Enkelimysteerioita

Soul Kiss Murder Mysteries

Tällä kertaa hieman spontaanimpi ja monella tapaa vähän erikoinen postaus, jotta pääsisin takaisin kirjoitusrutiiniin kiinni. Onnistuin nimittäin hiljattain löytämään skanlaation kestosuosikkini Homerun Kenin kirjoittamasta ja piirtämästä mangasta Soul Kiss. Lyhyt, vain yhden pokkarin mittainen sarja vaikuttaa aluksi lähinnä yliluonnollisia elementtejä sisältävältä rakkauskertomukselta, mutta muuttuukin ennen puoltaväliään taivaassa tapahtuvaksi enkelidraamaksi. Hämärissä olosuhteissa tapahtuneet enkelinmurhat toivat mieleeni sarjakuvaveteraanin ja fantasiakirjailija Neil Gaimanin kirjoittaman novellin Murder Mysteries, joka käsittelee samankaltaista aihetta, vaikkakin tyystin erilaiselta kantilta. Tämä antoi minulle suorastaan pakottavan tarpeen tutustua Gaimanin kirjoittamaan tarinaan uudemman kerran, ja mikäpä olisi ollut vertailun kannalta parempi tapa kuin tehdä tuttavuutta novellin pohjalta P. Craig Russellin piirtämään sarjakuvaan. Kontrasti kahden kertomuksen välillä osoittautuikin yllättävän kiinnostavaksi.

Enkelirakkautta Russellin tyyliin

Hetkonen, miten näitä kahta edes voi, tai kannattaa, verrata täällä keskenään? Soul Kiss on puhdas BL-genren edustaja aina kiintiöseksikohtaustaan myöten, mutta Murhamysteerien relevanttius blogin aihepiirin huomioonottaen saattaa vaikuttaa ensivilkaisulta vähintäänkin kyseenalaiselta. Länsimaalaisten genresarjakuvantekijöiden luomuksista onkin aimo harppaus naisvaltaiseen BL:n maailmaan, mutta olen kuitenkin sen verran naurettava homohaukka että olen kiinnostunut homoseksuaalisuuden kuvaamisesta viihteessä kautta rantain. Vaikka Murhamysteerien enkelit sukupuolettomia ovatkin, puhunee ohessa oleva kuva puolestaan varsin hyvin. Lisäksi Russell on ensimmäisiä avoimesti homoksi tunnustautuneita mainstream-sarjakuvien tekijöitä, ja tältä pohjalta katsottuna Mysteerien kuvasto saa kokonaan uusia ulottuvuuksia.

Itse novelli/sarjakuva onkin sitten ”tarina tarinan sisällä” -rakenteeltaan tyypillistä Gaimania. Kehyskertomuksessa taivaasta lähtenyt, vanhan miehen hahmossa esiintyvä arkkienkeli Raguel kertoo nykypäivän Los Angelesissa tarinaa aikojen alussa tapahtuneesta ensimmäisestä veriteosta ja siihen traagisesti nivoutuvasta, ensimmäisestä rakkaussuhteesta. Carasel-nimisen enkelin murhaan liittyvät arvoitukset selviävät yksi kerrallaan, ja lopulta Raguelille käy kivuliaan selväksi, että hänen ratkaisemansa rikos ja kaikki siihen vaikuttaneet tekijät ovat ainoastaan pelinappuloita osana suurempaa suunnitelmaa, jota tämä ei kuitenkaan kykene ymmärtämään.

Yi ja AlSoul Kiss puolestaan liikkuu taivaallisesta miljööstään huolimatta astetta maallisemmissa sfääreissä. Kun kuolevaisten sieluja taivaaseen toimittava arkkienkeli Al vahingossa estää perheensä kanssa onnettomuuteen joutuvan Sakutaroun menehtymisen, päättää tämä hoitaa Sakutaroun pois elävien kirjoista itse, ja laskeutuu maan päälle ihmismuodossa. Jostain syystä Al kuitenkin tuntee outoa vetoa poikaan, ja päätyy tappamisen sijaan huolehtimaan vanhempiaan surevasta Sakutarousta, jolle tyhjästä ilmestynyt Al muodostuu lähestulkoon ainoaksi syyksi elää. Kun enkeli paljastaa olevansa osasyyllinen pojan kurjaan kohtaloon ja antaa tälle hyvitykseksi luvan tehdä itselleen mitä tahansa mikä helpottaisi tämän tuskaa, ei lukijoille liene epäselvää minkätyyppistä toimintaa on luvassa. Kaikki seksiin liittyvä on tietysti enkeleiltä tiukasti kielletty, mutta jostain syystä Al ei pidä helvettiin joutumista lainkaan huonona vaihtoehtona. Alia silmällä pitänyt arkkienkeli Yi saa erikoisen parin kiinni itse teossa ja toimittaa nämä taivaallisen oikeuden eteen, missä Al onkin suorastaan epäilyttävän innokas ottamaan syyn tapahtuneesta omille niskoilleen. Kuka on salaperäinen Wann jonka takia Al on valmis menemään vaikka helvettiin, ja mitä tekemistä kaksitoista vuotta sitten tapahtuneella serafien joukkomurhalla on tämän kanssa? Tarinan kuluessa myös selviää, että Sakutarou näyttelee tässä kaikessa paljon suurempaa osaa kuin kukaan olisi osannut arvata.

Raguel ja SaraquaelPohjimmiltaan Soul Kiss on täysverinen rakkauskertomus parillisine sormuksineen ja uudestisyntymisineen, siinä missä Murder Mysteriesiä voisi verrata lähinnä kovaksikeitettyyn dekkariin. Myös kerronnaltaan sarjakuvat ovat varsin erilaisia – Ken on ripotellut pitkin tarinaa juonenkulkua tehostavia visuaalisia vihjeitä ja antaa välillä kuvien kertoa tarinaa, siinä missä Russell on kunnioittanut lähdeteosta ja pitänyt sarjakuvansa varsin sanaisana, kertojanääniä myöten. Ratkaisu on monella tapaa onnistunut, sillä kuvat ja teksti sopivat saumattomasti yhteen, ja vaikka suurin osa novellin tekstistä on sisällytetty mukaan sellaisenaan, missään vaiheessa ei tunnu siltä että kyseessä olisi ”pelkkä” sanoja tukeva kuvitus, vaan itsenäisesti toimiva sovitus tarinasta.

Al ja MikaelMolemmilla sarjakuvilla on tietysti vankka pohja mytologiassa, mutta sitä, kuten muitakin yhtäläisiä aineksia, on hyödynnetty varsin eri tavoin. Kristillinen tarusto enkeleineen ja kuolemansynteineen on mistä vinkkelistä tahansa katsottuna äärimmäisen mielenkiintoinen ja tarjoaa loputtomasti ammennettavaa tarinanaiheiksi, mutta kristinusko ja manga on yleisesti ottaen yhdistelmä, joka aiheuttaa allekirjoittaneessa enemmän headdeskausta kuin hihkuntaa. Harvoin nimittäin näkee japanilaisen tekijän käyttävän edes murto-osaa aihepiirin antamasta potentiaalista; enkelit ja demonit tuntuvat useimmiten olevan lähinnä itseisarvo jolla tarinasta tehdään coolimpi, sen sijaan että käytettäisiin alkuperäisen mytologian tarjoamia aineksia hyväksi kerronnassa tai luotaisiin tarina niiden pohjalta. Länsimaisilla kirjoittajilla on tietysti yleensä lähtökohtaisesti japanilaisia kollegoitaan enemmän tietoa, tuntemusta ja ylipäätään sanottavaa aiheesta, jolloin lopputuloskin on yleensä ajatuksella tehty ja oikeasti kiinnostava. Näin on käynyt myös Soul Kissin ja Murder Mysteriesin kanssa – siinä missä enkelit ja kuvat taivaasta ja helvetistä toimivat Soul Kississä lähinnä kehyksenä sinänsä koskettavalle rakkauskertomukselle, on Murhamysteereissä kaikki muu kehystä kristillisen mytologian uudelleentulkinnalle.

Lucifer ja Raguel

Molemmat sarjakuvat ovat joka tapauksessa erilaisuudestaan huolimatta tutustumisen arvoisia tapauksia. Enkeleistä ja homoilusta enemmänkin kiinnostuneen kannattaa katsastaa ainakin Neil Gaimanin ja Terry Pratchettin yhteistyössä kirjoittama kirja Good Omens lukuisine fanituotoksineen, sekä paremman puutteessa esimerkiksi Sumomo Yumekan piirtämä Same Cell Organism -antologiasta löytyvä, kahden luvun mittainen Tenshi wo Tsukuru -lyhäri.

Mainokset

4 kommenttia to “Enkelimysteerioita”

  1. Tämä voi kuulostaa vähän kummalliselta, mutta enkelit ja homoilu voivat (oikein tehtynä) olla täydellinen yhdistelmä.

    Milloinkohan tuosta enkeliaiheesta tuli coolia länsimaissa? Pitkään ainoat enkelit olivat tuota ”enkelin kosketus” lässynlää-osastoa, vaikka Raamattu lupaa sotureita isojen aseiden kanssa…

  2. Ihan hyvä kysymys, mutta en ole paneutunut enkeleihin populaarikulttuurissa läheskään niin laajasti kuin vaikka vanpyyreihin, että osaisin sanoa juuta tai jaata. Erilaisia tulkintoja aiheesta on kuitenkin ihan kiintoisaa seurata, suosikkileffani aiheesta on Kevin Smithin ohjaama Dogma.

  3. Russellin tulkinnassa jäi vähän häiritsemään se alleviivattu tapa jolla Zefkiel pidettiin ruudun ulkopuolella heti kun lukijalle paljastui kuka hän oikeastaan on. Siinä mielessä Dogman konstailemattomat jumalankuvaukset olivat paljon kivempia…

    Muutenkin tykkäsin novellin alkuperäisen kuvituksen tyylistä enemmän, etenkin Zefkielin suhteen. Kukakohan ne on tehnyt? Luin novellin aikoinaan Tähtivaeltajasta 4/93, mutta siinä ei mainittu kuvittajan nimeä…

  4. Tsubasa: Noh mielestäni Russellin tulkinta ei tee mitään suuria poikkeuksia alkuperäiseen versioon nähden tuossa(kaan) suhteessa, ja tavallaanhan sen kai oli tarkoituskin säästyä loppuylläriksi asti niille jotka eivät sitä itse keksi… vähän samaan tapaan kuin Dogman koomassa makaava vanhus!

    Tuossa mainitsemassasi Tähtivaeltajassa on Murhamysteerien ohessa Kivi Larmolan tekemät kuvitukset. Murder Mysteries ilmestyi alunperin Angels & Visitations -kokoelmassa, jonka ovat kuvittaneet pitkälti Gaimanin luottopiirtäjät (tarkka lista löytyy < HREF="http://en.wikipedia.org/wiki/Angels_and_Visitations" REL="nofollow">täältä<>), mutta sen enempää en osaa sanoa kun en kyseistä kirjaa itse omista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s