Posts tagged ‘Se-Young Kim’

01/03/2009

Paholaisen lapsimorsian

Se-Young Kim: Devil's BrideSain viimein luettua lahjaksi saamani Devil’s Briden ensimmäisen suomenkielisen osan, joten tuntuu luontevalta aloittaa kunnollisten postausten kirjoittaminen siitä. Kyseessä on siis korealaisen Se-Young Kimin kirjoittama ja piirtämä BL-manhwa, jonka PMG julkaisi suomeksi vuoden 2008 lopussa. Sarja on pitkätukkaisine nättipoikineen ja yliluonnollisine elementteineen lähinnä yhdentekevän oloinen, enkä tuskin olisi siihen tarttunutkaan, ellei kyseessä olisi tavallaan merkkiteos: ensimmäinen suomeksi käännetty BL-sarjakuva ikinä. Muita kuin kuriositeettiarvoja Paholaisen morsmaikulla ikävä kyllä on kovin vähänlaisesti. Sinänsä kuitenkin huvittavaa, että pikkuruinen nevahööd-manhwa kiri pitkään spekuloitujen ja tunnettujen japanilaissarjojen edelle.

BL:n suomentamista ja siihen liittyviä dilemmojahan pohdiskeltiin hartaasti jo viimevuotisen Animeconin myötähäpeää aiheuttaneessa yaoipaneelissa. Tällöin suurin osa panelisteista oli sitä mieltä että 1) BL:n suomentaminen on huono idea, ei se vaan toimi suomeksi ja 2) ei sitä kukaan tule julkaisemaan, tuskin sille riittää yleisöäkään. Kakkosväitteen kumoamiseen olisi riittänyt pelkkä vilkaisu täpötäyteen ohjelmasaliin, eivätkä ykkösenkään perustelut päätä huimanneet vaikka paneelin järjestäjät olivat sen tueksi jopa kääntäneet muutaman sivun jonkin BL-mangan lääpintäkohtauksesta ja huvittivat yleisöä ääninäyttelemällä sen antaumuksellisesti eläytyen. Tarkoituksena tällä oli ilmeisesti demonstroida, kuinka typeriltä semehuokailut ja ukevinkunat suomeksi käännettyinä kuulostaisivat. Muuten kiva, mutta voin taata ettei englannin tai japaninkaan kieli tee ”onko sinulla ase taskussasi” -letkautuksista yhtään sen syvällisempiä tai vähemmän koomisia. Devil’s Bridenkin pahimmat käännökseen liittyvät ongelmat löytyvät nimenomaan sen laadusta (tai oikeammin sen puutteesta), eivät itse kielestä.

Sarjakuvan ensimmäisen osan juoni on varsin yksinkertainen – tuhoamiseen ja pahuuteen kyllästynyt, nimettömäksi jäävä paholainen haluaa tuntea ja elää kuten ihmiset, ja tavoitteensa saavuttamiseksi ostaa lähikylästä itselleen morsiamen, joka lähemmällä tarkastelulla ”yllättäen” osoittautuu nuoreksi pojaksi.

jailbait
Sakkolihaa minun jaajossani? Todennäköisempää kuin luulet!

Oikeasti yllättävää on, ettei tästä kuitenkaan seuraa yhtään shotanhuuruista rakkauskohtausta, vaan Ley-niminen poika ehtii kuolla ennen aikojaan yrittäessään osoittaa kiintymystään demonia kohtaan. Tämä päättää kuitenkin käyttää maagisia paholaisenvoimiaan tuodakseen Leyn takaisin elävien kirjoihin, minkä jälkeen siirrytäänkin seuraamaan hyväksikäytetyn sokean prinssin kohtaloa. Nuori prinssi on valmis jopa myymään sielunsa paholaiselle saadakseen nähdä rakastetun palvelijansa vielä kerran, mikä tietysti sopii Leylle uusia silmiä havittelevalle demonille paremmin kuin hyvin. Ja jatkoa seuraa ensi numerossa!

Cliffhangerin heittäminen siihen mistä varsinainen tarina vasta alkaa ei ole kikkana huonoimmasta päästä mitä tulee myynninedistämiseen ja jännityksen ylläpitämiseen, mutta ilmeisesti edes Tokyopop ei ole edelleenkään julkaissut sarjakuvalle jatkoa, joten suomeksikaan sitä tuskin tullaan ihan heti näkemään. Tarinankuljetus ei kyllä muutenkaan ole Kimin vahvimpia osaamisalueita, ja välillä kohtauksia piti syynätä useampaan kertaan jotta tapahtumista saisi selvää. Hulmuavat hiukset ja koreat vaatteet on piirretty yksityiskohtaisesti, mutta hahmojen ilmeet pysyvät samoina ruudusta ja sivusta toiseen, ja toisinaan henkilöt tuntuvat keskustelevan lähinnä ajatuksen voimalla – jos puhekuplista edes saa selvitettyä, kuka milloinkin on äänessä. Myös puhekuplien sisällössä olisi rutkasti parantamisen varaa, sillä ilmeisesti suoraan englannista tehty käännös vilisee anglismeja, huonoa suomea ja epäloogisuuksia, jotka syövät tarinalta tunnelmaa. Sääli sinänsä, sillä oikeanlainen fiilistely olisi voinut tarinan teemat huomioonottaen pelastaa paljonkin.

mitä hel-
Manhwan dialogi kuulostaa paikoin huonosta fanficistä revityltä.

Myöskään sarjan myyntivaltti eli poikarakkauden kuvaaminen ei tässä tapauksessa tuo juuri lisäpisteitä – toimintaa kaipaavat pettynevät sen vähäisyyteen ja viitteellisyyteen, kun taas itse olisin peräänkuuluttanut vähän vähemmän päälleliimatun oloista menoa. Kohtaukset ovat kuitenkin hyvin linjassa sarjakuvan yleisen valjuuden kanssa. Kaikenkaikkiaan kyseessä on niin yhdentekevä teos, ettei edes hukatun potentiaalin perään jaksa pahemmin itkeä. Voi myös olla melko varma, ettei ensimmäisestä suomenkielisestä BL:stä puhuttaessa Devil’s Bridea tule jatkossa muistamaan juuri kukaan, etenkään kun jo tässä kuussa päästään ”nauttimaan” PMG:n suomeksi julkaisemasta Gravitationista.

Mainokset
Avainsanat: