Re: Desucon Frostbite

Frostbite tuli ja meni, kirjoitellaan nyt tuoreeltaan muutamista jutuista jotka jäivät conista päällimmäisenä mieleen.

Ensimmäisenä tietysti keskustelupiiri, kiitos kaikille osallistujille! Pienemmässä ryhmässä oli helpompi jutella, mutta epäonnistuin ehkä hiukan puheenjohtajan roolissa enkä osannut jakaa puheenvuoroja tarpeeksi tasaisesti kaikkien kesken. Myös aika kului ihan tajuttoman nopeasti, joten monenlaisia asioita jäi käsittelemättä. Pahoittelen kovasti jos joku koki jäävänsä ilman suunvuoroa, mutta toivon että saitte keskustelusta edes jotain mielenkiintoista ajateltavaa.

En oikein tiedä onko tällainen ohjelmamuoto lopulta edes kovin toimiva, koska keskustelijoiden määrä pitäisi oikeasti olla jotain 5-6 hengen luokkaa jotta voisi samalla syntyä aitoa keskustelua ja silti pitää jonkun tasapainon siinä ettei kukaan jäisi nurkkaan hiljaa. Myös puheenvuorosysteemiä pitäisi vähän kehittää. Ringissä vuorotellen kunkin mielipiteen läpi käyminen tuntuu ehkä vähän epäorgaaniselta, mutta ainakin sillä tavalla kaikki pääsisivät puhumaan. Perinteinen viittaamalla pyydetty suunvuoro on tietysti yksi toimiva ratkaisu, en vain tiedä tuntuuko se ihmisistä kovin luontevalta tällaisessa tilanteessa. Itselleni jäi muutenkin ehkä vähän epävarmaksi, olisiko hedelmällisempää antaa keskustelun vain rönsyillä niin kauan kuin kuitenkin pysytään aiheessa eli BL:ssä, vai pitäisikö keskustelua ohjata systemaattisemmin eteenpäin.  Kaiken kaikkiaan en ole ihan varma siitä, tarjosiko keskustelupiiri osallistujille tai edes minulle ihan sitä mitä siltä alun perin odotti (vaikka se sujuikin paljon paremmin kuin edellisessä Desuconissa). Voi siis olla että jatkossa en kyseistä ohjelmaa tule pitämään jos en jotain taikaratkaisua sen onnistumiseksi saa kyhättyä. Tietysti kuulisin mielelläni osallistujien (tai osallistumattomien) mietteitä aiheesta, jos tätä joku sellainen henkilö sattuu lukemaan.

Lauantaina pitämäni vaihtoehtomangaluento oli minulle antoisa, ja toivottavasti myös yleisölle. Kiitokset Madulle mielenkiintoisista kysymyksistä ja kommenteista! Taisin tosin jäädä fiilistelemään Nakamura Asumikon ja est emin hienoutta vähän liian pitkäksi aikaa, sillä loppua kohden aika meinasi loppua kesken, vaikka sainkin onneksi kaikki haluamani sarjat esiteltyä. 75-80 minuutin ohjelma-aika tuntui koko conin ajan sekä ohjelmia pitäessä että katsoessa ihan naurettavan lyheltä; ensimmäiset 45 minuuttia sujuvat hujauksessa ja siinä vaiheessa ollaan yleensä päästy vasta alkuun, eli viimeinen puolituntinen menee melkoiseksi pikajuoksuksi. Kehitysehdotukseni tuleviin Desuihin onkin siis TL;DR kahden tunnin ohjelma-aika, joka mahdollistaa äärimmäisen burgeroinnin! En tosin ole varma jaksaisiko kukaan oikeasti keskittyä ohjelmaan ihan niin pitkään… ja ehkä eniten vikaa löytyy ihan omista kellonkatsomistaidoista heh heh. Laitan tähän esille käyttämäni diat, jos joku haluaa tarkistaa esittelemieni sarjojen ja mangakoiden nimiä. Tein esityksestä kuitenkin sen verran kuvapainotteisen, että asiasisältö siitä ei juuri välity ilman puhetta.

Viimeisenä on pakko ottaa puheeksi sunnuntaina Perhon pitämä Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt mustavalkokuvina -luento, jota odotin innolla mutta joka osoittautui vähän pettymykseksi. Tässä ei nyt ole mitään henkilökohtaista biiffiä taustalla, Perho vaikuttaa tosi mukavalta ja fiksulta (jos luet tätä niin laita viestiä, jutellaan mangasta yhdessä joskus!). Ohjelma ei vain ollut yhtään sitä mitä kuvauksen perusteella olin odottanut. Luulin saavani vähän harkitumpaa analyysiä tavoista joilla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä mangassa esitetään, mutta ohjelma olikin pitkälti melko irrallisia esittelyjä erilaisista BL- ja yurimangoista. Jos ohjelman otsikko olisi ollut toinen, olisin tietysti suhtautunut siihen täysin eri tavalla. Ymmärrän toki itsekin ohjelmia pitkään tehneenä, että monesti suunnitelmat menevät uusiksi ja aika loppuu ohjelman tekemisessä aina kesken, eli suunnitteluasteella ohjelma on voinut näyttää hyvinkin erilaiselta. Tällaisenaan ohjelma jätti kuitenkin paljon kysymyksiä, kommentoitavaa ja kritisoitavaakin. Ennen kaikkea kuitenkin jäin pohtimaan, mitä kaikkea tällaiselta ohjelmalta itse olisin halunnut.

Sukupuolivähemmistöt oli jätetty ohjelmasta pois aikataulusyiden takia, mikä oli mielestäni järkevä ratkaisu, koska aiheen rajaaminen ja tiivistäminen on aina fiksua, ja kuten aiemmin mainitsin, 75 minuuttia ei koskaan meinaa riittää vaikka kuinka kelaisi että eihän mulla tätä matskua ole kuin muutamaksi hetkeksi. Olisi myös voinut olla järkevää jättää BL-hommat kokonaan pois ja keskittyä siihen mistä ohjelmanpitäjällä oikeasti oli eniten tietoa kasassa, eli yuriin. Ei nimittäin tuntunut kovin vuodelta 2014, että minulle kerrotaan Desuconissa kuinka perus-BL-juonikuvio on yleensä sitä että homomies raiskaa heterojäbän ja siitä se sitten lähtee. Yleistyksiä on toki pakko tehdä, mutta tässä tilanteessa yleistys oli vähän outo, sillä otanta jonka perusteella päätelmät oli tehty on aika pieni, eikä suurin osa esitellyistä BL-mangoista edes ollut sitä raiskailusettiä.

Yuripuolella tuli vinkkejä sarjoista joita en ole lukenut ja otin ne ilomielin vastaan, mutta sielläkään ei päästy kovin syvälliselle tasolle nimenomaan seksuaalivähemmistöjen esittämistä koskevan analyysin kanssa. Olin myös aika yllättynyt kun Shimura Takakon Aoi hana ohitettiin unohdettavana koulutyttötarinana muiden joukossa, vaikka oman kokemukseni (olen lukenut mangaa ensimmäisen pokkarin verran) ja muiden sen lukeneiden mukaan tarinassa nimenomaan osataan ottaa huomioon ja käsitellä hienovaraisesti sellaisia oikean elämän homoseksuaalisuuteen liittyviä asioita, joita monissa yuri- tai bl-sarjoissa ei muisteta tai haluta edes ajatella. Toki osaan sympata sitä että sarjojen juonet pyyhkiytyvät mielestä aivan totaalisesti, voin itsekin tunnustaa etten vieläkään muista Yoneda Koun Doushitemo furetakunaista yhtään mitään vaikka olen lukenut sen useampaankin otteeeen.

Olisi voinut olla hedelmällistä tarkastella kaikkia mukaan valikoituja sarjoja muutaman fiksatun kysymyksen valossa, jolloin sarjoista olisi tullut helpommin vertailtavia keskenään ja niistä olisi voinut yrittää tehdä jotain johtopäätöksiä. Toimivia kysymyksenasetteluja olisivat voineet olla esimerkiksi tällaiset: Miten päähenkilöt suhtautuvat omaan ja toistensa seksuaalisuuteen? Määritelläänkö hahmojen seksuaalisuutta ylipäätään? Miten lähipiiri tai ulkomaailma suhtautuu siihen? Millaisina homoiksi identifioituvat hahmot esitetään verrattuna heterohahmoihin? Onko biseksuaaleja olemassa? jne jne.Vastauksia näihin kaikkiin kysymyksiin tuli kyllä välillä esiin eri sarjojen kohdalla, mutta hyvin vaihtelevasti.

Olisi myös voinut tuottaa mielenkiintoisempia tuloksia, jos olisi tarkasteltu enemmän muissa kuin BL-sarjoissa esiintyvää homoseksuaalisuuden kuvausta, sillä BL on täysin oma maailmansa sen suhteen. Ohjelmassa oli mukana lyhyt osuus jossa mainittiin animesarjoissa mukana olevia seksuaalivähemmistöjä edustavia sivuhahmoja, mutta siihenkin aiheeseen olisi voinut syventyä tarkemmin vaikka kokonaisen luennon verran. Olisi esimerkiksi mielenkiintoista analysoida sitä, mitä valtavirtaviihteen homokuvaukset kertovat  japanilaisten asenteista ja yhteiskunnasta. Ylipäätään luennosta jäi ehkä puuttumaan sellainen punainen lanka jonka avulla ohjelma olisi muotoutunut eheäksi kokonaisuudeksi. Tällaisenaan se jäi sarjaksi sinänsä hauskoja mangaesittelyjä ja joitain mielenkiintoisia huomioita aiheesta.

Haluan loppuun vielä heittää kotimatkalla keksimäni kommentin luennolla esitettyyn kysymykseen siitä, miksei BL:stä löydy tarinoita jotka kertoisivat kahden aikuisen homomiehen suhteesta, eikä aina vaan homon ja heteron. On toki totta, että silloin kun homoseksuaalisuus otetaan BL-tarinoissa puheeksi, on hyvin yleinen kuvio, että vain toinen päähenkilöistä identifioi itsensä homoksi.

Oma teoriani aiheesta on, että vaikka modernissa BL:ssä homoseksuaalisen identiteetin mainitseminen tai kevyt pohdiskelu voi jo olla normaalia, suuri osa lukijoista on silti heteroita, ja saattaisi tuntea jossain määrin vieraannuttavaksi, jos tarinat kertoisivat nimenomaan kahden eksplisiittisesti homoksi identifioituvan hahmon suhteesta. Kun hahmojen seksuaalinen suuntautuminen jätetään mainitsematta kokonaan tai vain toinen hahmoista on homo, jätetään tarinaan tavallaan tarttumapintaa laajemmalle yleisölle.

Tämä voi kuulostaa ristiriitaiselta, sillä nimenomaan homoromansseista BL:ssä kuitenkin on kyse ja kyllä kaikki sitä lukevat tietävät sen varsin hyvin. On kuitenkin eri asia lukea ~kahden ihmisen (miehen) välisestä puhtaasta rakkaudesta~ jossa on kyse pelkästään rakkaudesta ja ihmissuhteista, kuin joutua edes alitajuisesti samalla pohtimaan että hahmoissa on jotain vierasta ja outoa (eli homoseksuaalinen identiteetti). Erottelu homoseksuaalisen identiteetin ja tekojen välillä elää Japanissa nimittäin edelleen vahvana, ja niin kauan kuin pallit eivät koske tai kukaan ei sano ääneen olevansa homo, niin eihän se sitten homoa ole. Tilanne on tietysti aivan toinen silloin kun BL:ää lukee ihminen joka itsekin kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin, mutta BL-mangan tärkein kohderyhmä ovat japanilaiset heteroseksuaaliset tytöt/ naiset, eli asiaa pitää tutkia heidän näkökulmastaan.

Asetelma, jossa heteromies rakastuu kaikesta huolimatta homomieheen voi monesti myös näyttäytyä erityisen romanttisena, sillä siinähän rakkaus voittaa kaikki esteet ja on siis puhtaimmillaan. :D Se on myös helppo tapa luoda draamaa ja konfliktia, joita jokainen kunnon tarina kaipaa ollakseen kiinnostava. Kuvio on todella yleinen ja monesti toimii kyllä hyvin, kuten vaikka Hideyoshicon Ringo ni hachimitsussa, Setona Mizushiron Mouse/Carp -sarjassa tai Kumota Harukon Itoshi no nekokkessa. Jouduin itsekin hetken miettimään, ennen kuin keksin muutamia sarjoja joissa molemmat hahmot ovat selkeästi homoja alusta alkaen. Lasken tässä nyt selkeästi homoksi myös sen, jos kaksi miestä kohtaavat toisensa homobaarissa eivätkä ole joutuneet sinne mitenkään sattumalta vaan selvästi etsivät miesseuraa. Sarjoja ei nyt näin väsyneenä ja omaa mangahyllyä tuijottelemalla tullut liian montaa mieleen, mutta tässä kuitenkin muutama. Lisäilen jos tulee mieleen lisää:

  • Nakamura Asumiko: Sora to Hara
  • Setona Mizushiro: Dousei ai
  • Aniya Yuiji: Men of Tattoos
  • Miyamoto Kano: Vanilla Star
  • Est emin monissa tarinoissa hahmot tuntuvat sen verran varmoilta haluissaan ja teoissaan, että heitä voi oletusarvoisesti pitää homoina tai biseksuaaleina ellei heteroutta erikseen mainita.
  • Bonuksena Yoshinaga Fumin What Did You Eat Yesterday? joka ei ole BL vaan seinen-sarja, mutta kertoo yhdessä elävän homopariskunnan elämästä ja ruuanlaitosta. Sarja muuten ilmestyy keväällä englanniksi Verticalilta, suosittelen lämpimästi!
Mainokset

One Trackback to “Re: Desucon Frostbite”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s