Posts tagged ‘Setona Mizushiro’

10/09/2011

Painajaiskoulun opetukset

Tiedättehän sen tunteen, kun joku sarja imaisee mukaansa ja sitä on pakko maratoonata viikon päivät putkeen, tai lukea yömyöhään kunnes kirja putoaa kädestä? Nyt pääsi taas käymään juuri niin, tällä kertaa After School Nightmare -nimisen mangasarjan kanssa. Mizushiro Setonalla on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, mutta painajaiskoulun myötä huomasin tykästyneeni häneen, tai siis ainakin hänen töihinsä, vielä entistä enemmän. Viimeistään nyt sain vakuuden siitä, että myös hänen ei-BL-sarjansa ovat oikeasti tutustumsen arvoisia. Eli joo, ASN ei ole BL:ää vaan hämmentävää psykologista shoujoa. Manga kuitenkin herätti minussa sen verran TUNTEMUKSIA että kirjoitan siitä tänne nyt joka tapauksessa.

Törmäsin sarjaan itse asiassa ensi kerran jo useampia vuosia takaperin eräässä BL-yhteisössä, josta latasin muutaman ensimmäisen osan skannit. En kuitenkaan päässyt sarjassa koskaan niitä edemmäs, ennen kuin nyt. Tavallaan ei ole vaikea nähdä miksi manga oli eksynyt BL-tarinoiden sekaan, sillä se on ilmestynyt samassa Princess-lehdessä kuin esimerkiksi Higuri Youn Cantarella ja Moto Hagion A,A’, ja sisältää etenkin alussa aika paljon homoteemojen kanssa flirttailua. Seksuaalisuuden sijaan ASN keskittyy kuitenkin pohtimaan enemmän sukupuoleen, ja vielä laajemmin identiteettiin liittyviä teemoja ja kysymyksiä.

read more »

Mainokset
Avainsanat:
23/12/2010

23. joulukuuta

Tervetuloa My Thoughts on Yaoin joulukalenteriin! Lisätietoa kalenterista voit lukea täältä.

23. Suosikkisi lukemistasi BL-mangoista

Vaikka olen normaalisti huono tekemään tällaisia valintoja tai laittamaan asioita paremmuusjärjestykseen, valehtelisin jos väittäisin että olisin voinut antaa tähän vastaukseksi mitään muuta. Kun luin Setona Mizushiron mangan The Cornered Mouse Dreams of Cheese ja sen jatko-osan The Carp on the Chopping Block Jumps Twice ensimmäistä kertaa, olin varma siitä etten ehkä enää koskaan tule lukemaan toista yhtä vaikuttavaa mangaa. Enkä tosiaan ole vieläkään lukenut.

Sarjan viehätystä on vähän vaikea saada selitetyksi ilman että alkaa kuulostaa täysin höyrypäältä. Se on nimittäin käytännössä täydet 400 sivua pelkkää kahden ihmisen avautumista parisuhteestaan, itsestään ja ennen kaikkea toistensa huonoista puolista. Lisäksi Imagase ja Kyouichi kohtelevat koko tarinan ajan toisiaan ja muita ympärillään olevia ihmisiä niin tylysti, etten ihmettelisi vaikka he jonkun mielestä tuntuisivat pelkästään moraalisesti ja emotionaalisesti läpimädiltä kusipäiltä.

Itse jäin kuitenkin koukkuun juuri siihen tapaan jolla manga sukeltaa päähenkilöidensä motiiveihin ja vikoihin. Vaikka hahmot ovat monessa suhteessa täysiä idiootteja, he ovat juuri sen takia myös äärettömän samaistuttavia, ja heidän kanssakäymisensä onnistuu sekä naurattamaan ääneen että saamaan itkun partaaalle. Imagase on täydellisesti tunteidensa vietävissä ja vakaa kuin tuuliviiri, kun taas Kyouichillä on vaikeuksia selvittää edes itselleen, saati sitten muulle maailmalle, mitä todellisuudessa tuntee. Vaikka hahmojen suhdetta vaikeuttaa se että Kyouichi on hetero ja Imagase homo, ainoa asia joka todellisuudessa estää sitä toimimasta ovat he itse. Joskus asiat voi ymmärtää tärkeiksi vasta sitten, kun ne on jo menettänyt.

Kumpikaan hahmoista ei kasva tarinan kuluessa välttämättä kovin paljon paremmaksi ihmiseksi, mutta heissä tapahtuu silti silminnähtäviä muutoksia. Kaikkein tärkeintä on, että he oppivat lopulta ymmärtämään toisiaan niin, etteivät toista samoja virheitä yhä uudestaan ja uudestaan. Tarinan teemat tuntuvat samalla kertaa sekä kipeän henkilökohtaisilta että lohduttavan universaaleilta, kuten Mizushiro itsekin jälkipuheessaan toteaa. Kaikkia ne kuitenkaan tuskin puhuttelevat yhtä vahvasti kuin minua, enkä siksi uskalla suositella mangaa kaikille täysin varauksetta. Itselleni kyseessä on kuitenkin yksi tärkeimmistä koskaan lukemistani teoksista.

Avainsanat:
14/12/2010

14. joulukuuta

Tervetuloa My Thoughts on Yaoin joulukalenteriin! Lisätietoa kalenterista voit lukea täältä.

(Huomasin muuten statseista, että kalenterin sisältö on saanut kommenttia muillakin nettisivuilla. o: Kyllä tänne blogiin saa myös tulla kommentoimaan, mielelläni juttelisin BL-hommista aina enemmänkin.)

14. BL-manga josta pidit, vaikka et tykännytkään taiteesta

Jos Gravitationin varhainen taide saisi lapsia Banana Fishin juonen ja hahmojen kanssa, tuloksena olisi Setona Mizushiron 1999nen 7 no Tsuki Shanghai (”Heinäkuu 1999 Shanghaissa”). En tiedä olisinko koskaan löytänyt sarjaa tai kiinnittänyt siihen mitään huomiota, ellei Arana olisi valinnut sitä esiteltäväksi Desuconin BL-luennolle. Hyvä että valitsi, sillä köykäisen ja haparoivan ysärityylisen taiteen takaa paljastuu intensiivinen ja taidokkaasti rakennettu tarina.

”Romeo ja Julia kiinalaisilla homogangstereilla” kuvaa mielestäni edelleen mangan asetelmaa varsin osuvasti. Shanghain alamaailmaa pitää hallussaan kaksi jengiä, joiden välit ovat kiristymässä. Dawu ja Xiaoxue ovat vastakkaisten jengien jäseniä, mutta kun he kohtaavat ensi kertaa Qixi-juhlan aikaan, he eivät vielä tiedä sitä. Miehet tuntevat alusta alkaen outoa vetoa toisiinsa, mutta kun he seuraavan kerran tapaavat, on molemmille ehtinyt jo käydä selväksi että he ovat toistensa vihollisia. Tästä piittaamatta he jatkavat tapailua salaisessa paikassa, johon vain heillä kahdella on avain.

Aluksi Dawu ja Xiaoxue eivät puhu toisilleen melkein sanaakaan, sillä pelkkä asioiden ääneen sanominen voisi rikkoa heidän hauraan suhteensa. Ja mitäpä puhuttavaa heillä edes olisi, sillä kumpikin on uskollinen omalle jengilleen eikä aio kertoa afääreistään viholliselle – vaikka kuinka jakaisi sänkynsä tämän kanssa. Samalla molemmat tietävät että joutuvat luultavasti ennemmin tai myöhemmin tappamaan toisensa, eikä tästä suhteesta voi muutenkaan koskaan tulla mitään. Mikään ei kuitenkaan voi estää heitä rakastumasta toisiinsa samalla kun asiat heidän ympärillään alkavat levitä käsiin peruuttamattomasti.

Porukkaa lakoaa molemmin puolin, eikä aina ole lainkaan varmaa, kuka ampui ja ketä ja miksi. Xiaoxuen lapsuudenystävä Yichun on valmis tekemään mitä tahansa tätä suojellakseen, eikä jälki ole kaunista. Mikä on tärkeintä, uskollisuus omaa jengiä, ystävää vai rakasta kohtaan? Vaikka monet hahmot näyttävät toimivan oman ryhmänsä nimissä, heidän lojaliteettinsa perustuu aivan muihin asioihin. Eikä Dawu suinkaan ole ainoa, joka käy tapailemassa vihollista salaa.

Jos minulla olisi tapana pureskella kynsiäni, ne olisivat varmaan riekaileina mangan viimeisten lukujen jälkeen. Tarinan rytmitys pysyy kasassa loppuun saakka, eikä lukijalle anneta juurikaan aikaa hengähtää ennen kirjaimellisesti räjähtävää loppuratkaisua. Poikkeuksen muodostavat Dawun ja Xiaoxuen harvat rauhalliset hetket, jotka muuttuvat loppua kohden yhä katkeransuloisemmiksi. Kaiken tappamisen keskellä he voivat vain haaveilla siitä, että jonain päivänä voisivat kävellä yhdessä auringonpaisteessa. Joskus yksinkertaiset unelmat ovat niitä kaikkein saavuttamattomampia.

Vaikka Setona Mizushiro ei vuonna 1996 vielä osannut oikein piirtää, hän osasi kyllä kertoa tarinoita ja tehdä hyvää sarjakuvaa. Puutteelliset piirtotaidot tekevät tarinasta silti paikoittain hankalaa seurattavaa, kun tietyt hahmot muistuttavat toisiaan vähän liikaa niin kasvoiltaan kuin hiuksiltaankin. Tämä on kuitenkin ainut negatiivinen asia, jonka voin 1999 Shanghaista sanoa. Ja vaikka taide on aika karua, silläkin on hetkensä ja se sopii tarinaan yllättävän hyvin.

Avainsanat:
11/07/2010

Lopettamisen vaikeudesta

Osittain yleisön pyynnöstä, ja osittain koska keskellä yötä kirjoitettu päiväkirjateksti ei näyttänytkään seuraavana päivänä niin nololta ja kökösti muotoillulta kuin luulin.

Sain menneellä viikolla vihdoin ja viimein luettua loppuun Akimi Yoshidan 19-osaisen mangan nimeltä Banana Fish. Mangasta löytyisi kirjoitettavaa vaikka kuinka monen blogipostauksen verran, mutta aloitetaan nurinkurisesti tällä kertaa lopusta. Sarjan lopetus nimittäin jätti minuun sen verran syvän vaikutuksen, että pyörin sängyssä hereillä varmaan viiteen asti aamulla pohtien syntyjä syviä. Viimeiset pari päivää olen yrittänyt vähän jäsennellä ajatuksiani asian tiimoilta ja googlen avustuksella löysin myös pari aiheeseen liittyvää blogikirjoitusta, ja oli ihan mielenkiintoista ja katarttistakin lukea muiden ajatuksia ja tulkintoja aiheesta. Muiden tulkinnat ovat kuitenkin aina muiden tulkintoja, ja samalla kun mietiskelin omaani, tuli pohdittua tarinoiden lopetuksia ja onnellisia ja onnettomia loppuja vähän yleisemminkin. Samaa aihetta käsittelee myös Bubukuutissa ilmestynyt kirjoitus Bad end, suosittelen lukemaan.

Teksti on poikkeuksellisesti lue lisää -linkin takana piilossa, koska siinä on spoilereita ihan ns. vitusti. Tai ainakin näistä sarjoista/kirjoista/elokuvista: Banana Fish, Bartimaeus, Harry Potter, Saga of Darren Shan, Death Note, Romeo ja Julia, Titanic, 1999nen shichi no gatsu Shanghai, muinaiset kreikkalaiset, Twilight, Cornered Mouse Dreams of Cheese/Carp on the Chopping Block Jumps Twice, 500 Days of Summer

read more »

20/06/2010

Kuukauden hämmennys: Juuaan kalijaa!

Tämä tässä on tölkki japanilaista Asahi Super Dry -olutta. Mutta mitä ihmeen tekemistä sillä on poikarakkauden, tai tämän blogin, kanssa? No vaikkapa sitä, että en ole bongannut yhtäkään toista yksittäistä esinettä tai tuotemerkkiä yhtä usein BL-mangaa lukiessani.

Saattaa kuulostaa hassulta, mutta täytyy kuitenkin muistaa että olut on Japanin ehdottomasti suosituin alkoholijuoma, jonka myynti kattaa jopa kaksi kolmannesta kaikista siellä kulutetuista viinaksista. Japanin alkoholipolitiikka on myös huomattavasti Suomen valtionmonopolia löyhempää, ja kaljaa saa ostettua niin automaateista kuin kaupoista ja kioskeistakin melko vaivattomasti. Asahilla on puolestaan 40 prosentin osuus Japanin olutmarkkinoista, joten ei ole mikään ihme että juuri se on niin näkyvästi esillä myös fiktiossa. Käydäänpä siis hieman läpi, millaisissa tilanteissa BL-sarjojen hahmot nauttivat olutta, ja millaisiin seurauksiin se johtaa. Älkää kokeilko tätä kotona! Tai jos kokeilette, niin omalla vastuulla.

Asia Watanabe – Bullying My Bunny

Aloitetaan Asia Watanaben Candy -kokoelmassa ilmestyneestä oneshotista Bullying My Bunny, jossa seikkaillaan kesäisellä jalkapalloleirillä. Leirin ohjelmaan kuuluu myös kädenvääntökisa, jossa voittajat saavat vetää perseet kuten kuvasta näkyy, ja häviäjän täytyy pukea päälleen vähintäänkin hämmentävä pupuasu. Päähenkilöukeboitsusta ei tietenkään ole vastusta isokokoisemmille pelikavereilleen, mutta onneksi tämän ihastus uskaltaa viimein ottaa ~kontaktia~ kun vaatteet vaihtuvat astetta nolommiksi.

Loppupäätelmä: Tarinassa ei varsinaisesti juoda alkoholia, mutta Watanaben kummalliset juonenkäänteet, hämmentävä anatomia ja jännittävät pornokuvakulmat saattavat saada lukijan toivomaan jotain miestä vahvempaa lasiinsa.

* * * * *

Shungiku Nakamura – Junjou Romantica

Junjou Romanticassa juodaankin Asahin sijasta Usagi-olutta, jonka logo tosin epäilyttävästi muistuttaa Asahin vastaavaa. Misaki myöhästyy viimeisestä junasta koulun festivaalien takia, ja pääsee yöpymään koulutoverinsa Sumin kämpillä, jossa kaksikko päättää myös jatkaa juhlimista alkomahoolin voimin. Misakin viinapää on kuitenkin verrattavissa Johanna Tukiaisen itsesuojeluvaistoon, joten tuloksena on sammuminen keskelle lattiaa. Yaoilandialle poikkeuksellisesti Misaki saa tosin olla ihan rauhassa ilman sen kummempia kopelointiyrityksiä, mitä voinee pitää jonkinlaisena merkkitapauksena.

Loppupäätelmä: Jos olisin hahmo Junjou Romanticassa, saattaisin itsekin tuntea valtavaa vetoa vetää pääni täyteen. Ja usein.

* * * * *

Jaryu Dokuro – Sugar Milk

Olut on yllättävän tärkeässä osassa Jaryu Dokuron vauhdikkaassa Sugar Milkkokoelman nimitarinassa, jossa toisistaan etääntyneet lapsuudenystävät päätyvät yhdessä juomaan ja lopulta sänkyyn. Seuraavana päivänä ovat tunteet varsin sekavat ja morkkis uhkaa, kunnes selviää ettei kumpikaan osapuoli toiminut vahingossa tai vastoin parempaa harkintaansa: pojista heterompi feikkasi olevansa humalassa päästäkseen kaverin housuihin, ja toinen oli valmis ottamaan tilanteesta kaiken irti koska pelkäsi ettei pääsisi ikinä ystävänsä lähelle tämän ollessa selvinpäin. Väärinkäsitysten selvittyä kaikki kääntyy onneksi lopulta parhain päin.

Loppupäätelmä: Yleensä vain 14-vuotiaat pissikset teeskentelevät juoneensa enemmän kuin ovatkaan, mutta sodassa, rakkaudessa ja yaoissa kaikki keinot ovat sallittuja.

* * * * *

Miyamoto Kano – Sleepless

Miyamoto Kanon oneshot Sleepless kertoo vasta aikuisiällä toisiinsa tutustuneista velipuolista, joista nuorempi, kunnollisempi ja homompi Hiroyuki alkaa tuntea hämmentävää vetoa isoveikkaansa kohtaan. Lähinnä pachinkohuijauksessa ja kaljanjuonnissa kunnostautunut Akira ei ehkä kuulosta ihannepoikaystävältä tai edes kovin hyvältä veljeltä, mutta  pikkuhiljaa pari ajautuu yhteen verisiteistä piittaamatta. (Vai ehkä juuri niiden takia?)

Loppupäätelmä: Akiran tyhjäntoimittajuus tulee varsin hyvin ilmi alati tapahtuvasta alkoholin kärkkymisestä, mutta mitään sen ihmeempiä känniseikkailuja tarinassa ei harrasteta. Miyamoton muissakin sarjakuvissa juodaan toki viunaa, mutta tämä pääsi listalle ennen kaikkea tuotemerkkiin zoomailun, ei niinkään laatunsa takia.

* * * * *

Setona Mizushiro – Cornered Mouse Dreams of Cheese

Setona Mizushiron kypsä ja aikuinen Cornered Mouse Dreams of Cheese eroaa aika lailla tavallisesta BL:stä lähes kaikilla osa-alueillaan, paitsi juomien valinnassa. Vastuuta pakoilevan, passiivisen Kyouichin ja tähän yksipuolisesti rakastuvan homomiehen Imagasen suhteessa tapahtuu valtava harppaus, kun Kyouichi osoittaa ensimmäistä kertaa oma-aloitteisuutta seksin – tai ylipäätään minkään Imagasea koskevan – suhteen. Jälkeenpäin kokemusta sulatellaan kylmän oluen äärellä, ja käydään samalla katkeransuloista keskustelua suhteen tulevaisuudesta, joka ei näytä erityisen valoisalta.

Loppupäätelmä: Kylmä olut maistuu kuuman seksin jälkeen, mutta ei poista seksuaalista hämmennystä tai ihmissuhdeongelmia.

* * * * *

Kunieda Saika – 50×50

Kunieda Saikan aidosti viihdyttävä komediasarja 50×50 saa polttoaineensa kahden miehen kännisäädöstä. Itseään täydellisen heteroina pitävät päähenkilöt käyttävät suurimman osan ajastaan naisväen perässä juosten tai vaihtoehtoisesti näiden ulkoisia avuja ihannoiden. Kumpikaan ei taida kuitenkaan olla kovin etevä seurustelun jalossa taidossa, sillä molemmat joutuvat dumpatuiksi vähän väliä. Kaksikko päätyykin kerta toisensa jälkeen suremaan epäonnistumisiaan naisrintamalla kaljatölkin jos toisenkin äärelle, pelehtimään sängyssä keskenään ja aamulla vannomaan että tästähän ei sitten koskaan puhuta. Koomisinta on, että hahmot eivät oikeasti meinaa oppia virheistään sitten millään, vaan toistavat samoja kuvioita uudestaan ja uudestaan. Asahin lisäksi mangassa nautitaan mm. Sapporoa, joka on helppo tunnistaa tähtikuvioisesta tölkistään.

Loppupäätelmä: Itsekiellossa on aina hyvä elää, mutta jonkun pitäisi ehkä muistuttaa näitä miehiä tästä ikiaikaisesta viisaudesta.

* * * * *

Eiköhän siinä ollut alkoholivalistusta hetken jos toisenkin tarpeisiin. Mainittakoon tähän loppuun vielä sen verran, että en itse kuulu oluen ystäviin laisinkaan, vaan suosin ennemminkin makeita höpöhöpösiidereitä ja limuviinoja. Tämän kirjoittamisen jälkeen olisin kyllä valmis maistamaan Asahia ihan vain sen aiheuttamien lulz-reaktioiden takia.