Posts tagged ‘Asia Watanabe’

01/03/2011

Juhlatuulella

Pahoitteluni kaikille kunnollista päivitystä odottaneille, tällä kertaa on nimittäin luvassa jotain aika poikkeavaa. Tänään tulee kuluneeksi päivälleen kaksi vuotta siitä kun My Thoughts on Yaoi ensi kertaa näki päivänvalon. Normaalisti blogivuosipäivien kunniaksi pitäisi kai puhua jotain kävijämääristä ja hassuista hakusanoista, mutta koska vuosi sitten unohdin koko vuosipäivän olemassaolon, saatte tällä kertaa jotain tuplasti hauskempaa. Samalla päästään sukeltamaan aika syvälle blogin historiaan.

Kiva kuva ei liity mutta on kiva.

Aloin lukea BL-mangaa nelisen vuotta sitten yhtä aktiivisesti kuin nykyään. Koska minulla ei vielä ollut aavistustakaan hyvistä mangakoista tai järkevistä sarjoista, luin käytännössä katsoen kaiken mikä eteen sattui. Tämä johti tietysti moniin aika epäonnisiin kohtaamisiin minun ja käsittämättömän suuren kasan huonoa pornomangaa kanssa. Vaikka olen iloinen että nuo ajat ovat jo pitkälti takanapäin, jäi niistä silti käteen jotain todella merkittävää. Olin nimittäin kerännyt omituisimmat ja naurettavimmat seksikohtaukset omaan kansioonsa, josta ne myöhemmin päätyivät koosteeksi nettipäiväkirjaani, kaverieni iloksi (ja kauhuksi).

Monella tapaa noita koosteita voisi pitää myös tämän blogin henkisinä edeltäjinä, vaikka niiden sisältö olikin aika erilainen kuin täällä. En itse asiassa ole näiden kahden vuoden aikana liittänyt mukaan yhtä ainutta kuvaa miesten välisestä seksistä, vaikka siitä niin kovin ahkerasti kirjoittelenkin. Korjataan asia nyt siis kertaheitolla noiden vanhojen koosteiden hengessä, mukana myös uutta materiaalia. Eli jos äiti/opettaja/pomo kurkkii selän takana, älä missään nimessä jatka lukemista.

VAROITUS: Saattaa aiheuttaa epilepsiaa, närästystä ja impotenssia.

read more »

Mainokset
20/06/2010

Kuukauden hämmennys: Juuaan kalijaa!

Tämä tässä on tölkki japanilaista Asahi Super Dry -olutta. Mutta mitä ihmeen tekemistä sillä on poikarakkauden, tai tämän blogin, kanssa? No vaikkapa sitä, että en ole bongannut yhtäkään toista yksittäistä esinettä tai tuotemerkkiä yhtä usein BL-mangaa lukiessani.

Saattaa kuulostaa hassulta, mutta täytyy kuitenkin muistaa että olut on Japanin ehdottomasti suosituin alkoholijuoma, jonka myynti kattaa jopa kaksi kolmannesta kaikista siellä kulutetuista viinaksista. Japanin alkoholipolitiikka on myös huomattavasti Suomen valtionmonopolia löyhempää, ja kaljaa saa ostettua niin automaateista kuin kaupoista ja kioskeistakin melko vaivattomasti. Asahilla on puolestaan 40 prosentin osuus Japanin olutmarkkinoista, joten ei ole mikään ihme että juuri se on niin näkyvästi esillä myös fiktiossa. Käydäänpä siis hieman läpi, millaisissa tilanteissa BL-sarjojen hahmot nauttivat olutta, ja millaisiin seurauksiin se johtaa. Älkää kokeilko tätä kotona! Tai jos kokeilette, niin omalla vastuulla.

Asia Watanabe – Bullying My Bunny

Aloitetaan Asia Watanaben Candy -kokoelmassa ilmestyneestä oneshotista Bullying My Bunny, jossa seikkaillaan kesäisellä jalkapalloleirillä. Leirin ohjelmaan kuuluu myös kädenvääntökisa, jossa voittajat saavat vetää perseet kuten kuvasta näkyy, ja häviäjän täytyy pukea päälleen vähintäänkin hämmentävä pupuasu. Päähenkilöukeboitsusta ei tietenkään ole vastusta isokokoisemmille pelikavereilleen, mutta onneksi tämän ihastus uskaltaa viimein ottaa ~kontaktia~ kun vaatteet vaihtuvat astetta nolommiksi.

Loppupäätelmä: Tarinassa ei varsinaisesti juoda alkoholia, mutta Watanaben kummalliset juonenkäänteet, hämmentävä anatomia ja jännittävät pornokuvakulmat saattavat saada lukijan toivomaan jotain miestä vahvempaa lasiinsa.

* * * * *

Shungiku Nakamura – Junjou Romantica

Junjou Romanticassa juodaankin Asahin sijasta Usagi-olutta, jonka logo tosin epäilyttävästi muistuttaa Asahin vastaavaa. Misaki myöhästyy viimeisestä junasta koulun festivaalien takia, ja pääsee yöpymään koulutoverinsa Sumin kämpillä, jossa kaksikko päättää myös jatkaa juhlimista alkomahoolin voimin. Misakin viinapää on kuitenkin verrattavissa Johanna Tukiaisen itsesuojeluvaistoon, joten tuloksena on sammuminen keskelle lattiaa. Yaoilandialle poikkeuksellisesti Misaki saa tosin olla ihan rauhassa ilman sen kummempia kopelointiyrityksiä, mitä voinee pitää jonkinlaisena merkkitapauksena.

Loppupäätelmä: Jos olisin hahmo Junjou Romanticassa, saattaisin itsekin tuntea valtavaa vetoa vetää pääni täyteen. Ja usein.

* * * * *

Jaryu Dokuro – Sugar Milk

Olut on yllättävän tärkeässä osassa Jaryu Dokuron vauhdikkaassa Sugar Milkkokoelman nimitarinassa, jossa toisistaan etääntyneet lapsuudenystävät päätyvät yhdessä juomaan ja lopulta sänkyyn. Seuraavana päivänä ovat tunteet varsin sekavat ja morkkis uhkaa, kunnes selviää ettei kumpikaan osapuoli toiminut vahingossa tai vastoin parempaa harkintaansa: pojista heterompi feikkasi olevansa humalassa päästäkseen kaverin housuihin, ja toinen oli valmis ottamaan tilanteesta kaiken irti koska pelkäsi ettei pääsisi ikinä ystävänsä lähelle tämän ollessa selvinpäin. Väärinkäsitysten selvittyä kaikki kääntyy onneksi lopulta parhain päin.

Loppupäätelmä: Yleensä vain 14-vuotiaat pissikset teeskentelevät juoneensa enemmän kuin ovatkaan, mutta sodassa, rakkaudessa ja yaoissa kaikki keinot ovat sallittuja.

* * * * *

Miyamoto Kano – Sleepless

Miyamoto Kanon oneshot Sleepless kertoo vasta aikuisiällä toisiinsa tutustuneista velipuolista, joista nuorempi, kunnollisempi ja homompi Hiroyuki alkaa tuntea hämmentävää vetoa isoveikkaansa kohtaan. Lähinnä pachinkohuijauksessa ja kaljanjuonnissa kunnostautunut Akira ei ehkä kuulosta ihannepoikaystävältä tai edes kovin hyvältä veljeltä, mutta  pikkuhiljaa pari ajautuu yhteen verisiteistä piittaamatta. (Vai ehkä juuri niiden takia?)

Loppupäätelmä: Akiran tyhjäntoimittajuus tulee varsin hyvin ilmi alati tapahtuvasta alkoholin kärkkymisestä, mutta mitään sen ihmeempiä känniseikkailuja tarinassa ei harrasteta. Miyamoton muissakin sarjakuvissa juodaan toki viunaa, mutta tämä pääsi listalle ennen kaikkea tuotemerkkiin zoomailun, ei niinkään laatunsa takia.

* * * * *

Setona Mizushiro – Cornered Mouse Dreams of Cheese

Setona Mizushiron kypsä ja aikuinen Cornered Mouse Dreams of Cheese eroaa aika lailla tavallisesta BL:stä lähes kaikilla osa-alueillaan, paitsi juomien valinnassa. Vastuuta pakoilevan, passiivisen Kyouichin ja tähän yksipuolisesti rakastuvan homomiehen Imagasen suhteessa tapahtuu valtava harppaus, kun Kyouichi osoittaa ensimmäistä kertaa oma-aloitteisuutta seksin – tai ylipäätään minkään Imagasea koskevan – suhteen. Jälkeenpäin kokemusta sulatellaan kylmän oluen äärellä, ja käydään samalla katkeransuloista keskustelua suhteen tulevaisuudesta, joka ei näytä erityisen valoisalta.

Loppupäätelmä: Kylmä olut maistuu kuuman seksin jälkeen, mutta ei poista seksuaalista hämmennystä tai ihmissuhdeongelmia.

* * * * *

Kunieda Saika – 50×50

Kunieda Saikan aidosti viihdyttävä komediasarja 50×50 saa polttoaineensa kahden miehen kännisäädöstä. Itseään täydellisen heteroina pitävät päähenkilöt käyttävät suurimman osan ajastaan naisväen perässä juosten tai vaihtoehtoisesti näiden ulkoisia avuja ihannoiden. Kumpikaan ei taida kuitenkaan olla kovin etevä seurustelun jalossa taidossa, sillä molemmat joutuvat dumpatuiksi vähän väliä. Kaksikko päätyykin kerta toisensa jälkeen suremaan epäonnistumisiaan naisrintamalla kaljatölkin jos toisenkin äärelle, pelehtimään sängyssä keskenään ja aamulla vannomaan että tästähän ei sitten koskaan puhuta. Koomisinta on, että hahmot eivät oikeasti meinaa oppia virheistään sitten millään, vaan toistavat samoja kuvioita uudestaan ja uudestaan. Asahin lisäksi mangassa nautitaan mm. Sapporoa, joka on helppo tunnistaa tähtikuvioisesta tölkistään.

Loppupäätelmä: Itsekiellossa on aina hyvä elää, mutta jonkun pitäisi ehkä muistuttaa näitä miehiä tästä ikiaikaisesta viisaudesta.

* * * * *

Eiköhän siinä ollut alkoholivalistusta hetken jos toisenkin tarpeisiin. Mainittakoon tähän loppuun vielä sen verran, että en itse kuulu oluen ystäviin laisinkaan, vaan suosin ennemminkin makeita höpöhöpösiidereitä ja limuviinoja. Tämän kirjoittamisen jälkeen olisin kyllä valmis maistamaan Asahia ihan vain sen aiheuttamien lulz-reaktioiden takia.

30/10/2009

Kummitusten yö

HalloweenHalloween on yksi omista juhlasuosikeistani, ja koristeluiden ja ruuanlaiton lisäksi asiaan kuuluu tietysti sopivan pelottavan tai muuten vain halloween-aiheisen viihteen kuluttaminen. Myös erilaisten halloween-teemaisten asioiden, kuten blogipostausten, tekeminen lienee siis paikallaan. Mutta näkyykö kuolleiden juhla BL:ssä oikeastaan mitenkään? Halloweenhan on japanilaisille yhtä tuttu ja perinteinen juhla kuin joulu, eli mitään varsinaisia halloween-spesiaaleja ei BL:stä voi juuri bongata. Sopivaan tunnelmaan on kuitenkin mahdollista päästä vaikkapa erilaisista kauhuaiheista kertovilla tarinoilla. Perinteinen japanilainen kauhkuvasto sekoitettuna homoiluun tuntuu olevan liian outo yhdistelmä jopa japanilaisille, mutta länsimaisiin kauhuikoneihin törmääkin sitten jo paljon helpommin. Näistä tietysti yksi hahmotyyppi on suositumpi kuin kaikki muut yhteensä…

Vampyyrit esitetään popkulttuurissa usein niin ruokavaliollisesti kuin seksuaalisestikin poikkeavina, eikä siis liene mikään yllätys, että monet BL-sarjatkin yrittävät hyödyntää tätä kuvastoa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että yhdistelmä Japani + vampyyrit ei ole ikinä onnistunut tuottamaan mitään erityisen laadukasta, joten näilläkin sarjakuvilla on lähinnä kuriositeettiarvoa. Verenimijät ja BL kuitenkin kuuluvat enemmän tai vähemmän oleellisesti yhteen, sillä onhan yksi lajityypin syntyyn vaikuttaneista teoksista, Moto Hagion Poe no Ichizoku, kertomus nuoren pojan ja vampyyrin ystävyydestä. Siitä on kuitenkin tultu melko pitkä matka tänä vuonna ilmestyneeseen, bondagesta ja muusta astetta jännemmästä materiaalista tunnetun Asia Watanaben lyhyen lyhyeen Glow Vampire -nimiseen doujinshiin. Omakustanne on puhdasta ja aivotonta pornoilua alusta loppuun, eikä ota vampyyriteemastaankaan irti yhtikäs mitään, mutta erityisen siitä tekeekin juonen sijasta sen väritys. Alusta loppuun neliväristä mangaa saa normaalisti hakea kissojen ja koirien kanssa, vaikka on tietysti hieman kyseenalaista, tuovatko herkät pastellisävyt sarjakuvaan oikeasti mitään lisäarvoa. Hieman juonekkaampaa ja synkempää menoa on puolestaan Hiroki Kusumoton kaksiosaisessa sarjassa Vampire’s Portrait, jossa mystistä elämää viettävä leukapartainen vampyyri Sein palkkaa katutaiteilija Loun ikuistamaan kasvonsa maalaukseen. Mikä olikaan mystisen vampyyrin suhde Loun isoisään, ja kuka Seinin vaki-imu Adam oikein on miehiään? Sekavassa tarinassa on luvassa myös mm. pianonsoittoa ja ristiinnaulintaa, mutta ainakin se ottaa kaiken mahdollisen irti vampyyrien hirviömäisestä puolesta ikuisen kaunispoikailun sijaan.

Glow Vampire Vampire's Portrait
Kimaltavia vampyyrejä vs. Leukaparta

Suurin osa homovampyyreistä liikkuu kuitenkin paljon jokapäiväisemmissä ympyröissä, ja hyvänä esimerkkinä tästä toimii Yozakura Sakyoun Blood Honey. Tarinan verenimijät ovat aikojen saatossa menettäneet lähestulkoon kaikki erikoiskykynsä, mutta mieltymys punaisten ruumiinnesteiden nauttimiseen on säilynyt ennallaan. Yksi tällaisista vampyyreistä, Akabane, onkin päätynyt töihin todelliseen seisovaan pöytään eli verenluovutusklinikalle. Eräänä päivänä klinikalle pamahtaa Mayuzumi, jolla on lähestulkoon pakonomainen tarve luovuttaa vertaan, vieläpä huomattavasti useammin kuin suositukset sallivat. Loput osaatte varmaan arvatakin. Manga on enimmäkseen tasoa ihan kiva, mutta onnistuu silti olemaan tarpeeksi viihdyttävä jäädäkseen mieleen.

Melkoisen erilainen tapaus tunnelmaltaan ja tyyliltään puolestaan on Inoue Nawon Sute neko no ie eli hylätyn kissan talo. Vampyyri Ed ottaa kadulta löytämänsä lapsen hoteisiinsa, ja pian Phil-niminen poika kiintyy pelastajaansa, joka ei kuitenkaan osaa vastata Philin tunteisiin kuin kiukuttelulla. Seuraa itsetutkiskelua, mustasukkaisuutta ja angstia ennen kuin pari todella saa toisensa vasta vuosien päästä Philin kasvettua nuoreksi mieheksi. Sarjakuva sijoittuu hahmojen vaatetuksesta päätellen jonnekin 1800-luvulle, ja on visuaalisesti todellinen napakymppi vahvoine kontrasteineen ja hauskoine yksityiskohtineen. Pienieleisen tarinan suurin puute on sen vampyyriteema, joka kaikesta huolimatta tuntuu lähinnä päälleliimatulta lisämausteelta. Ilmeisesti ihan kaikkea ei kerralla voi saada.

Blood Honey Sute Neko
Söpöilyä vs Dramatiikkaa

Erityisesti länsimaisen vampyyrihomoerotiikan ystäviä kiinnostanee lisäksi Shinohara Udoun piirtämä manga-adaptaatio Anne Ricen Veren vangeista. Vuonna 1994 ilmestynyt manga on luultavasti tehty elokuvan suosion siivittämänä, ja se seuraileekin enemmän filmin kuin kirjan juonta. Piirrosjälki on juuri niin ysäriä kuin odottaa sopii, mutta ainakaan sarjakuva ei kärsi elokuvan roolitusongelmista. Mikä parasta, Antonio Banderaksen rumaa peruukkia ei tässä versiossa tarvitse nähdä edes piirrettynä!

Länkkäriviihteestä puhuttaessa maininnan ansaitsee tässä yhteydessä myös Harold Sipen ja Hector Casanovan loistavasti halloweeniin sopiva sarjakuva Screamland. Hollywoodiin sijoittuvassa tarinassa vanhat kauhuhahmot ovat jo parhaat päivänsä nähneitä näyttelijöitä lukuisine ongelmineen: susimies on lihava alkkis, muumio maanpaossa ja naistenmiehenä tunnettu Dracula on todellisuudessa varsin syvällä arkussa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Siinä sivussa irvaillaan viihdeteollisuudelle, fanikulttuurille ja kaikelle siitä väliltä. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen tapaus.

Veren vangit ilman Tomppaa Screamland: Dracula on gay
Homovampyyreitä 1800- ja 2000-luvuilta

Mutta eiköhän siinä ollut riittävästi vampyyreitä vähäksi aikaa. Missäs ne ihmissudet, kummitukset ja muut ilmestykset luuhaavat? Valitettavasti aika pitkälti kiven alla, vaikka ei toivoa aivan täysin kannata heittää. Lähinnä FAKEn tekjänä tunnettu Sanami Maoh on tehnyt kaksiosaisen mangan nimeltä Until the Full Moon, joka keskittyy kahden miehen, toinen vampyyri ja toinen vampyyrin ja ihmissuden jälkeläinen, rakkauselämään. Paha vain että geenit tekevät jälkimmäiselle tepposet, ja tämä muuttuu täysikuun aikaan ihmissuden sijasta naiseksi… Tästä seuraa aivotonta kohellusta ja fantasiaseikkailuja, ei siis mitään järin merkityksellistä tai jännittävää.

Paljon uskottavammin ihmissusiteemaa käsittelee Hokuto Yamagishin Wild Fangs. Tarinan päähenkilö Mao kuuluu sukuun, jonka jäsenillä on kyky muuttua suden kaltaisiksi pedoiksi. Nämä pedot tottelevat vain tietyn isäntäsuvun jäseniä, ja tämän suvun jälkeläiset ovat olleet kateissa jo vuosikymmeniä. Ilman isäntää peto kadottaa kaikki inhimillisyyden rippeensä ja muuttuu säälimättömäksi tappokoneeksi, joten Mao lähtee isoäitinsä kehotuksesta maailmalle etsimään omaa isäntäänsä. Pian tämän tie risteääkin palkkionmetsästäjä Syonin kanssa, joka pääsee varsin nopeasti selville Maon salaisuudesta ja lupaa yllättäen suojella tätä. Maon kyvystä on nimittän saanut vihiä myös useampi pedon voimista kiinnostunut taho, ja jahti voi alkaa. Samalla Maon ja Syonin välille alkaa kehittyä side, jossa on kyse muustakin kuin reisien tutinasta. Onko Mao viimein löytänyt isäntänsä? Tällä mangalla on ehdottomasti muitakin ansioita kuin söpö puhuva kaulaliina, ja se itse asiassa sai minut useampi vuosi takaperin vakuuttumaan siitä, että BL:llä voisi ihan oikeasti olla jotain muutakin annettavaa kuin Gravitation.

Until the Full Moon on yhtä ruma kuin FAKE Wild Fangs
Ei varmaan tarvitse sanoa kumman taiteesta tykkään enemmän

Halloweenin ja BL:n yhteydessä on tietysti pakko mainita erikseen vielä mangaka Naono Bohra, jota voi nimittää todelliseksi kauhukuningattareksi. Äärimmäisen monimuotoisesta yaoituotannostaan tunnettu Bohra on ehtinyt taiteilla pornoa niin vampyyreistä (Home made vampire), ihmissusista (Three wolves mountain), demoneista (Blood hope yms) kuin zombeistakin (Naïve gespenst)! Laatu on sarjakuvissa välillä vähän mitä sattuu, mutta jos näillä ei pääse halloween-tunnelmiin, niin ei sitten vissiin millään. Homozombeista kiinnostuneiden kannattaa tsekata tietysti myös Bruce LaBrucen ohjaama Otto, or Up with dead people.

Kotitekoinen vanpyyri Naïve Gespenst ja paikat hajoo
Vampyyrit ja zombit jännän äärellä

My thoughts on yaoi toivottaa hyvää halloweenia kaikille lukijoilleen!