Archive for ‘Digitaalinen manga’

19/03/2013

Hyvästi JManga )’:

JManga

Digitaalista mangaa kauppaava JManga ilmoitti viime perjantaina lopettavansa toimintansa, enkä varmaan ole ainut jolta meinasi mennä kyseisen tiedotteen takia aamumyslit väärään kurkkuun. Suomalaisista blogaajista Vahvin ja Futoi Yatsu ovat jo ehtineet kirjoittaa aiheesta, ja Tumblrissa aihetta ovat pohtineet mm. Fujoshibeam, Grey Liliy ja Snarp. Reaktiot vaihtelevat surullisesta kyrpiintyneeseen ja analyyttiseen, mutta lähes kaikista kirjoituksista käy ilmi, ettei kukaan ollut ennustanut JMangalle kovin pitkää ikää. Itsekin kirjoitin vain päivää ennen lopetusilmoitusta Otakunvirran kommenttiketjuun, että varmuuden vuoksi otan aina JMangassa lukemistani mangoista kuvakaappaukset ihan siltä varalta, että palvelu joskus kaatuu. Silti JMangan lopetus onnistui yllättämään, sillä se tuntui tulevan jokseenkin tyhjästä. Yhtiö ei myöskään ole vaivautunut pahemmin selittelemään syitä päätöksen taustalla, mikä tietysti on lisännyt hämmennystä.

Kysymyksiä herättävät myös asiakkaiden oikeudet – tai ehkä ennemminkin niiden puute. JMangan sulkiessa sivustonsa lopullisesti maaliskuun lopussa mangasta maksaneille asiakkaille jää käteen pelkät kauniit muistot, riippumatta siitä miten paljon rahaa palveluun on ehtinyt syytää. Futoi Yatsu totesi ihan osuvasti, että ostetuksi luultu manga muuttuikin äkkiä vuokratuksi. Toisaalta lienee paikallaan miettiä, oliko JMangasta ostettu manga koskaan edes tarkoitettu asiakkaiden omistettavaksi. Ainut tapa lukea ostamiaan sarjoja oli selaimen kautta JMangan sivuilla, ja Android-sovelluksen avulla mobiililaitteissa, eikä minkäänlaista latausmahdollisuutta koskaan tarjottu asiakkaille. Henkilökunta vastasikin pikaiseen mailitiedusteluuni aiheesta, että JMangan kustantajilta ostamat lisenssit eivät yksinkertaisesti oikeuta mangan lataamiseen tietokoneelle. Yhtiö  ei siis ole omaa mielivaltaisuuttaan päättänyt viedä kaikkea materiaaliaan mukanaan hautaan, vaan se toimii niillä ehdoilla jotka se on japanilaisten kustantamoiden ym. tahojen kanssa neuvotellessaan saanut.

Tältä näytti minun kirjahyllyni JMangassa

Tältä näytti minun kirjahyllyni JMangassa. Jatkossa kuvituksena valittuja paloja sen sisällöstä.

Tilanteesta kuitenkin tekee hieman vaikean se, ettei kaikilla asiakkailla ole varmasti ollut kunnollista käsitystä siitä, mistä he oikeastaan ovat maksaneet. JManga mainostaa itseään sanoilla ”retail service”, joka viittaisi nimenomaan tuotteiden myyntiin, vaikka ainoa asia josta asiakkaat ovat todellisuudessa maksaneet, ovat käyttöoikeudet valitsemiinsa sarjakuviin. Pelkkä käyttöoikeus tietysti riittää hyvin niin kauan kuin palvelu on toiminnassa, mutta sivuston lopettaessa asiakas jää todella tyhjän päälle. Vaikka olisikin hyväksynyt kaikenlaiset TOS-lätinät siitä että palvelu saa halutessaan tehdä siellä olevalla sisällöllä mitä lystää, kuka niitä käyttäjäehtoja muka koskaan lukee? Ja vaikka lukisikin, ko. varoitukset ovat yleensä mukana vain pahimpaan varautumista varten, ja asiakkaat luottavat yleensä siihen että mitään liian ikävää ei satu.

Digitaalisen sisällön kauppaamisessa on usein kyse juuri luottamuksesta. Koska ala on vielä nuori eikä kovin moni ole vielä tottunut ajatukseen aineettoman sisällön tai käyttöoikeuksien ostamisesta, uusiin palveluihin suhtaudutaan helposti epäillen. Steamin, Spotifyn ja Amazonin kaltaisia suuria palveluja pidetään jo luotettavina, mutta harva lähtee syytämään rahaa täysin tuntemattomiin ja uusiin palveluihin. JManga oli ehtinyt toimia vasta kaksi vuotta ennen lopettamistaan, ja uskon että monet potentiaaliset asiakkaat eivät olleet kiinnostuneita käyttämään palvelua ennen sen kunnollista vakiintumista. Itse kuvittelin että JManga olisi ollut matkalla siihen suuntaan, mutta nyt se ei koskaan saanut siihen mahdollisuutta. Lisäksi palvelun kaatuminen syö uskottavuutta myös muilta digitaalista sisältöä tarjoavilta mangapalveluilta. Luotettavaa palvelua on vaikea rakentaa ilman maksavia asiakkaita, ja maksavia asiakkaita ei tule, jos palveluun ei luoteta. Aikamoinen noidankehä siis. Itsekin olen pysynyt varpaillani aina siitä lähtien kun Tokyopop lopetti toimintansa ja poisti kaikki julkaisemansa mangat eManga-sivustolta yhdessä yössä, ja JMangan tapaus näyttää osoittavan että syytä paranoiaan todellakin oli.

Yamanaka Hiko - 70% of First Love Is...

Yamanaka Hiko – 70% of First Love Is…

Yksi tapa saavuttaa asiakkaiden luottamus voisi olla joku niinkin vanhanaikainen asia kuin rehellisyys. Jos alusta alkaen kerrottaisiin suoraan ja selkeästi, mitä asiakas rahojensa vastineeksi saa ja mitä ei, pelisäännöt olisivat heti selvänä kaikillle, eikä ikäviä yllätyksiä tulisi. JMangan kyljessä kuukausimaksulla toimivan JManga7-palvelun asiakkaat tiesivät maksavansa palvelusta, jossa he saivat rahojaan vastaan lukea rajatusta valikoimasta mitä tahansa mangaa. He tiesivät myös, että jos he lopettavat kuukausimaksun maksamisen, oikeus sisällön lukemiseen loppuu niin ikään. NetComicsissa on mahdollista maksaa lukuoikeudesta vaikka 24 tunnin ajaksi, minkä jälkeen sisältöä ei voi enää käyttää, ja tämä on tuotu selkeästi ilmi.

JMangan kaltaisissa tapauksissa taitaa kuitenkin olla paitsi asiakkaille, myös palvelun tuottajille itselleen hieman epäselvää, mitä asiakkaille kannattaa kertoa. Jopa Amazon, josta ostetut e-kirjat saa sentään ladata omalle tietokoneelle ja lukulaitteeseen, kauppaa periaatteessa asiakkailleen vain käyttöoikeuksia, ja voisi ainakin teoriassa vetää kaikki myymänsä kirjat pois asiakkaiden käytöstä koska vain. Itse olen fyysisiä kirjoja ostaessani tottunut siihen, että kerran jostain maksettuani saan myös pitää sen kunnes kuolema, kirpputori tai luonnonkatastrofi meidät erottaa. Digitaalista sisältöä ostaessani homma ei kuitenkaan toimi samalla tavalla, ja olisi mukava jos se kerrottaisiin minulle mahdollisimman suoraan. En tiedä pelkäävätkö erilaiset digipalvelut, että asiakkaiden tottumukset pysyvästä omistuksesta istuvat niin tiukassa, että nämä kaikkoaisivat välittömästi jos heille mainostaisi rehellisesti käyttöoikeuksia ”omistamisen” sijaan. Spotifyn ja Netflixin kaltaiset palvelut ovat kuitenkin sen verran suosittuja, ettei illuusio sisällön pysyvästä omistamisesta selvästikään voi olla ainoa tapa menestyvään digitaalisen sisällönjakeluun.

Gido Amagakure - 100 Blossoms to Love

Gido Amagakure – 100 Blossoms to Love

Kaikesta huolimatta ehdin viimeisen vuoden aikana saada JMangasta irti myös paljon hyvää. Koreassa hengatessani oli ihanaa pystyä ostamaan mangaa ilman että tarvitsi stressata postituksesta tai painavista kirjakasoista. Digitaalisessa muodossa ostetun mangan pääsee lukemaan saman tien ilman odottelua, eikä se keskinkertaiseksi osoittautuessaan jää hyllyn (ja muuttolaatikoiden) täytteeksi. JMangassa myös julkaistiin paljon sarjoja, joita ei ole julkaistu englanniksi painettuna tai välttämättä edes fanikäännöksenä. Kesken jäävät nyt esimerkiksi sellaiset pidemmät sarjat kuin Kumota Harukon Itoshi no nekokke (My Darling Kitten Hair) ja Mizushiro Setonan Dousei ai, vaikka toivon toki että joku niiden kääntämistä haluaa jatkaa, joko laittomasti tai laillisesti.

On muuten ollut mielenkiintoista huomata, että vaikka japanilaisten kustantamojen suurimmat nihkeilyt digitaalisessa levityksessä liittyvät varmasti piratismiin, ei pelkästään JMangassa julkaistuja sarjoja löydy juurikaan netistä pyörimästä laittomasti. Esimerkiksi Itoshi no nekokke on osoittautunut BL-fanien keskuudessa aikamoiseksi hitiksi, mutta se ei missään vaiheessa ole karannut JMangan ulkopuoliseen levitykseen. Toisaalta en ole varma onko kyse ainoastaan pienen fandomin lojaaliudesta omiaan kohtaan, vai toimiiko sama mainstreamimmallakin tasolla. Viimeistään palvelun sulkeuduttua joku epäilemättä laittaa kuvakaappaukset jakoon nettiin – tai ainakin toivon kovasti niin, koska olisi aika ahdistavaa nähdä kaiken JMangan tarjoaman sisällön äkkiä vain katoavan ikuisiksi ajoiksi. Niin kauan kun manga oli kenen tahansa ostettavissa digitaalisesti, mitään syytä sen laittomaan levitykseen ei kuitenkaan ollut, ja tämä on ihan positiivinen viesti vietäväksi eteenpäin kustantajille.

Kumota Haruko - Itoshi no nekokke

Kumota Haruko – Itoshi no nekokke

Tällä hetkellä kuumottavin kysymys taitaa olla ”Mitä JMangan jälkeen”? Itseäni parhaiten jäävät palvelemaan eManga ja SuBLime, joista edellisen hinnat tosin ovat enimmäkseen aivan järjettömällä tasolla (~$10/kirja), ja jälkimmäisen valikoima on edelleen varsin pieni. Molemmissa tosin on mahdollista ladata ostamansa sisältö kotitietokoneelle, eli siinä mielessä rahoilleen saa enemmän vastinetta kuin JMangassa. Suomalainen aloitteleva Amimaru vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta pelkästään Facebook-käyttäjille suunnattu palvelu ei selvästikään halua minua asiakkaakseen. NetComics on kaikin puolin ihan toimiva palvelu, mutta se keskittyy nykyään lähinnä korealaisten sarjakuvien levittämiseen, eikä tunnu itselleni niin relevantilta, kun suurin osa tärkeistä BL-teoksista tulee edelleen Japanista.

Toivon joka tapauksessa että jäljelle jäävät firmat onnistuisivat välttämään JMangan kohtalon ja palvelemaan asiakkaitaan tulevaisuudessa entistä paremmin. Digitaalisen sisällön suosio kuitenkin on jatkuvassa kasvussa, ja laskevien myyntilukujen kanssa painiville englanninkielisille mangakustantajille saattaisi olla kannattavampaa myydä digitaalista sisältöä, jota levitettäessä ei tarvitse huolehtia paino-, kuljetus- tai varastointikuluista. Olisi kiva nähdä, että markkinoille kehittyisi oikeasti luotettavia ja toimivia toimintamalleja, jotka eivät aina kompastuisi tekijänoikeus- ja lisenssivääntöihin, saati sahaisi asiakkaitaan silmään edes vahingossa.

Mainokset
08/10/2010

Imperiumin vastaisku

Englanninkielisessä BL-yhteisössä eletään nyt jännittäviä aikoja. Skanlaatioryhmä toisensa jälkeen on poistanut sivuiltaan osan käännöksistään sen jälkeen, kun japanilainen Libre -kustantamo alkoi syyskuussa lähetellä Cease & Desist -kirjeitä monille merkittävimmille fanikäännösryhmille. Nekin, jotka eivät vielä osuneet Libren lakimiesten tutkaan, ovat jo päättäneet lopettaa kustantamon julkaisemien mangojen kääntämisen ja levittämisen sekä madaltaneet profiiliaan ja tiukentaneet sääntöjään huomattavasti. Käytännössä tämä vaikuttaa tavalla tai toisella koko englanninkieliseen BL-fandomiin, sillä kustantamo on alansa suurin, ja esimerkiksi pelkästään eri BExBOY -lehdissä ilmestyneitä sarjoja on yhteensä satoja.

Vaikka Libren toimet voi laskea osaksi yleisempää trendiä, johon liittyy manga- ja animeteollisuuden herääminen tuotostensa warettamiseen, on kustantamon toimien takana muutakin kuin yleistä paheksuntaa ja abstraktia ahdistusta. Monet japanilaisista mangakustantamoista ovat aiemmin kuitenkin olleet kiinnostuneita lähinnä kotimaassaan tapahtuvasta mangan nettilevityksestä, eivät niinkään länsimaisten fanien amatöörikäännöksistä. Libre kokee kuitenkin nimenomaan skanlaatiot suorana uhkana itselleen, sillä se on alkanut tänä vuonna julkaista sarjojaan sähköisessä muodossa Amazonin Kindle -lukulaitteelle. Tällä hetkellä julkaisutahti tai -valikoima ei vielä päätä huimaa, vaikka tarjolla on mangaa niinkin tunnetuilta tekijöiltä kuin Youka Nitta, Nase Yamato ja Haruka Minami. Kaikista ukaaseista päätellen Libre ja tämän omistava Animate aikovat panostaa nettilevitykseen ihan tosissaan, joten valikoima toivottavasti paranee jatkossa huomattavasti.

Mitä tämä sitten tarkoittaa tulevaisuuden kannalta? Fanikääntäjät jättävät tästedes Libren tuotokset rauhaan koska fanit voivat laillisesti ladata lempisarjansa suoraan Kindleensä tai koneelleen, ja ruoho laulaa, linnut kasvavat ja aurinko paistaa fujosheille ympäri maailman? No ei nyt ihan niinkään. Libren kauppamallissa on nimittäin vielä kehittämisen varaa, eikä fanien vastarinta yhtiön toimia kohtaan ole ollut mitenkään pientä. Yksi ongelmista on julkaisujen hinta: yli viisi dollaria yhdestä luvusta mangaa tuntuu aika suolaiselta, kun kokonaisen BExBOY-lehden hinta Japanissa on 630 jeniä eli alle kahdeksan euroa, ja yhden lisensoidun mangapokkarinkin hinta jotain kymmenen dollarin luokkaa. Kuka sanoi että aineettomat tuotteet olisivat edullisempia? Myös julkaisuformaatti saattaa muodostua ongelmaksi, kun sähkökirja on monelle vielä vieras ja outo asia, ja Amazonissa myytävät sähkökirjat sopivat tietysti vain Amazonin omiin Kindle-laitteisiin. Onneksi Kindle-lukijaohjelman saa sentään ladattua tietokoneelleen ilmaiseksi, jos ei houkuta panostaa yli 150 dollaria yhden tempun laitteeseen, joka luultavasti on pian jo vanhaa teknologiaa sähkökirjaformaatin jatkuvan kehityksen takia.

Myös esikatselumahdollisuus on Libren Kindlelle myytävässä mangassa aivan perseestä. Teoriassa mistä tahansa sähköisestä teoksesta voi Amazonin sivuilla ladata pienen ilmaisnäytteen, mutta sen koko määräytyy teoksen sivumäärän perusteella. Kokonaisissa mangapokkareissa tämä ei ole ongelma, ja esimerkiksi amerikkalaisen June Mangan Kindle-tuotteista saa ilmaiseksi noin 15 sivun verran maistiaisia. Suurin osa Libren myymistä teoksista on kuitenkin yksittäisiä lukuja, joten ilmaisnäytteiden sivumäärä rajoittuu keskimäärin kolmeen. Käytännössä palvelusta ei siis ole ostajalle mitään hyötyä, kun näytteet koostuvat erilaisista ”mangaa luetaan tähän suuntaan” ja ”tämä sarjakuva on vain yli 18-vuotiaille” -huomautussivuista. Tällainen malli tuskin ilahduttaa kuluttajia, jotka ovat tottuneet arvioimaan ostoksensa hyvinkin tarkkaan. Kirjakaupassakin voi selata koko kirjaa, ei vain sen ensimmäistä kolmea sivua.

Juuri esikatselumahdollisuuden evääminen kismittää monia faneja, joiden ostopäätökset perustuvat usein pitkälti skanlaatioiden lukemiseen. Yleensä fanikäännökset tuntuvatkin vaikuttavan BL-mangan menekkiin länsimaissa lähinnä positiivisesti, sillä useimmat fujoshit ovat keräilijäluonteita jotka mielellään tukevat suosikkimangakoitaan myös rahallisesti. Tätä mieltä oli myös eräs ranskalainen harrastaja, joka Libren toimista tuohtuneena lähetti näille avoimen kirjeen, jossa ilmoittaa entisenä uskollisena asiakkaana olevansa hyvin järkyttynyt kustantamon toiminnasta ja laittavansa koko lafkan tästä lähin boikottiin. Samaiselta sivustolta löytyy myös sekä ranskalaisen Asuka-kustantamon kommentti että Libren itsensä vastaus (tai pikemminkin epävastaus) kirjeeseen. Ainakin siitä käy hyvin selväksi, ettei yhtiö salli omistamansa materiaalin laitonta levittämistä missään muodossa, etenkään nyt kun se panostaa nettijulkaisemiseen.

Vaikka joidenkin mielestä Libren asenne koko tapaukseen on asiakkaita epäkunnioittava ja rahanahne, en itse jaksa kauheasti paheksua tai tuomita kustantamon toimintaa. Kuten joku toimittaja aikanaan totesi erään hakukonejätin Kiinan-seikkailuista: ei Google ole hyvä tai paha, se on pörssiyhtiö. Sama pätee kaikkiin muihinkin bisnestä tekeviin yrityksiin. Vaikka asiakkaiden pitäminen tyytyväisenä yleensä auttaa rahan takomisessa, on etenkin Libren kaltaisella, alansa suurimmalla kustantamolla varaa valita asiakkaansa. Fanikäännösten kautta mangaan tutustunut sukupolvi saisi minun puolestani välillä myös muistaa, etteivät skanlaatiot ole mikään jokamiehenoikeus, vaan laitonta toimintaa, joka on saanut jatkua koska kustantamoilla ei ole aiemmin ollut kiinnostusta tai keinoja sen kitkemiseksi. Fanikääntäminen olikin kohtalaisen harmitonta toimintaa, ennen kuin homma levisi reisille Onemangan kaltaisten aggregaattisivustojen yleistyttyä pari vuotta sitten.

Aikanaan yksittäiset skanlaatioryhmät poistivat lisensoidut sarjat sivuiltaan oma-aloitteisesti, eivätkä siis juurikaan häirinneet englanninkielisiä mangamarkkinoita toiminnallaan. Massiivisilla manganlukusivustoilla tällaiset herrasmiessäännöt kuitenkin heitettiin nurkkaan, ja helppoutensa takia niistä tuli monille pääasiallinen paikka lukea mangaa. Sivustot paisuivat lopulta niin suuriksi, etteivät ne voineet olla herättämättä huomiota, ja saavat siis syyttää tasan itseään siitä, että mangateollisuus sai pian tarpeekseen niiden toiminnasta. Japanissa meno on ollut vielä urpompaa, kun netissä yhä laajemmin leviävät mangaskannit ovat monesti tulleet kustantamoiden ja tekijöiden tietoisuuteen lukijoiden itsensä kautta. Kertoisitko sinä suosikkipiirtäjällesi, että luet tämän töitä laittomasti netissä? Jotkut japanilaiset fanit ovat tehneet juuri näin, ja mangakoiden reaktiot ovat olleet vähintäänkin paheksuvia.

Vaikka asenne Japanissa leviäviä laittomia skanneja kohtaan olisi ankarakin, jotkut myös tajuavat, mistä skanlaatiotoiminnassa pohjimmiltaan on kyse. BL-mangaka Okadaya Tetuzoh kertoo kirjeessään Nakama-käännösryhmälle ymmärtävänsä fanikäännösten auttavan mangakan promotoinnissa ruohonjuuritasolla, ja on iloinen siitä että saa lukijoita myös ulkomailla. Hän kuitenkin muistuttaa, että tällainenkin toiminta on silti laitonta ja siksi tuomittavaa. Koska kustannusyhtiö omistaa kustantamiensa teosten tekijänoikeudet, ei kellään, edes sarjan tekijällä itsellään, ole oikeutta levittää niitä missään muodossa ilman kustantamon lupaa.

Kaikista puutteistaan huolimatta Libren yritykset myydä mangaa sähköisessä muodossa tuntuvat olevan askel oikeaan suuntaan, ja yhtiön mallista löytyy myös paljon hyvää. Libre kustantaa ja käännättää mangansa Kindleä varten itse, ilman ulkomaalaisten kustantamoiden tuomia välikäsiä. On myös äärimmäisen fiksu veto tarjota harrastajille palvelua siellä missä he jo ovat, eli netissä, ja tavalla joka on jo ainakin teoriassa tuttu, eli sähköisenä. Myös luku kerrallaan -formaatti on skanlaatioita lukeneille jo valmiiksi tuttu, ja lyhentää kuluttajien odotusaikoja kun kääntäjän ei tarvitse saada valmiiksi koko pokkaria ennen kuin sen voi julkaista. Sähkökirjaformaatti sopii myös erinomaisesti pienemmille yleisöille suunnatun materiaalin julkaisuun, ja näkisin sen tulevaisuudessa järkevänä kanavana esimerkiksi englanniksi käännettyjen BL-ranobejen julkaisuun. Jos Libre siis vielä joskus alkaa julkaista Kindle-kaupassaan omiin mieltymyksiini vähän paremmin sopivaa mangaa kuin nyt, voisin hyvin kuvitella päätyväni maksavaksi asiakkaaksi, etenkin jos systeemi (ja hintataso) kehittyy vielä hieman järkevämmäksi. Kindle-kuvakkeet eivät ehkä näytä tietokoneen ruudulla yhtä hienoilta kuin kirjat hyllyssään, mutta kohtuuhintainen ja helppo tapa tukea lempimangakoitani houkuttelee kyllä.

Tältä näyttää Kindle Macilla

Tietysti on aika mahdoton ajatus, että kustantamo toisi Kindle-kauppaansa kaikkia, tai edes suurinta osaa omistamistaan sarjoista. Käytkö tässä pian niin, että länsimaalaisilta faneilta jää tulevaisuudessa bongaamatta monta hyvää tarinankertojaa ja piirtäjää, kun Libre ei julkaise kaikkia sarjojaan englanniksi eivätkä fanikääntäjät uskalla koskea niihin pitkällä tikullakaan? Tuskin sentään, onneksi. Jo nyt monet ovat alkaneet puhua kaipuustaan niihin aikoihin kun skanlaatiot levisivät lähinnä IRCissä ja muiden hyvin suljettujen kanavien kautta, ja siihen suuntaan monet käännösryhmät tulevat luultavasti pian taas kallistumaan. Oikeustoimien pelko pitää varmasti ihmiset hetken aikaa erossa Librestä, mutta ei ole mitenkään epätodennäköistä, että kunhan ne kuuluisat C & D -kirjeet ovat ehtineet pölyttyä tarpeeksi kauan, joku alkaa taas kääntää ja levittää kustantamon sarjoja. Sähköinen julkaisuformaatti on tietysti myös äärettömän altis laittomalle levittämiselle, ja siinä vaiheessa kun sitä alkaa tapahtua, Libren täytyy vain toivoa että Amazonin systeemi on käyttäjille kätevämpi ja mieluisampi kuin Piratebayn verkkokaupassa vierailu.

Samaan kannattaisi muidenkin mangakustantajien pyrkiä. Itse ainakin toivon, että kustantamot olisivat huomanneet manganlukusivustoissa loistavan markkinaraon, ja alkaisivat itse tuottaa samankaltaisia, helppokäyttöisiä palveluita mangan lukemiseen laillisesti sähköisessä muodossa. Kysyntäähän riittäisi vaikka kuinka: esimerkiksi Onemanga ylsi aikanaan Googlen tekemälle tuhannen suosituimman nettisivuston listalle. Laitonta lataamista ei voi kitkeä kieltämällä sitä, mutta siinä vaiheessa kun laillisen tuotteen käsiinsä saaminen on helpompaa ja laatukin on parempi kuin piraateissa, muuttuu ostaminen äkkiä houkuttelevammaksi kuin warettaminen. Siihen on Librelläkin vielä pitkä matka, mutta ainakin se yrittää tarjota laittomalle lataamiselle edes jotain konkreettista vaihtoehtoa, toisin kuin monet kollegansa.