Archive for maaliskuu, 2013

19/03/2013

Hyvästi JManga )’:

JManga

Digitaalista mangaa kauppaava JManga ilmoitti viime perjantaina lopettavansa toimintansa, enkä varmaan ole ainut jolta meinasi mennä kyseisen tiedotteen takia aamumyslit väärään kurkkuun. Suomalaisista blogaajista Vahvin ja Futoi Yatsu ovat jo ehtineet kirjoittaa aiheesta, ja Tumblrissa aihetta ovat pohtineet mm. Fujoshibeam, Grey Liliy ja Snarp. Reaktiot vaihtelevat surullisesta kyrpiintyneeseen ja analyyttiseen, mutta lähes kaikista kirjoituksista käy ilmi, ettei kukaan ollut ennustanut JMangalle kovin pitkää ikää. Itsekin kirjoitin vain päivää ennen lopetusilmoitusta Otakunvirran kommenttiketjuun, että varmuuden vuoksi otan aina JMangassa lukemistani mangoista kuvakaappaukset ihan siltä varalta, että palvelu joskus kaatuu. Silti JMangan lopetus onnistui yllättämään, sillä se tuntui tulevan jokseenkin tyhjästä. Yhtiö ei myöskään ole vaivautunut pahemmin selittelemään syitä päätöksen taustalla, mikä tietysti on lisännyt hämmennystä.

Kysymyksiä herättävät myös asiakkaiden oikeudet – tai ehkä ennemminkin niiden puute. JMangan sulkiessa sivustonsa lopullisesti maaliskuun lopussa mangasta maksaneille asiakkaille jää käteen pelkät kauniit muistot, riippumatta siitä miten paljon rahaa palveluun on ehtinyt syytää. Futoi Yatsu totesi ihan osuvasti, että ostetuksi luultu manga muuttuikin äkkiä vuokratuksi. Toisaalta lienee paikallaan miettiä, oliko JMangasta ostettu manga koskaan edes tarkoitettu asiakkaiden omistettavaksi. Ainut tapa lukea ostamiaan sarjoja oli selaimen kautta JMangan sivuilla, ja Android-sovelluksen avulla mobiililaitteissa, eikä minkäänlaista latausmahdollisuutta koskaan tarjottu asiakkaille. Henkilökunta vastasikin pikaiseen mailitiedusteluuni aiheesta, että JMangan kustantajilta ostamat lisenssit eivät yksinkertaisesti oikeuta mangan lataamiseen tietokoneelle. Yhtiö  ei siis ole omaa mielivaltaisuuttaan päättänyt viedä kaikkea materiaaliaan mukanaan hautaan, vaan se toimii niillä ehdoilla jotka se on japanilaisten kustantamoiden ym. tahojen kanssa neuvotellessaan saanut.

Tältä näytti minun kirjahyllyni JMangassa

Tältä näytti minun kirjahyllyni JMangassa. Jatkossa kuvituksena valittuja paloja sen sisällöstä.

Tilanteesta kuitenkin tekee hieman vaikean se, ettei kaikilla asiakkailla ole varmasti ollut kunnollista käsitystä siitä, mistä he oikeastaan ovat maksaneet. JManga mainostaa itseään sanoilla ”retail service”, joka viittaisi nimenomaan tuotteiden myyntiin, vaikka ainoa asia josta asiakkaat ovat todellisuudessa maksaneet, ovat käyttöoikeudet valitsemiinsa sarjakuviin. Pelkkä käyttöoikeus tietysti riittää hyvin niin kauan kuin palvelu on toiminnassa, mutta sivuston lopettaessa asiakas jää todella tyhjän päälle. Vaikka olisikin hyväksynyt kaikenlaiset TOS-lätinät siitä että palvelu saa halutessaan tehdä siellä olevalla sisällöllä mitä lystää, kuka niitä käyttäjäehtoja muka koskaan lukee? Ja vaikka lukisikin, ko. varoitukset ovat yleensä mukana vain pahimpaan varautumista varten, ja asiakkaat luottavat yleensä siihen että mitään liian ikävää ei satu.

Digitaalisen sisällön kauppaamisessa on usein kyse juuri luottamuksesta. Koska ala on vielä nuori eikä kovin moni ole vielä tottunut ajatukseen aineettoman sisällön tai käyttöoikeuksien ostamisesta, uusiin palveluihin suhtaudutaan helposti epäillen. Steamin, Spotifyn ja Amazonin kaltaisia suuria palveluja pidetään jo luotettavina, mutta harva lähtee syytämään rahaa täysin tuntemattomiin ja uusiin palveluihin. JManga oli ehtinyt toimia vasta kaksi vuotta ennen lopettamistaan, ja uskon että monet potentiaaliset asiakkaat eivät olleet kiinnostuneita käyttämään palvelua ennen sen kunnollista vakiintumista. Itse kuvittelin että JManga olisi ollut matkalla siihen suuntaan, mutta nyt se ei koskaan saanut siihen mahdollisuutta. Lisäksi palvelun kaatuminen syö uskottavuutta myös muilta digitaalista sisältöä tarjoavilta mangapalveluilta. Luotettavaa palvelua on vaikea rakentaa ilman maksavia asiakkaita, ja maksavia asiakkaita ei tule, jos palveluun ei luoteta. Aikamoinen noidankehä siis. Itsekin olen pysynyt varpaillani aina siitä lähtien kun Tokyopop lopetti toimintansa ja poisti kaikki julkaisemansa mangat eManga-sivustolta yhdessä yössä, ja JMangan tapaus näyttää osoittavan että syytä paranoiaan todellakin oli.

Yamanaka Hiko - 70% of First Love Is...

Yamanaka Hiko – 70% of First Love Is…

Yksi tapa saavuttaa asiakkaiden luottamus voisi olla joku niinkin vanhanaikainen asia kuin rehellisyys. Jos alusta alkaen kerrottaisiin suoraan ja selkeästi, mitä asiakas rahojensa vastineeksi saa ja mitä ei, pelisäännöt olisivat heti selvänä kaikillle, eikä ikäviä yllätyksiä tulisi. JMangan kyljessä kuukausimaksulla toimivan JManga7-palvelun asiakkaat tiesivät maksavansa palvelusta, jossa he saivat rahojaan vastaan lukea rajatusta valikoimasta mitä tahansa mangaa. He tiesivät myös, että jos he lopettavat kuukausimaksun maksamisen, oikeus sisällön lukemiseen loppuu niin ikään. NetComicsissa on mahdollista maksaa lukuoikeudesta vaikka 24 tunnin ajaksi, minkä jälkeen sisältöä ei voi enää käyttää, ja tämä on tuotu selkeästi ilmi.

JMangan kaltaisissa tapauksissa taitaa kuitenkin olla paitsi asiakkaille, myös palvelun tuottajille itselleen hieman epäselvää, mitä asiakkaille kannattaa kertoa. Jopa Amazon, josta ostetut e-kirjat saa sentään ladata omalle tietokoneelle ja lukulaitteeseen, kauppaa periaatteessa asiakkailleen vain käyttöoikeuksia, ja voisi ainakin teoriassa vetää kaikki myymänsä kirjat pois asiakkaiden käytöstä koska vain. Itse olen fyysisiä kirjoja ostaessani tottunut siihen, että kerran jostain maksettuani saan myös pitää sen kunnes kuolema, kirpputori tai luonnonkatastrofi meidät erottaa. Digitaalista sisältöä ostaessani homma ei kuitenkaan toimi samalla tavalla, ja olisi mukava jos se kerrottaisiin minulle mahdollisimman suoraan. En tiedä pelkäävätkö erilaiset digipalvelut, että asiakkaiden tottumukset pysyvästä omistuksesta istuvat niin tiukassa, että nämä kaikkoaisivat välittömästi jos heille mainostaisi rehellisesti käyttöoikeuksia ”omistamisen” sijaan. Spotifyn ja Netflixin kaltaiset palvelut ovat kuitenkin sen verran suosittuja, ettei illuusio sisällön pysyvästä omistamisesta selvästikään voi olla ainoa tapa menestyvään digitaalisen sisällönjakeluun.

Gido Amagakure - 100 Blossoms to Love

Gido Amagakure – 100 Blossoms to Love

Kaikesta huolimatta ehdin viimeisen vuoden aikana saada JMangasta irti myös paljon hyvää. Koreassa hengatessani oli ihanaa pystyä ostamaan mangaa ilman että tarvitsi stressata postituksesta tai painavista kirjakasoista. Digitaalisessa muodossa ostetun mangan pääsee lukemaan saman tien ilman odottelua, eikä se keskinkertaiseksi osoittautuessaan jää hyllyn (ja muuttolaatikoiden) täytteeksi. JMangassa myös julkaistiin paljon sarjoja, joita ei ole julkaistu englanniksi painettuna tai välttämättä edes fanikäännöksenä. Kesken jäävät nyt esimerkiksi sellaiset pidemmät sarjat kuin Kumota Harukon Itoshi no nekokke (My Darling Kitten Hair) ja Mizushiro Setonan Dousei ai, vaikka toivon toki että joku niiden kääntämistä haluaa jatkaa, joko laittomasti tai laillisesti.

On muuten ollut mielenkiintoista huomata, että vaikka japanilaisten kustantamojen suurimmat nihkeilyt digitaalisessa levityksessä liittyvät varmasti piratismiin, ei pelkästään JMangassa julkaistuja sarjoja löydy juurikaan netistä pyörimästä laittomasti. Esimerkiksi Itoshi no nekokke on osoittautunut BL-fanien keskuudessa aikamoiseksi hitiksi, mutta se ei missään vaiheessa ole karannut JMangan ulkopuoliseen levitykseen. Toisaalta en ole varma onko kyse ainoastaan pienen fandomin lojaaliudesta omiaan kohtaan, vai toimiiko sama mainstreamimmallakin tasolla. Viimeistään palvelun sulkeuduttua joku epäilemättä laittaa kuvakaappaukset jakoon nettiin – tai ainakin toivon kovasti niin, koska olisi aika ahdistavaa nähdä kaiken JMangan tarjoaman sisällön äkkiä vain katoavan ikuisiksi ajoiksi. Niin kauan kun manga oli kenen tahansa ostettavissa digitaalisesti, mitään syytä sen laittomaan levitykseen ei kuitenkaan ollut, ja tämä on ihan positiivinen viesti vietäväksi eteenpäin kustantajille.

Kumota Haruko - Itoshi no nekokke

Kumota Haruko – Itoshi no nekokke

Tällä hetkellä kuumottavin kysymys taitaa olla ”Mitä JMangan jälkeen”? Itseäni parhaiten jäävät palvelemaan eManga ja SuBLime, joista edellisen hinnat tosin ovat enimmäkseen aivan järjettömällä tasolla (~$10/kirja), ja jälkimmäisen valikoima on edelleen varsin pieni. Molemmissa tosin on mahdollista ladata ostamansa sisältö kotitietokoneelle, eli siinä mielessä rahoilleen saa enemmän vastinetta kuin JMangassa. Suomalainen aloitteleva Amimaru vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta pelkästään Facebook-käyttäjille suunnattu palvelu ei selvästikään halua minua asiakkaakseen. NetComics on kaikin puolin ihan toimiva palvelu, mutta se keskittyy nykyään lähinnä korealaisten sarjakuvien levittämiseen, eikä tunnu itselleni niin relevantilta, kun suurin osa tärkeistä BL-teoksista tulee edelleen Japanista.

Toivon joka tapauksessa että jäljelle jäävät firmat onnistuisivat välttämään JMangan kohtalon ja palvelemaan asiakkaitaan tulevaisuudessa entistä paremmin. Digitaalisen sisällön suosio kuitenkin on jatkuvassa kasvussa, ja laskevien myyntilukujen kanssa painiville englanninkielisille mangakustantajille saattaisi olla kannattavampaa myydä digitaalista sisältöä, jota levitettäessä ei tarvitse huolehtia paino-, kuljetus- tai varastointikuluista. Olisi kiva nähdä, että markkinoille kehittyisi oikeasti luotettavia ja toimivia toimintamalleja, jotka eivät aina kompastuisi tekijänoikeus- ja lisenssivääntöihin, saati sahaisi asiakkaitaan silmään edes vahingossa.

Mainokset
14/03/2013

Professori Layton ja homolustin arvoitus

Näin kylmän maaliskuun piristykseksi vaihteeksi taas kirjoitus vierailevalta blogaajalta jolla on liikaa tunteita, ja jonka oman blogin sisällöksi kelpaavat vain 100% vakavat ja akateemiset kirjoitukset. My Thoughts on Yaoi on kuitenkin kaikkien fujoshien sankari, ja antaa patoutuneille tunteille väylän päästä vapaaksi ja kaikkien tietoisuuteen. Nauttikaa!

Nyt on kyllä sellanen meininki että täytyy vähän avautua aiheesta joka ei sellaisenaan istu ns. ollenkaan omaan blogiin, koska tällä ei ole oikeasti mitään tekemistä minkään kanssa ja pitäis saada jotain fiksua ja asiallista sanottua sellasesta aiheesta kuin että MITÄ HELVETTIÄ NYT professor layton ja ihmenaamarissa oikeen tapahtu silleen viimesen 10 minuutin aikana. Koska nyt on kovasti hämmentäviä tunteita kehissä joita voi kuvata käytännössä sanoilla surprise homolust eikä ees saul schubak tiedä mistä ne oikeen tuli. Tai se on vale koska kyllä sale tietää mut ehkä vois olla hyvä valottaa asiaa myös teille plebiaaneille.

Tää sit sisältää ihan hulluna spoilereita että moi vaan

read more »