Posts tagged ‘Nakamura Asumiko’

02/01/2013

2012 – Vuoden parhaat

Joulukalenterin doujinshi-yliannostuksen jälkeen voidaan taas siirtyä normaaliin mangaan. En ole ennen harrastanut tällaisia vuoden lopussa koottavia yhteenvetoja tai top-listoja, vaikka ne ovat aina näin vuodenvaihteessa suosittu pohdinnan aihe. Viime vuonna kirjoittelu jäi kuitenkin sen verran vähiin, että voisin hyvin käydä hieman läpi muutamia suosikkejani viimeisen kahdentoista kuukauden ajalta. Vuosi 2012 oli selvästi digitaalisten mangajulkaisujen kulta-aikaa: vanhat tutut eManga ja JManga kasvattivat valikoimiaan, ja niiden rinnalle nousi Vizin SuBLime. Tämä näkyy myös omissa valinnoissani, joista suuri osa on juuri digitaalisia julkaisuja. Mukana on myös fanikäännöksiä, jotka ovat ainakin enimmäkseen ilmestyneet tämän vuoden puolella.

EMangan parhaat

Rainy Day Love

Satomi Konno – Rainy Day Love

Tämä tarina on mitä parhain pahan mielen karkottamiseen, vaikka näin tammikuisen loskakelin keskellä. Jos joku kysyisi Rainy Day Loven juonesta jotain, en silti varmaan osaisi vastata mitään koherenttia. Mutta kun ihanaa ja söpöä ja tuntemuksia ja hellyyttäviä hahmoja ja täydellisiä seksikohtauksia ja ja ja apua en kestä. Tykästyin mangaan niin paljon, että blogin nykyinen otsikkokuva on otettu yhdeltä sen sivulta, ja ostin Japanista pokkarin ihan paperiversiona, kun se tuli Book Offista käytettynä vastaan. Eikä harmita!

Kine In!

Est em – Kine In!

Tarina kolmesta elokuvafanaattisesta ystävyksestä ja näiden enemmän tai vähemmän yksipuolisista tunteista ja kommunikointikeinojen löytämisestä on monella tapaa taattua est emiä. Siinä tosin toistuu myös mangakan tekemien tarinoiden huonoin puoli, eli se on harmittavan lyhyt. Toisaalta tarinaa voi lukea läpi useampaan kertaan ja löytää siitä uusia puolia ja monenlaista symboliikkaa, joten siinä mielessä se toimii varsin hyvin. EMangasta saa muuten nykyään ostettua myös est emin Ultras-mangaa, eli kaikki vain lukemaan jos ette ole jo sitä tehneet. Itse kirjoittelin Ultrasista tänne jotain jo pari vuotta takaperin, ja se on edelleen yksi suosikeistani kyseisen mangakan töistä.

JMangan parhaat

callefeliz_12

Est em – Apartments of Calle Feliz (Happy End Apartment)

Lisää est emiä! Paras julkaisuvuosi ikinä! Tämä manga on kiehtova tarina tarinan sisällä: kirjailija kirjoittaa omassa kerrostalossaan elävistä asukkaista, ja fiktio ja hahmojen todelliset elämät sekoittuvat. Pienet kertomukset ovat kiehtovia, ja jokainen varmasti löytää niistä oman suosikkinsa. Itse ihastuin eniteen tarinaan naiseksi pukeutuvan Evanin ja kuuron Josen romanssista. Vaikka kaikki lyhyet tarinat eivät teemoiltaan nappaisikaan, kehyskertomus on silti mukaansatempaava ja onnistuu sitomaan mangan kokonaisuudeksi.

My Darling Kitten Hair

Kumota Haruko – My Darling Kitten Hair (Itoshi no nekokke)

Pakko myöntää, että kaikista est em-julkaisuista huolimatta My Darling Kitten Hair oli varmaan eniten minussa tänä vuonna innostusta herättänyt mangakäännös. Sarjassa seurataan maaseudulta Tokioon muuttavan Kein ja tämän lapsuudenystävän/poikaystävän Miin päivittäisiä seikkailuja. Vaikka tarina toimiikin lähinnä slice of life -periaatteella, on hahmonkehitys toteutettu hienosti, ja suuret teemat säilyvät hyvin mukana. Mangan ensimmäisessä osassa hahmojen suhde rakennetaan käytännössä alusta alkaen, vaikka he ovat seurustelleet jo pidempään. Toinen osa keskittyy enemmän pariskunnan fyysisiin tarpeisiin ja toisiinsa tutustumiseen seksuaalisessa mielessä. Kumota Harukon pehmeä ja persoonallinen piirrostyyli tekee sarjan yleisilmeestä hauskan ja leikkisän, vaikka se sivuaa välistä myös hieman vakavampia aiheita. Kyseessä on siis ehdottomasti tutustumisen arvoinen sarja, etenkin jos haluaa viettää samojen hahmojen seurassa pidemmänkin aikaa.

SuBLimen parhaat

Oku-san

Noboru Takatsuki – Oku-san’s Daily Fantasies

Olin vuoden alussa melko pettynyt SuBLimen julkaisu-uutisiin, koska aikataulu näytti todella löysältä ja mangoista vain muutama tuntui millään tapaa kiinnostavalta. Aluksi lähinnä naureskelin päätökselle kustantaa tämä Noboru Takatsukin komediasarja, mutta lopulta päädyin enemmän tai vähemmän kännissä ja läpällä ostamaan sen. Kyseessä on siis tarina unelmointiin taipuvaisesta Okusta, joka on ihastunut erään paketinkuljetusfirman työntekijään, ja tilailee netistä mahdollisimman paljon turhaa roinaa vain jotta pääsisi näkemään päiväuniensa kohdetta useammin. Okulla on lemmikkinään suloinen kääpiösiili ja naapurinaan seksikauppaa pitävä, hieman erikoinen kaveri. Kun tähän lisätään vielä päälle Okun jatkuvat, suhteellisen erikoiset fantasiat ihastuksensa kohteesta, saadaan kasaan kaikki logiikan ja järjen rajat ylittävä hölmöily. Omalla tavallaan sympaattinen manga onnistuu naurattamaan kyseenalaisella huumorillaan kerta toisensa jälkeen, ja päihittää minusta siksi monet asiallisemmat – ja tylsemmät – tarinat.

The Bed of My Dear King

Kusama Sakae – The Bed of My Dear King

SuBLimen vakavampaa osastoa edustaa sitten tämä Kusama Sakaen lyhyitä tarinoita esittelevä kokoelma. Ainut huono puoli tässäkin mangassa on, että tarinat ovat niin kovin lyhyitä. Toisaalta monet niistä tuntuvat lyhyydestään huolimatta täysipainoisilta ja monipuolisilta niin tarinaltaan kuin tunnetasolla. Oma suosikkini tarinoista on Flowers, jossa pelataan katoavaisuuden, kuoleman ja väliaikaisuuden teemoilla. Myös kokoelman nimitarina syrjäseudulla elävästä kuvanveistäjästä ja tämän luokse saapuvasta korjausmiehestä on hauskaa seurattavaa.

Paras paperijulkaisu

sasa_12

Koshino – Samejima-kun and Sasahara-kun

Tämä manga oli ehdottomasti yksi kesäni valopilkuista. Kahden konbinissa osa-aikatöitä tekevän koulupojan slice of life -henkisesti etenevä romanssi on hauskaa ja koskettavaa seurattavaa, kun pojat tulevat vähiten sinuiksi tunteidensa ja tarpeidensa kanssa. Suhteenkehityksen lisäksi mangan parasta antia ovat poikien hapuilevasti etenevät seksikokeilut, joihin mangakan niinikään hieman haparoiva piirrostyyli sopii täydellisesti.

Parhaat fanikäännökset

ringo_12

Hideyoshico – Ringo ni hachimitsu ja Kare no barairo no jinsei

Molemmissa mangoissa seurataan Natsukin ja Komanon tarinaa, jonka pitäisi vetää pahempikin kivisydän herkäksi. Ringossa tunnelma on kesäinen ja nostalginen, kun hahmot nauttivat rannalla olosta ja pakenevat suojaisiin paikkoihin, joissa olla piilossa muiden katseilta. Lisäksi selviää, miten alunperin hetero Komano kiinnostui Natsukista, ja sai tämän jallitettua keksimällä curry-kerhon ja kutsumalla Natsukin jäseneksi. Jatko-osassa Natsukin epävarmuus kummittelee nurkissa, kun tämä ei halua olla mikään välivaihe Komanon elämässä, eikä ymmärrä mitä tämä hänessä edes näkee. Näin realistista epävarmuuksien kuvaamista toivoisi näkevän ihmissuhdemangassa useamminkin.

Sora to Hara

Nakamura Asumiko – Sora to Hara

Doukyusei/Sotsugyouseisarjasta tuttu musiikinopettaja Harasen on tämän sarjan pääosassa epäonnisten rakkausseikkailujensa kanssa. En itse arvostanut hahmoa kovinkaan paljon kun tämä oli pelkässä sivuroolissa, mutta Sora to Hara onnistuu näyttämään Harasenin sympaattisempana ja ymmärrettävämpänä. Tämän suhde nuoreen ja hurmaavaan Soranoon syntyy luonnollisesti ja pakottamatta: vaikka lukijat tietävät heti, että hahmot päätyvät yhteen, hahmoille itselleen se ei ole suinkaan itsestäänselvää. Soranon ja Harasenin suuri ikäero ja muut suhteen ongelmakohdat otetaan myös huomioon edes jollain tapaa, kun sivuhahmojen kautta nähdään liuta erilaisia esimerkkejä opettajan ja oppilaan välisen suhteen sudenkuopista. Sora to Hara ei välttämättä nouse henkilökohtaisella mangalistallani yhtä korkealle kuin Doukyusei, mutta loistava manga se on joka tapauksessa.

Kasa no shita, futari

Junko – Kasa no shita, futari

Söpöistä ja iloisista tarinoistaan paremmin tunnettu Junko yllättää lukijansa tällä yksipuolista rakkautta ja onnettomien ihmissuhteiden loukkuun jäämistä käsittelevällä mangalla. Kukaan hahmoista ei ole puhdas pulmunen, ja he ovat valmiita turvautumaan likaisiinkin temppuihin saadakseen mitä haluavat, vaikka sen saaminen ei lopulta tekisi heitä yhtään sen onnellisemmiksi. Toivottomasti alkava tarina iskee lukijasta riippuen joko suoraan sydämeen tai tuntuu vähän turhankin melodramaattiselta, mutta itse ainakin nautin sen tarjoamasta tunteiden vuoristoradasta täysillä.

Mitkä mangat olivat omia suosikkejanne viime vuodelta? Entä odotatteko jotain tulevan vuoden julkaisua erityisesti?

Mainokset
19/03/2011

Kuukauden hämmennys: Tavarataivas

Kuten otsikosta ehkä voi päätellä, tässä kirjoituksessa puhutaan oheistuotteista. Ei liene kovin yllättävää, että miespuolisten otakujen lisäksi vähintään yhtä kovia kuluttajia ovat myös naispuoliset fanit. Niinpä monista tyttöjen keskuudessa suosituista bishounen-sarjoista onkin tehtailtu ämpärikaupalla kaiken maailman pyyhkeitä, kylpyjulisteita ja puhuvia herätyskelloja. Vaikka varsinaisista BL-sarjoista tuotetaan fanikrääsää huomattavasti vähemmän, ei fujoshienkaan silti tarvitse jäädä nuolemaan näppejään. Itse en ole kiinnostunut tällaisten fanituotteiden keräämisestä, mutta niiden selaaminen silloin tällöin on yllättävän viihdyttävää. Esittelen tässä nyt joitakin omituisimmista ja hauskimmista bongaamistani tavaroista.

Yksi suurimmista – ja kekseliäimmistä – oheiskrääsän tuottajista näyttäisi olevan Nitro+CHiRAL. Togainu no chi-animen siivittämänä saatavilla on niin palapelejä kuin kylpypyyhkeitäkin. Erikoisimpiin näkemiini oheistuotteisiin kuuluvat kuitenkin ehdottomasti yllä nähtävät Togainu-kalsarit ja nitroplussan BL-peleille omistetut nimikkoviinit. Kyllä näiden kanssa kelpaisi vetää kalsarikännit!

Nitroplussan laajaa tavaravalikoimaa edustaa myös Aroma of Blood -parfyymisetti, jossa on omat tuoksut Akiralle ja Shikille. Ai Hasakawan Love Control on niin ikään saanut oman hajuvetensä.

Love Control-fanit voivat paitsi tuoksua lempisarjaltaan, myös ripustaa seinälleen teemaan sopivan kellon. Onnekkaimmat Togainu-fanit puolestaan pääsivät viime kesänä maistelemaan Comiket-tapahtumaa varten tehtyä jäätelöä, jonka etiketissä komeili kesäisissä tunnelmissa oleva Akira. Tapahtumasta oli saatavilla myös pullovettä samalla kuvituksella! Itseäni on muuten aina hieman hämmentänyt se söpöchibi-oheistuotteiden määrä joka nitroplussan peleistä on tehty, sillä pelit itsessään ovat kuitenkin kohtalaisen synkkää materiaalia.

Varoitus: nämä silmälasit eivät todellisuudessa paranna suorituskykyäsi

Osaavat sitä toki muutkin pelitalot kuin Nitro+CHiRAL. Spray on julkaissut monia BL-pelejä, ja Kichiku Megane on yksi sen suosituimmista visual noveleista. Sarjan idea on varsin yksinkertainen: taikakakkulat päähänsä laittamalla salaryman-päähenkilö muuttuukin yllättäen semeksi, ja vastaavasti ilman laseja päätyy jälleen uken rooliin. Pelin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi fanitytöt saivat mahdollisuuden ostaa samanlaiset lasit kuin pelissä nähdään, ilman vahvuuksia tosin. Jostain syystä lasien tuoteselosteessa on myös muistettu mainita, ettei niillä todellisuudessa ole mitään vaikutusta käyttäjänsä ”kykyihin”. Enpä olisi muuten arvannut!

Joko sinä olet halannut tyynyäsi tänään?

Kun nörteille suunnatuista fanituotteista on kyse, päädytään aina ennemmin tai myöhemmin myös sinne pimeälle puolelle, eli halityynyihin. Housuttomuus näyttää olevan trendinä näissä Togainun Akiraa ja Finderin Takabaa esittävissä tyynynpäällisissä. Kiva vissiin jos tuollaisista tykkää, itselleni kaikki halityynyt kuitenkin tuovat ikuisesti mieleen vain tämän.

Pakko toki myöntää, etten minäkään täysin immuuni materialistisille houkutuksille ole. Yllä nähtävät Doukyusei-kansion ja muistivihot ottaisin kokoelmiini enemmän kuin mielelläni, samoin kuin tuon Kaze to ki no uta -aiheisen nenäliinan (tai mikä rätti se sitten onkaan). Eipä minulla tuollaisiin kuitenkaan taitaisi olla varaa, sen verran autuaasti ”rahat pois faneilta”-mentaliteettia kaikkien oheistuotteiden hinnoittelussa on käytetty.

Entä mitenkäs lukijat, onko teillä lisää esimerkkejä hassusta tai himoittavasta fanikrääsästä?

12/12/2010

12. joulukuuta

Tervetuloa My Thoughts on Yaoin joulukalenteriin! Lisätietoa kalenterista voit lukea täältä.

12. BL-manga jota ei ole lisensoitu, mutta jonka pitäisi olla

Tietysti aika moni täällä esittelemistäni mangoista ansaitsisi tulla lisensoiduksi, mutta yritän nyt olla vähän vähemmän ympäripyöreä. Koska en siltikään osaa valita vain yhtä, vastaan että mitä tahansa Nakamura Asumikolta.

Olin aiempien harvojen lukukokemusten perusteella vähän nihkeänä mangakan tarinoiden suhteen, mutta Doukyusein jälkeen olen lukenut hänen tuotantoaan aivan uusin silmin ja ihastunut Nakamuran taiteen lisäksi täysillä myös hänen kerrontatyyliinsä. On oikeastaan aika hämmentää huomata miten tämä osaa luoda niin monenlaisia tarinoita, yllättävän synkistä ja vinoutuneista (Copernicus Breath, Double Mints) aina ihanan söpöihin ja viattomiin (Doukyusei, Non-non) ja kepeän hauskoihin (Anata no tame nara doko made mo). Vaikka Nakamuran tyyli erottuu selkeästi BL-valtavirrasta, on hänellä mielestäni paljon tarjottavaa sekä perus-BL:n ystäville että jotain vähän erikoisempaa etsiville.

Näin monipuolinen mangaka ansaitsisi siis ehdottomasti tulla tunnetummaksi myös länsimaissa. Nakamuran taide on toinen tärkeä syy sille, miksi häneltä voisi minun puolestani julkaista oikeastaan ihan mitä tahansa. Vaikka tarina ei jostain syystä kovin ihmeellinen olisikaan, niin jäljelle jäävät aina kuvat joita voi tuijotella loputtomiin. Oikeasti hyvännäköiset julkaisut tuntuvat olevan jenkkikustantajilla aika vähissä, joten vaihtelu virkistäisi silläkin saralla.

Avainsanat:
01/12/2010

1. joulukuuta

Tervetuloa My Thoughts on Yaoin joulukalenteriin! Lisätietoa kalenterista voit lukea täältä.

1. Mitä mangaa et ostaisi (mutta toivoisit ehkä silti joululahjaksi)?

Asettelin kysymyksen näin taktisesti alkuun, jotta tutut ja tuntemattomat lahjoittajat ehtivät vielä hankkia minulle jouluksi jotain kivaa. Nojoo, vitsailut sikseen, laajensin vastauksen koskemaan vähän muutakin kuin pelkkää mangaa. Tällainen lista siitä lopulta muodostui:


Starfighter Chapter 1
Minulla on Starfighteriin edelleen jonkinlainen viha-rakkaussuhde, jonka rakkauspuolta ei yhtään helpota se että nettisarjakuvan ensimmäinen luku on julkaistu kauniina värillisenä omakustanteena. Mukana olisi myös ekstrapornoisia ekstrakuvia! Kyllähän tuo kivalta hyllyssä näyttäisi, mutta postikuluineen läpyskän hinta on jo sen verran suolainen, että olen jo vuoden ajan arponut ostaako vai eikö ostaa. Saa nähdä jos vaikka tänä vuonna joululahjarahoista riittäisi tämänkin, krhm, taiteellisen tuotoksen tukemiseen.


Crown Royale
Lisää amerikkalaisia BL-omakustanteita! Crown Royale on useamman taitelijan töistä koostuva, humoristisesti ja BL-tvistillä uudelleenkerrottujen satujen kokoelma. Kannet ovat nätit ja teema kiinnostava, mutta sisällön laadusta minulla ei ole juurikaan tietoa, mikä on ehkä suurin syy sille etten ole tätä ehkä ihan heti hankkimassa. Silti vähän kiinnostaisi. Tai vähän enemmänkin.

 


Moe Danshi Gatari 1 & 2
Moe Danshi Gatarit ovat eräänlaisia antologioita, joissa erilaiset enemmän tai vähemmän tunnetut BL-mangakat kertovat kuvin ja sanoin omasta lempi-moestaan. Ensimmäisen kansikuva on Nakamura Asumikon käsialaa, ja toisen on puolestaan taiteillut Kumota Haruko. Kummassakin kirjassa on mukana noin 50 BL-mangakaa, joista kullekin on varattu yksi aukeama: toinen sivu kuvitukselle ja toinen sivu esseelle. Mukana on paljon tuttuja nimiä ja hienoja värillisiä kuvituksia. Tärkeän osan kirjoista kuitenkin muodostavat mangakoiden kirjoittamat esseet, joista en japanintaidottomana saisi irti mitään, ja siksi kirjojen hankinta tuntuisi vähän turhalta. Silti, ne kivat kuvat houkuttelisivat aika lailla…

29/11/2010

My Thoughts on Yaoi esittää: Joulukalenteri 2010

Aika harva asia joulussa on yhtä hauskaa kuin sen odotus. Niinpä olen päättänyt tehdä omasta, ja toivottavasti edes muutaman muunkin joulunodotuksesta hieman hauskempaa pistämällä blogiini pystyyn BL-aiheisen joulukalenterin. Aika paljon olen ideasta velkaa Aranalle, jonka viimevuotinen Disney-joulukalenteri tuotti runsaasti iloa ja inspiraatiota. Halusin myös tarjota lukijoilleni jotain vähän erilaista, kun en normaalisti ole ehkä se kaikkein aktiivisin kirjoittelija.

Olen muokannut tämän joulukalenterin netissä kiertävän 35 days of BL -memen pohjalta. Jokaiselle päivälle on siis varattu yksi BL-aiheinen kysymys, johon vastaan omien kokemuksieni ja mieltymyksieni mukaan. Olen jo etukäteen innoissani siitä, että pääsen esittelemään paljon enemmän mangoja ja mangakoita kuin normaalitahdilla blogissani ehtisin. Luvassa on siis paljon lukuvinkkejä, kivoja kuvia ja uusien ja vanhojen suosikkien hehkutusta, pientä avautumista myöskään unohtamatta.

Lukijat ovat myös tervetulleita vastaamaan kulloiseenkin päivän kysymykseen, sekä tietysti kommentoimaan omia valintojani. Ensimmäinen luukku aukeaa keskiviikkona, joten olkaa silloin valmiina.

* * *

Selaamisen helpottamiseksi olen linkittänyt kaikki luukut kysymyksineen alle.

1. luukku – Mitä mangaa et ostaisi (mutta toivoisit ehkä silti joululahjaksi)?
2. luukku – Suosikkiparisi jostain muusta kuin BL-sarjasta
3. luukku – Ylikäytetty juonikuvio, josta et oikein välittäisi BL-sarjoissa
4. luukku – Ylikäytetty juonikuvio, josta pidät BL-sarjoissa
5. luukku – BL-manga jota suosittelisit kaikille
6. luukku – BL-manga jota haluaisit lukea lisää
7. luukku – BL-manga joka saisi jo loppua
8. luukku – BL-manga joka sai olosi lämpimäksi ja söpöksi
9. luukku – BL-manga joka sai sinut itkemään
10. luukku – BL-manga, joka oli todella outo
11. luukku – BL-manga, josta häpeät tunnustaa pitäväsi
12. luukku – BL-manga jota ei ole lisensoitu, mutta jonka pitäisi olla
13. luukku – BL-manga josta et pitäny, vaikka taide oli hienoa
14. luukku – BL-manga josta pidit, vaikka et tykännytkään taiteesta
15. luukku – BL-manga josta aluksi pidit, mutta johon lopulta petyit
16. luukku – BL-manga josta et aluksi pitänyt
17. luukku – BL-manga jonka pitäisi olla tunnetumpi
18. luukku – BL-mangaka jonka pitäisi olla tunnetumpi
19. luukku – Mangaka jonka pitäisi piirtää BL-mangaa
20. luukku – BL-mangaka josta et pysty pitämään vaikka kuinka yrittäisit
21. luukku – Kaksi BL-mangakaa joiden haluaisit nähdä tekevän yhteistyötä
22. luukku – Paras lukemasi BL-manga oneshot
23. luukku – Suosikkisi lukemistasi BL-mangoista
24. luukku – Suosikki-BL-mangakasi

Kuvitus: Nakamura Asumiko, Lähde: Moe Danshi Gatari 1

Avainsanat:
08/11/2010

Like a sparkling soda pop

Nakamura Asumikon taiteilema manga Doukyusei (Luokkatoverit) on juuri niin ilahduttavan suloinen ja raikas kuin yllä näkyvät kansikuvat antavat olettaakin. Persoonallinen Nakamura on sarjakuvataitelijana ja kuvittajana aivan omaa luokkaansa, mutta vaikka olen ihaillut tämän taidetta jo pidempään mm. Gothic&Lolita Biblen sivuilta, eivät hänen tekemänsä sarjakuvat kuitenkaan olleet minulle rakkautta aivan ensi silmäyksellä. Olen kyllä yrittänyt lukea joitain Nakamuran mangoja (Non-non, Double Mints) monesti aikaisemminkin, mutta tarinoissa on lähes aina ollut jotain häiritsevän sekavaa ja hahmot ovat jääneet valitettavan etäisiksi. Onneksi Nakamuran taide on niin upeaa, että palaan tämän mangojen pariin aina säännöllisin väliajoin, ihan vain testatakseni josko nyt jo tärppäisi.

Doukyusein kanssa sitten lopulta kolahti, ja lujaa, vaikka tarinan alkuasetelma ei ehkä yksinään kuulosta erityisen mullistavalta tai erikoiselta. Musikaalinen Kusakabe huomaa luokan koulufestivaalia varten pitämissä lauluharjoituksissa, että hiljainen hikipinko Sajou vain liikuttelee huuliaan musiikin tahtiin. Kusakabe tarjoutuu auttamaan tätä laulun ja nuottien oppimisessa, ja kun pojat tutustuvat pikkuhiljaa paremmin toisiinsa, tajuaa hän pian ihastuneensa Sajouun. Samalla herää kuitenkin epäilys siitä, että Sajou olisi harjoitellut laulun eteen niin kovasti vain tehdäkseen vaikutuksen koulun homoon musiikinopettajaan. Lopulta Sajou kuitenkin tyrmää luulot vääriksi ja tunnustaa harjoitelleensa ahkerasti vain viettääkseen enemmän aikaa Kusakaben kanssa. Tällaisissa merkeissä alkaa sitten poikien yhteinen taival.

 

Doukyusei seuraa Kusakaben ja Soujin edesottamuksia pääasiassa slice of life -henkisesti, tapaus sieltä ja toinen täältä. Tapahtumien välillä ehtii siis myös kulua aikaa, ja näin ollen hahmonkehityskin tuntuu luontevalta. Kaikissa luvuissa on mukana jonkinlainen konflikti, josta poikien on selvittävä voidakseen pysyä yhdessä. Alkavalle suhteelle tyypilliset pulmat ovat läsnä katkeransuloisina ja samaistuttavina, ja kummankin on taisteltava tunteidensa kanssa kun epävarmuus, mustasukkaisuus ja kommunikaatio-ongelmat kasaantuvat mustiksi pilviksi horisonttiin. Sajou ihmettelee, mitä Kusakaben kaltainen suosittu poika näkee hänenlaisessaan yksinäisessä nörtissä, ja Kusakabelle aiheuttavat päänvaivaa Sajoun kunnianhimoiset tulevaisuudensuunnitelmat.  Loppupeleissä yhteinen sävel kuitenkin aina löytyy, sillä vaikka toinen osapuolista onkin monimutkainen pälli ja toinen vähän yksinkertaisempi pälli, he ovat silti pällejä molemmat.

Kusakabe on parivaljakosta toiminnallisempi ja rennompi, ja sopii oikein mukavasti joukkoon poikakoulussa, jossa lähestulkoon ainoa läpäisykriteeri on oman nimen kirjoittaminen oikein. Hänellä on paljon kavereita, eikä bändissä soittaminen varsinaisesti tee hallaa suosiolle koulun ulkopuolellakaan. Sajou puolestaan on hiljainen ja vetäytyvä, työskentelee kovasti koulun eteen ettei tuottaisi pettymystä vanhemmilleen, ja on päätynyt itselleen liian huonoon kouluun vain huonon onnensa vuoksi. Parin temperamenttierot tulevat jyrkimmin esiin ongelmatilanteissa: Sajou sulkeutuu helposti ja pakenee tilanteista, tehden omat (usein negatiiviset) johtopäätöksensä asioista, siinä missä Kusakabe ottaa mieluummin härkää sarvista ja puhuu ahdistuksensa aiheista herkemmin, mutta sortuu samalla helposti syyttelyyn ja kylmyyteen. Tietysti Kusakabe on avoimempi ja spontaanimpi myös hellyydenosoitustensa suhteen, kun taas ujoa Sajouta on vähän hitaampi saada syttymään. Ristiriitatilanteissakin tämä menettää malttinsa vasta paineen alla, ja samalla tavalla vie aikaa, ennen kuin Sajou on valmis minkäänlaiseen aloitteellisuuteen romantiikan rintamalla. Juuri siksi on erityisen liikuttavaa, että mangan loppupuolella se on nimenomaan aina Sajou joka pussaa Kusakabea, eikä toisin päin.

Manga on muutenkin täynnä ihania yksityiskohtia, sekä tarinallisia että kuvallisia. Kusakaben repun hihnat roikkuvat miten sattuu, siinä missä Sajou kantaa laukkuaan molemmat hihnat siististi olalla. Koulupukujen paidat pullistuvat tuulessa ja ylikasvaneet hiukset hulmuavat tavalla joka tuo mieleen art nouveaun klassikkojulisteet. Nakamuran piirrokset välittävät hahmojen tunteita yhtä vahvasti, elleivät vahvemmin kuin teksti, ja hahmot onnistuvat samaan aikaan olemaan sekä ilmeikkäitä että herkkiä. Sama toistuu tavallaan tarinankerronnassa, kun näennäisen pienistäkin tapauksista nousevat tunteet ovat suuria ja mutkikkaita. Kerronnassa on joskus mukana vähän erikoisempaakin kikkailua, kun yhdessä luvussa toistuvat lainaukset keisari Tenjin runosta numero yksi, jonka viimeisiä säkeitä voi tulkita tarinassa aika konkreettisestikin. Kusakaben hiha kastuu kun tämä suojaa sateenvarjollaan Sajouta, ja Sajoun käsi on myöhemmin märkä, kun tämä pyyhkii hikeä panikoivan Kusakaben poskelta. Sarjasta löytyy myös ehkä söpöin vertauskuva ikinä, kun Sajou rinnastaa heidän suhteensa keltaiseen nauhaan, jolla nämä joskus sitoivat ranteensa yhteen. Ei haittaa vaikka nauha välillä katkeaisikin, sillä sen voi kuitenkin aina solmia takaisin yhteen. Vaikka solmu on vähän erilainen, nauhan väri pysyy kuitenkin samana. Vertaus on samalla sekä yksinkertainen että äärimmäisen osuva, ja minua aina ilahduttaa löytää viihteestäni tällaisia oivalluksia jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa sen jälkeen kun itse tarina on jo loppu.

Kaikesta hienoudestaan huolimatta Doukyuseistakin löytyy kuitenkin muutama särö, jotka tuntuvat muuten toimivassa tarinassa pieniltä mutta valitettavilta kauneusvirheiltä. Näkyvin näistä on koulun musiikinopettaja Hara-sensei (jota Kusakabe haukkuu Seku-Haraksi), jonka yksipuolisia tunteita Sajouta kohtaan käsitellään kokonaisen luvun verran. Hahmo jää mielestäni hieman liian irralliseksi, ja tuntuu muuten raikkaassa tarinassa lähinnä tunkkaiselta BL-kliseeltä. Vaikka hahmo himoilee Sajoun perään, ei tämä kuitenkaan ole varsinainen uhka poikien suhteelle, ja pidän ratkaisua varsin onnistuneena. Hara-sensein ei kuitenkaan tarvitse jäädä kuin nalli kalliolle uikuttamaan rakkautensa perään, sillä hahmo sai myöhemmin oman mangansa (Sora to Hana), jossa tämä löytää uuden rakkaudenkohteen vähän yllättävällä tavalla. Myös Doukyusei on saanut jatkoa peräti kahden pokkarin verran, mutta niitä ei ole kukaan ehtinyt vielä edes fanikääntää englanniksi.

Kaiken kaikkiaan Doukyusei on onnistunut kokonaisuus, joka pääsi heti ensilukemalta lempisarjojeni listan kärkeen. Erityisen vaikuttavan mangasta tekee se, että sitä lukiessa ei todellakaan voisi arvata kyseessä olevan Nakamuran ensimmäisen BL-mangan. Tekijä itse on sanonut, ettei välittänyt sarjaa piirtäessään mahdollisista kliseistä lainkaan, vaan halusi rehellisesti pysytellä perusasioissa piittaamatta siitä toistaako genren tropeita kaavamaisesti vai ei. Ratkaisu osoittautui toimivaksi, sillä vaikka asetelma on monista tarinoista ennestään tuttu, tuntuu sarjakuva kliseisen sijaan raikkaalta ja omaperäiseltä. Useat mukana olevat elementit poikakoulusta luokkatovereiden välille heräävään rakkauteen ja oppilastaan himoitsevaan opettajaan ovat ehkä käytettyjä ja kuluneita. Ne on kuitenkin yhdistelty toimivaksi sekoitukseksi tavalla, joka saa jäisimmänkin sydämen sulamaan. Tai jos ei saa, ei sinulla ehkä ole sydäntä ollenkaan!

Avainsanat:
30/10/2010

Hyvää Halloweenia!

Kirjoittelin vuosi sitten kauhu- yms. aiheisista BL-sarjoista sen verran kattavasti, että tälle vuodelle ei tainnut jäädä enää mitään. Sen sijaan tarjoilen teille muutaman suosikki BL-mangakani aiheeseen sopivan kuvituksen.

Kuvitus: Nakamura Asumiko, Lähde: Gothic & Lolita Bible

 

Kuvitus: est em, Lähde: est emin blogi

My Thoughts on Yaoi toivottelee hauskaa Halloweenia kaikille lukijoilleen!

Avainsanat: ,