, ei varmaan kannata jatkaa lukemista.

Twinklight on siis Äärimmäisen Laadukas™ Twilight-homopornoparodia. Aikuisviihdeparodiat erilaisista suosituista elokuvista ja tv-sarjoista eivät tietenkään ole mikään uusi juttu, mutta harvemmin näkyy homoversioita. Tämä on tietysti vähän sääli, sillä kuten asiaan ~perehtynyt~ ystäväni (:D) on valaissut, esimerkiksi supersankarielokuvista tehtyihin parodioihin on aina pakko repiä mukaan ylimääräisiä naishahmoja, tai muuten menisi aikamoiseksi makkaranheilutteluksi koko touhu. Maailma ei ilmeisesti ole vielä valmis Iron Man/ Captain America -tyylisille ratkaisuille muualla kuin fanficeissa. Twinklight kuitenkin urheasti taistelee tätä konventiota vastaan, ja esittelee meille vampyyriteiniromanssisaagan hengessä tehdyn, herkän nuoren miehen ja vampyyrin välisen rakkaustarinan. Ja koska olen niin kiva (vai häiriintynyt?) ihminen, olen katsonut tuon leffan nyt puolestanne, jotta teidän ei tarvitse!

Alkutekstit! Leffa lähtee reippaasti käyntiin miljoonan eri photoshop-filtterin läpi käytetyillä, hidastetuilla jyystökohtauksilla. Taustalla soi äärimmäisen dramaattinen kuoromusiikki! Ohjaaja Afton Nilsin nimi mainitaan tekstien aikana noin miljoonaan kertaan. Hämäräksi jää, miksi kenenkään (taiteilija)nimi olisi Afton Nils. Nojoo, jatketaan.

Alkutekstien jälkeen päästäänkin heti suoraan asiaan! Keitä nämä oikein ovat? Missä ovat kaikki tekohampaat ja -veret? Miksi tämä kohtaus kestää ikuisuuden?

Sitten tapahtuu kaameita, nimittäin rumasti tatuoitu top lähtee omille teilleen ja jättää hyvästiksi vain murahduksen ”I can’t do this anymore”. Mikä sika! Ja sängylle jää makaamaan ystävämme Billa, jätettynä ja yksinäisenä, surullisen musiikin soidessa taustalla. Oi ei!

Lisää surullista musiikkia, ja Billa yksin suihkussa tuskan syövereissä. Älä itke Billa, kyllä elämä jatkuu vielä.

Ilmeisesti Billa on kuitenkin sen verran rusentunut, että jättää sohvalla pinkin viltin alla nukkuvalle äidilleen viestin, ja lähtee liftaamaan.  Haikean pianomusiikin soidessa taustalla Billa horisee voiceoverina syvällisiä elämänviisauksia, kuten ”Dying in the arms of someone you love seems like a pretty good way to go” ja ”Sometimes you have to find your own way, no matter what the cost”.

Lopulta Billa saapuu perille uuteen kaupunkiin, ja majoittautuu ystävänsä Baileyn nurkkiin. Bailey on aikamoinen bilehile, ja kehottaa Billaa riisumaan pois arkipaitansa koska nyt lähdetään DOKAAMAAN. Billa kuitenkin kieltäytyy (syy jää vähän epäselväksi koska dialogin äänittäminen on selkeästi ollut vähän haastavaa), ja lopulta Bailey lähtee yksin bilettämään. Billa puolestaan jää kotiin miettimään kuinka hänen selkeästi pitäisi uskoa Baileyn neuvoa ja irrotella vähän.

Seuraavaksi Billa löytääkin itsensä jo paikallisen homoklubin ovelta. Nopeaa toimintaa, hyvä Billa, niin sitä pitää! Klubilta löytyy paidattomia tanssijapoikia, ja osa bilettäjistä juo outoa punaista nestettä ylisuurista viinilaseista. Klubin yläkerta on ilmeisesti VIP, eli sinne Billalla ei ole asiaa. Joku yläkerrassa on kuitenkin kiinnostunut Billasta…

Sehän on Edmund! Avonaisessa kauluspaidassa viihtyvä sankari vakoilee Billan tanssimista klubin parvelta vähintään yhtä mallikkaasti kuin esikuvansa Edward. Go Edmund, creepers gonna creep.

Sitten Billa kuitenkin huomaa, että häntä tarkkaillaan! Hän ei kuitenkaan näytä pistävän pahakseen, vaan jatkaa tanssimista.

Vihdoin! Leffaa on mennyt jo 11 minuuttia ja nyt saadaan ensimmäiset tekohampaat. Hammasheikki tulee äkisti jututtamaan Billaa, ja tarjoaa pääsyä yläkertaan. Billa ei kuitenkaan tajua että kyseessä on yliluonnolliset verikekkerit, vaan yrittää selittää ettei ole kiinnostunut yhden illan jutuista. Kun hammasheikin ehdottelu käy häiritseväksi, apu ei kuitenkaan ole kaukana.

Edmund saapuu hätiin ja pelastaa tilanteen! Tuijottamalla ahdistelijaa ja sähisemällä tälle uhkaavasti, tietty. Hetkessä hammasheikki häipyy paremmille metsästysmaille, ja Edmund jää Billan kanssa kahden. Edmund kehottaa Billa häipymään klubilta, ja hetken epäröinnin jälkeen Billa suostuu. Sitten zoomaillaankin jo ihan muihin touhuihin.

Siis keitäs nämä nyt sitten ovat? Missä Bailey on? Entä Billa? Ja Edmund? Pahoittelen köykäistä sensurointia, mutta koska ihmissusi-Jacob ei ole elokuvassa mukana, päätin käyttää Taylor Lautnerin päätä strategisten kohtien peittona että hänkin pääsee osaksi toimintaa.

Randomkohtaus randomnäyttelijöiden seurassa jatkuu ja jatkuu. Kivat hampaat, milläköhän ne on kiinni?

Niin siis kauan tää nyt vielä jatkuu? Asennot ja kuvakulmat seuraavat toisiaan, ja kolminkertaisella nopeudellakin katsottuna kohtaus kestää ja kestää. Ja kestää. Siis juonen takiahan tätä nyt oltiin katsomassa, eikö?

Kärsivällinen katsoja palkitaa: äskeiset randomheebot torkkuvat seksin jälkeen kivasti sylikkäin, paitsi että ei, koska toinen onkin vampyyri ja iskee pahaa-aavistamattoman kaverinsa kurkkuun kiinni. Tekoveri roiskuu! Ihmisparan yritykset estää vampyyrin hyökkäys ovat aika ponnettomia.

Pian kuitenkin unohtuvat maalliset murheet, kun parin minuutin päästä uhri kokee muodonmuutksen pesunkestäväksi vampyyriksi dramaattisen musiikin säestyksellä. Että sellainen VIP-yläkerta.

Sitten päästään taas seuraamaan Billan ja Edmundin seikkailuja. Suoraan alkuperäisteoksesta lainattu ravintolakohtaushan se siinä! Tekijät ovat perehtyneet yllättävän hyvin lähdemateriaaliinsa, pisteet siitä. Kai. Billa väittää nähneensä kun Edmundo teki jotain yliluonnollista, minkä Edmundo tietysti kieltää. Billa juo kahvia ja ihmettelee miksei Edmundo ota mitään, mihin tämä vastaa: ”I don’t drink… coffee.” Sitten puhutaan niitä näitä alati heikkenevällä äänenlaadulla, ja pian Edmundin on aika lähteä. ”I work the night, sleep on the day.” ”Oh you’re one of those graveyard boys, huh?” ”You could say that.” Sitten Edmund häipyy matkoihinsa ja jättää Billan kuppilaan yksin kahvinsa ja romanttisen musiikin kanssa.

Maisemanvaihdos jälleen kerran vampyyriklubille. Bailey, vihdoin löysimme sinut! Jonkun vieraan ja epäilyttävän miehen seurasta. Ei näytä hyvältä. Nyt odotamme jännityksellä, milloin vampyyrinhampaat löytävät tiensä Baileyn kaulavaltimoon. Sitä odotellessa päästään taas ihmettelemään miten kauan voi yksi seksikohtaus kestää. Kuuluu vain läpsytir läpsytir kun näyttelijät panevat menemään.

Tällä kertaa Baileyllä kävi tuuri, sillä kaveri on enemmän kiinnostunut steariinilla leikkimisestä kuin toisten pureskelusta. Eikö äiti sanonut että pitää olla varovainen kynttilöiden kanssa?


Lisää uusia hahmoja täysin puskasta! Viattoman näköinen teepaitakaveri etsii kadonnutta koiraansa. Sattumalta koiran kaulapanta löytyy eroottiseen karvareuhkaan pukeutuneen emotukkaisen kundin hyppysistä. Ei lainkaan epäilyttävää!

Seuraavaksi kaulapanta onkin sitten jo omistajan kaulassa. Jokseenkin ihailtavaa, miten tuo turkisliivi pysyy näyttelijän päällä koko kohtauksen ajan.

Siis oikeasti…

… ihan koko ajan. Mutta ehkä tämä nyt kertoo siitä ettei vampyyreille tule hiki vaikka meno olisi kuinka kuumaa.

Sitten päästään taas harjoituttamaan vähän etupurentaa, ja jälleen yksi viaton mies joutui vampirismin uhriksi.

Seuraavana aamuna (vai samana yönä, kuka näistä ottaa selvää) Billa ja Bailey jutustelevat kotona illan tapahtumista. Billa kertoo kuinka hänen kimppuunsa melkein käytiin, ja Bailey vastaa empaattisesti: ”I don’t know what I’d do if something happened to you, trying to find a new roommate is such a pain.” Tietysti häntä myös kiinnostaa, kuka tämä mystinen Edmund oikein on. Billa kertoo pelastajastaan mm. näin: ”He’s this really cool guy who came out of nowhere and literally saved my ass. It was like out of a poorly written teenage novel”, ja näin: ”It was kinda creepy but superhero-esque.”

Seuraavaksi Billa käykin nukkumaan sohvalle, ja löytää äkkiä kätensä peiton alta. Mistä hän oikein mahtaakaan fantasioida?

Savukoneista tietty!

Ja ehkä vähän Edmundista. Tai ehkä aika paljon, kun tämäkään kohtaus ei ole ihan lyhyt. Ihme pimputusmusiikki taustalla, se joka tämän on tehnyt voisi kyllä vähän miettiä omaa elämäänsä ja valintojaan.

Aamulla naku Bailey käy valittamassa Billalle että nyt ois aika mennä kouluun. Lol, kouluun.

Yhtäkkiä pahisvampyyri (tiedän että se on pahis koska punaiset piilolinssit), joka on laittanut kahleisiin jonkun vastahakoisen ruutupaitapojan, ja uhoaa tälle sitten jotain.

Suokaa anteeksi mutta en nyt ymmärtänyt tämän kohtauksen pointtia, molemmilla hahmoilla pysyi housut jalassa koko ajan.

Sitten siirrytäänkin kouluun kuviksentunnille, jossa piirretään alastonmallia!

Uusi juonenkäänne: Billa paljastuu virtuoosimaiseksi taiteilijaksi.

Edmund on luokassa myös, ja taiteilun ohessa varoittaa Billaa menemästä uudestaan eilisiltaiseen baariin. Billa väittää kyllä pärjäävänsä, mutta Edmund muistuttaa ettei eilisiltakaan mennyt ihan putkeen. Edmund yrittää ehdottaa muita illanviettopaikkoja jotka sopisivat Billalle paremmin, mutta Billa kimpaantuu: ”I’m not as helpless as you think!” ”That’s what you think”, toteaa Edmund ja häipyy luokasta piirroksineen kaikkineen. Billa jää puistelemaan loukkaantuneena päätään.

Sitten saadaan jännittävä lyhyt kohtaus – vihdoin ilman housuja – pahisvampyyriltä ja ruutupaitapojalta. Mistäkö tiedän tämän? Koska tunnistin heidät tatuointien perusteella! Alan olla jo aika hyvä tässä, vaikka itse sanonkin.

Sitten päästään taas samaiselle klubille, jossa Edmund yllättää itsekseen tanssivan Billan ja alkaa taas inttää siitä ettei Billan nyt ihan oikeasti kannattaisi käydä täällä. Billa on kuitenkin itsenäinen nainen, eikä tykkää siitä että häntä komennellaan.

Edmund yrittää selittää tuntevansa outoa tarvetta suojella Billaa. ”If you have to come here, at least let me come with you.” ”Like a date!?” ”Like a bodyguard.” Juuri noin Edmund, juuri noin.

Edmundin kunniaksi sanottakoon, että hän lupautuu tanssimaan Billan kanssa ja pian meno tanssilattialla onkin jo aika kiihkeää.

Sitten saadaankin äkisti maisemanvaihdos, kun Billa ja Edmund juoksentelevat ympäriinsä lumisessa metsässä ja tuijottelevat toisiaan silmiin.

Lisäksi elokuvan hienoimman hetken palkinto menee tälle reppuselkäkohtaukselle. Jos tämä ei ole omistautumista niin ei sitten mikään!

Herkkää on.

Sitten päästään kuitenkin vähän toisenlaisiin tunnelmiin, kun Bailey on taas päätynyt ihan kummallisille sivuraiteille. Oma ilmeeni tässä vaiheessa ainakin muistuttaa jo Baileyn ilmettä kovasti.

Sitten Bailey saakin jo torahampaista ja lyyhistyy lopulta lattialle. Voi ei! Kuka nyt varmistaa että Billa ehtii ajoissa kuvistunnille?

Samaan aikaan Billa ja Edmund istuvat baarin alakerrassa ja juttelevat mukavia.

Äkkiä paikalle pamahtaa sekavia selittävä Bailey, joka on kaiken lisäksi hukannut kotiavaimensa. Juuri kun Billa ja Edmund lupaavat auttaa tämän kotiin, hän pökertyy uudelleen baarin lattialle.

Kun Bailey tulee tajuihinsa, hän paljastaa Billalle salaisen heikkoutensa: vampyyrinpuremat. Billa ei ihan ymmärrä mistä on kyse, vaikka Bailey yrittää selittää että Edmund kuuluu samaan porukkaan kuin yläkerran pojat, ja sieltähän ne purematkin ovat peräisin.

Edmund ei tällaista ihan arvosta, koska hän haluaa pitää Billan mahdollisimman kaukana vampyyreistä. Kun Bailey taas vaihteeksi menettää tajuntansa, Billa yrittää huutaa apua mutta Edmund päättää että nyt on sopiva hetki lähteä lätkimään ja ottaa Billan mukaansa. Billa hermostuu koska ei enää ymmärrä mitä oikein on tapahtumassa, mutta Edmund yrittää taivutella häntä juttelemaan kanssaan.

Onneksi saamme tässä vaiheessa tietää ettei Baileyllä ole mitään hätää, vaan hän on löytänyt itselleen uutta seuraa. Ja kasvattanut itselleen vampyyrinhampaat. Pornonäyttelijöillä on muuten pakko olla rautaiset reisilihakset, eivät tällaiset nälkävuottakin pidemmät kohtaukset muuten ihan onnistuisi.

Lopulta saadaan kehiin vampyyritoimintaa, kun Bailey pääsee testaamaan uusia hampaitaan käytännössä.

Tällä välin Billa on onneksi rauhoittunut, ja Edmund päättää jakaa muistonsa tämän kanssa, jotta Billa saa tietää totuuden Edmundin synkästä menneisyydestä.

Sotasairaala, ensimmäinen maailmansota, kuolemaisillaan oleva Edmund, vampyyrinpuremalla pelastava lääkäri jii än ee. Tuttu juttu.

Sitten kelataan ajassa eteenpäin, ja nähdään vampyyri-Edmundo loikoilemassa sängyllä elämänsä rakkauden (ennen Billaa) kanssa. Tämä haluaa Edmundin muuttavan hänet vampyyriksi, jotta he voivat rakastaa toisiaan ikuisesti. Edmund epäröi koska ei tiedä onko tarpeeksi voimakas tai mitälie, mutta suostuu lopulta. Jokin menee kuitenkin pieleen, ja lopulta Edmundilla on käsissään pelkkä ruumis. Voi ei! Mitä oletkaan tehnyt Edmund! Aina ei suju vampyyriksi muuttaminenkaan kuin suomenruotsalaisessa askarteluohjelmassa.

Kyynelsilmäinen Billa yrittää prosessoida kaikkea saamaansa informaatiota. Edmund tunnustaa kuumottelevansa Billaa, koska tämä tuoksuu niin hyvältä. Kuulostaa normaalilta! Billa toteaa lopulta luottavansa Edmundiin, ja katsoja varmaan tuntisi tässä vaiheessa rinnassaan jotain tyky tykyä jos kyseessä olisi animesarja.

Sitten pussaillaan hempeästi, ja taustalla soi sama pilipalimusiikki kuin Billan savukonerunkkausfantasiassa. Herkkää!

Vaatteet ja maisema vaihtuvat äkisti, taustalla soi tunnelmallinen kuoromusiikki, ja Billa ja Edmund harrastavat homoseksiä kaikissa mahdollisissa asennoissa!

Loppu hyvin kaikki hyvin!

…paitsi että ei. Saamme nimittäin takauman kautta tietää, että Edmundin entinen elämän rakas ei kuollutkaan! Punasilmäinen pahisvampyyri nimittäin onnistui muuttamaan hänet vampyyriksi! Sitten hän valehteli Edmundin tappaneen itsensä, koska niinhän sitä on tapana tehdä kun elämän rakas kuolee käsiin. PAM PAM PAAAMMM.

Sitten jatketaan taas Billan ja Edmundin parissa. Tällä välin sisustuskin on jo ehtinyt vaihtua.

Sitten seuraa koko elokuvan järisyttävin paljastus. Katsojille selviää, että EDMUND NÄYTTÄÄ YLÖSALAISIN AIVAN ROBERT PATTINSONILTA. TÄMÄ SELITTÄÄ KAIKEN. KAIKEN.

Seuraava suuri paljastus: sininen sisustus onkin pelkkää huijausta, tuolla allahan ne vanhat punaiset lakanat pilkottavat. Buu.

Sitten vatkataan munaa yhdessä. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Eihän tää nyt enää voi jatkua?

Loppuun saadaan vielä viiden sekunnin pätkä pahisvampyyristä tekemässä pahisjuttuja. Mutta sitten se on, luojan kiitos, ihan oikeasti ohi.

En tiedä miksi päätin blogata koko elokuvan näin yksityiskohtaisesti, mutta siinä nyt sitten on. Leffan nettisivuilla kerrotaan, että Twinklight is the only gay porn movie of its kind in the world. Its production values and quality are unsurpassed! Pakko kuitenkin myöntää, että elokuvassa oli varmaan tylsimmät ja aneemisimmat pornokohtaukset mitä olen missään homovideoissa nähnyt. Saavutus sekin kai on, tavallaan. Nuo nettisivut ovat joka tapauksessa aika viihdyttävät, siellä on tehty samassa hengessä muitakin videoita (joista tosin pitäisi maksaa jos niitä haluaisi katsoa), ja voi esim tutustua leffan näyttelijäkaartiin ja muuta mukavaa. Kaikella sitä voikin elantonsa tehdä nykyään.

Jos teiltä löytyy lisää halloween-teemaan sopivia manga- tai elokuvavinkkejä niin tänne vaan. Itse olen sen verran uupunut tästä katsomiskokemuksesta, etten keksi enää mitään koheesimpaa sanottavaa. Adios!

Mainokset

2 kommenttia to “Halloween-spesiaali (ei heikkohermoisille)”

  1. Huutonaurua! Hyvää Halloweenia!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s